Mitä sanoa vastavalmistuneelle, jonka tulevaisuus on avoin – kirjallisuustoimittaja vinkkaa

Miten onnitella valmistujaisia viettävää? Runoista löytyy hyviä ohjeita tulevaan. Kirjallisuustoimittaja Anna Tulusto kokosi ajatuksia valmistujaispuheita varten.

”Tulisiko sulle mieleen runoa, joka sopisi vastavalmistuneelle? Joku sellainen, että tuntematon tulevaisuus on ihan ok?”

Sain ystävältäni viestin. Hän ei ollut ensimmäinen kysyjä, ystäväni tietävät, että rakastan onnitteluja ja puheita. Mutta pitämissäni puheissa tai kirjoittamissani korteissa läheskään kaikki ajatukset eivät todellakaan ole omia viisauksiani.

Muistikirjoihini on kertynyt runoja, joiden mietteitä olen jakanut läheisille elämän tärkeinä hetkinä. Vaikkapa valmistujaisissa – ja riippumatta siitä, onko valmistuva 16- tai 86-vuotias.

Rohkeutta ja kyseenalaistamista

Toivoisin valmistuneelle rohkeutta elämään ja uskallusta kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä.

Tommy Taberman kirjoittaa runossa Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen siitä, ettei ole hyväksi pienentää itseään, olla ”ehkä”, jos voi olla enemmän: ”Älä huokaa jos sinun on huudettava”. Hän myös kannustaa rakastamaan täysillä - suutelemaan suoraan suulle.

Ilpo Tiihosen runossa Sinä olet runoilija rohkaisee luottamaan omaan päätökseen: ”täällä minä elän enkä käänny takaisin”.

Riina Katajavuori luo taistelutahtoa. RunossaVastus hän luettelee asioita, joita vastustaa, esimerkiksi pompööseja muisteloja ja päätöksiä, joita ei saisi perua. Runoilija myös kehottaa antamaan kaikkensa ja muistuttaa, ettei kukaan voi olla kaikki.

Claes Andersson kirjoittaa oman minuuden vaalimisen tärkeydestä runossa 29. runo. Ihminen nääntyy, jos yrittää liiaksi olla niin kuin muut.

Caj Westerberg muistuttaa runossa Keneltä kannattaa ottaa oppia? että on hyvä katsoa ympärille, silloin voi huomata vaikkapa asfaltin raosta puskevan luonnon voiman.

Kukaan ei ole valmis

Kertoisin valmistuneelle siitä, ettei ole tarpeen tulla kokonaan valmiiksi ja että aina voi oppia – se on päättymätön prosessi.

Kai Niemisen Alan oppia -kokoelmassa runoilija kirjoittaa, miten yksinkertaista elämisen opetteleminen voisi olla, jos uskaltaa luopua esteistä, uskomuksista ja epävarmuuksista.

Helena Anhavan runossa Kysy hiljaisuudelta itseäsi on vahva viesti siitä, ettei elämän mallia kannata kysyä ”naapurintytöltä” eikä elämistä voi opettaa, taito on löydettävä itse. On kysyttävä väsymättä, myös itseltään.

Vilja-Tuulia Huotarisen kokoelmassa Omatunnon asioita kuljetaan elämän mittainen matka. Runoilija kirjoittaa, että välillä on hyvä miettiä, mitä teemme ja kenen vuoksi. Ja ettei vahvuus ole kaiken mitta ja oppimiseen on kaksi tapaa: ”pakko ja uteliaisuus”.

Kaiken suhteellisuudesta

Sanoisin valmistuvalle, että yksi tärkeimmistä elämäntaidoista on asioiden suhteuttaminen. Se ei poista elämisen vimmaa, mutta antaa happea.

Pentti Saarikosken Kuljen missä kuljen -kokoelman nimi maaduttaa. Kirjassa on runo, jossa kävellään metsässä ja huomataan, että omien ajatusten kautta päätyy aina oikeaan paikkaan.

Jukka Viikiläkin katselee puita. Runoja-kirjassa hän toteaa, että yksilöt ovat elämän yksittäisiä ilmentymiä, ajatellaan sitten puita tai ihmisiä. Kaiken keskinäinen vaikutus synnyttää sen, mitä sanomme eläväksi: ”vaikka elämä tapahtuu kaikkialla, on sen jokainen koti, sen ainoa koti”.

Sanna Karlström kirjoittaa Päivänvalossa-kokoelmassaan, että vaikka tekisi niin kuin parhaaksi näkee, voi aina aloittaa alusta. Ja hitaasti valmistuu uutta.

Ja aina voi lukea, mitä Kirsi Kunnas sanoisi.

Lastenrunokokoelmassa Puupuu ja käpypoika on runo, joka sopii melkein jokaiselle elämän motoksi. Kunnas kirjoittaa kahvin juomisesta ja murheista. Miten? Se voi selvittää lukemalla runon.

Kenen kirjailijan runoja sinä valitsisit elämänohjeeksi?

Tekijänoikeussyistä kokonaisia runoja ei voi kirjoittaa alle, mutta vinkkejä kirjoista ja kirjoittajista voi kertoa.

Aiheesta voi keskustella torstaihin klo 23 saakka.