Yhden miehen arvoituksellinen avantgardeorkesteri

Säveltäjä Lauri Supposen ja harmonikansoittaja Harri Kuusijärven levy Solsirepifpan on yhtä arvoituksellinen kuin aiemmin tässä yhteydessä arvioitu Iiro Rantalan levy oli ilmeinen. Solsirepifpan ei oikeastaan ole musiikkia, se on kokonaistaidekonsepti, ja sellaisena tarjoaa moneen suuntaan avautuvan, kaleidoskooppimaisen ja vaikuttavan näkymän siihen, mitä taidemusiikin avantgarde voi 2020-luvun Suomessa olla.

Supposen ja Kuusijärven projektin taustaa voi selittää pitkään, eivätkä selitykset kuitenkaan avaa teoksen merkityksiä, vaan liittyvät sen osaksi. Mutta kerron silti, että Solsirepifpan oli yhden miehen orkesteri, joka mandoliiniin, panhuiluun ja perkussiovalikoimaan sonnustautuneena piinasi Pariisin katuja 1800-luvun alussa. Lauri Supposen teoksessa Solsirepifpan on muusikon elämän prekaarisuuden henkilöitymä, edustajanaan Harri Kuusijärvi, joka on laajentanut harmonikkaansa elektroakustiseksi orkesteriksi.

Mutta kyse ei ole vain järjestetyistä äänistä: levyjulkaisulla musiikin merkityksiä vahvistavat historian pölyiset nurkkaukset, mennyt ja nykyinen runous, kuvataide, performanssi ja käsitetaide. Teos tulee olevaksi muun muassa kantaattina perustulon puolesta, silkkipaperikääreenä, johon on tulostettu runo, levytietoina, jotka Kuusijärvi striimijulkaisua varten lukee päätösraidalla, sekä avarana graafisena suunnitteluna.

Mitä teoksen ääniosuuteen tulee, se yhdistää mietteliäitä rapsutuksia, harmonikan tonaalisia kenttiä, laulua ja lausuntaa sekä monenlaisia ulinoita, joiden alkuperää ei ymmärrä. Äänimateriaalin seassa Kuusijärvi on tarpeeksi läsnä omana itsenään, mikä pitää musiikin samaistuttavana ja inhimillisenä. Kokonaisvaikutelma on yhtä aikaa rauhallisen itsestäänselvä ja piinallisen selittämätön.

Kaikki tämä riemastuttaa minua suuresti. Tuntuu hyvältä, että musiikin avantgarde ei nykyään tarkoita postmodernia, ironista merkitysleikkiä sillä mitä ennen on sävelletty, vaan se tarkoittaa rohkeasti eriskummallista, kaikkien lokeroiden ulkopuolista taidetta, joka onnistuu olemaan avaraa mutta poliittista, kokeilevaa mutta inhimillistä.

Levyn julkaisukonsertit kuullaan Hiljaisuus-festivaalilla, Kittilän Kaukosen kylässä 8. ja 10. kesäkuuta. Voi olla, että siellä teoksen performanssipuoli antaa avaimia kokemukseen, mutta ihmeen paljon niitä avaimia on levyllekin saatu.

Lauri Supponen: Solsirépifpan. - Harri Kuusijärvi, harmonikka, elektroniikka ja ääni. (Äänitetuotanto OSK, OSK002)

Kuuntele Kare Eskolan Uudet levyt 27.5.2023.