Essee: Raskaus on extreme-laji, enkä ole nähnyt kenenkään "hehkuvan raskausonnesta"

Toimittaja Iida Rauhalammi olisi halunnut hehkua raskausonnea, mutta odotusaika olikin kaikkea muuta. Miksi raskauteen liitetään väkisin ajatus seesteisyydestä?

Aamulla kello 7.30 vuodan verta. Ensimmäinen ajatus on, miten tulen selviämään illan suorasta tv-lähetyksestä, jota juonnan kello 20. En halua kertoa raskaudesta töissä kenellekään, kaikki on niin haurasta vielä.

Varaan yksityiseltä puolelta kontrolliajan kahden viikon päähän. Sitä ennen sikiön syke ei välttämättä näkyisi muutenkaan. Siihen asti kannan mukanani kehoa, jossa kasvaa sikiö tai tapahtuu keskenmeno.

Pahimmalta tuntuu, etten pääse kehoani pakoon mihinkään. Se roikkuu minussa jokaisessa palaverissa, jokaisella lounaalla ja puolitutun moikkailuissa.

Olen raskaana (ehkä) ja tuntuu, etten ole enää mitään muuta.

Kirjoitushetkellä olen viikolla 38 eli loppumetreillä. Raskauteni jatkui toivotulla tavalla, ja olen siitä onnellinen. Raskaana oleminen on silti tuntunut vaikealta.

En tunnista itseäni niistä merkityksistä, joita raskaana oleva keho saa. Jopa onnitteluja on ollut vaikeaa ottaa vastaan. Raskausaika on sisältänyt paljon huolta (myös alun verenvuodon jälkeen). Pelko kulkee mukana vieläkin.

On ollut vaikea hyväksyä raskauteen liitetty ajatus onnellisuudesta ja seesteisyydestä.

Fyysisen pahoinvoinnin lisäksi jopa yli viidesosa kärsii raskauden aikana masennuksesta tai ahdistuksesta. Mielialan lasku johtuu luultavimmin muuttuvasta hormonitoiminnasta.

Raskaana olevasta naisesta tulee hetkeksi yhteistä äitiomaisuutta, sanoo sukupuolittuneita ruumisnormeja tutkinut apulaisprofessori Hannele Harjunen.

Raskaus ei ole yksityinen tila.

– Raskaana oleva on jokin epäseksuaalinen olento, jossa näkyy kaikkien yhteinen tulevaisuus, kuvailee Harjunen raskaana olevaa ihmistä.

Raskaana olevaa kohtaan tunnetaan kunnioitusta, mutta samalla häneen on vaikea suhtautua. On helpompi yksinkertaistaa hänet olioksi, joka ei tee muuta kuin kasvattaa sisällään vauvaa.

En ole milloinkaan tuntenut kehoni olevan niin julkinen kuin raskaana. Mahani on tuttujen ja puolituttujen mielestä välillä kasvanut hurjan nopeasti, ja välillä se on yllättävän pieni raskausviikkoihin nähden. Ventovierailla on mielipide vatsastani.

Kun maha alkaa näkyä, koko identiteetti muuttuu. Töissä olen se, joka jää kohta pois ja jonka kanssa on turha suunnitella tulevaa. Illanvietoissa se, jota ei kannata houkutella jatkoille. Välillä olen yhteisen huolenpidon kohde: minulle tarjotaan istumapaikkaa ja kysellään jaksamista.

Yhtäkkiä kaikki flirttailu loppuu kuin seinään.

Harjusen mukaan raskaus on merkki siitä, että nainen on jonkun toisen omaisuutta. Raskaana olevia ei ole sopivaa vietellä, vaikka kukaan ei tiedä odottaako nainen yksin vai parisuhteessa.

Raskaana oleva ystäväni mietti, voisiko mikään tila olla seksuaalisempi kuin tämä, jossa koko olemus huokuu lisääntymistä, hormonejaa ja hedelmällisyyttä? Joillain raskaus lisää seksuaalisia haluja, joillain päinvastoin. Toiset saavat synnyttäessään jopa orgasmeja. Silti seksuaalisuus rajataan pois raskaana olevan pyhän kehon piiristä.

Raskaus on välitila, josta on tarkoitus palata mahdollisimman nopeasti seksuaalisena olentona takaisin patriarkaatin käyttöön.

Hannele Harjunen

Harjunen sanoo, että odottavassa kehossa olennaista on sen väliaikaisuus.

– Raskaus on välitila, josta on tarkoitus palata mahdollisimman nopeasti seksuaalisena olentona takaisin patriarkaatin käyttöön.

Konkreettinen esimerkki on tietenkin se, että raskauskilot olisi syytä pudottaa nopeasti. On tavoiteltavaa palata raskautta edeltävään tilaa.

Myös mediassa näkyvät raskauskehot ovat lähes poikkeuksetta hoikkia kehoja, joita kruunaa söpö raskausvatsa. Harjusen mukaan yhteisön ihailun kohteeksi pääsee nainen, joka raskaanakin pystyy kontrolloimaan omaa kehoaan.

Äitiyteen liittyvä mystiikka voi paksusti. Raskaana oleva on siunatussa tilassa ja vähän tärkeämmässä roolissa kuin normaalisti.

Muu yhteisö pitää huolta normeista. Raskaana olevan oletetaan käyttäytyvän kuten tulevalle äidille sopii. Stand up -koomikko-ystäväni keikkaili vielä ollessaan viimeisillään. Hän teki koko settinsä raskaudestaan ja oli kiinnostunut tarkastelemaan, miten räävitön odottavassa kehossa voi olla. Yleisö ei aina tiennyt miten reagoida.

Minulle vapauttava raskauden representaatio oli Rihannan helmikuinen esiintyminen Super Bowlissa, jossa hän paljasti odottavansa toista lastaan. Erityisesti kohta jossa hän koskettaa haarojaan ja haistaa sen jälkeen kättään. Se tuntui taistelevan kaikkea sitä vastaan miten raskaana olevan odotetaan käyttäytyvän.

Ele herätti englanninkielisessä lehdistössä pienen kohun. Ehkä kohu olisi syntynyt, vaikka hän ei olisi ollut raskaana, mutta raskaana olevan kehon kanssa liike tuntui erityisen harkitulta. Vain Rihanna pystyy tällaiseen, monet ajattelivat.

Koen vaikeaksi sen, miten tylsäksi raskauteni on minut tehnyt. Olen valunut tahtomattani johonkin raskaustodellisuuteen, jossa vaapun menemään.

Mediatutkija Mari Lehto kuvailee, miten populaarikulttuurissa esimerkiksi kaikki raskauden ja synnyttämisen fyysisyys on piilossa.

Tv-sarjoissa ja elokuvissa raskauden alku huomataan, kun nainen oksentaa yllättäen aamulla vessassa tai työmatkalla roskakoriin. Raskauspahoinvointi kestää kaksi sekuntia, ja hahmo jatkaa hehkeänä menoaan. Usein positiivinen raskaustesti on elokuvan onnellinen loppu.

– Se mitä oikeasti tapahtuu, on aika extremeä. Eritteitä ja muuta, muistuttaa Lehto.

Sitä ei näy muualla kuin synnytysdokumenteissa.

Raskaana oleva halutaan nähdä puhtoisena ja eteerisenä onnen tyyssijana. Suosittelen googlaamaan, ketkä kaikki julkkikset ovat ”hehkuneet raskausonnea”. Ainakin Anna Puu, Minttu Räikkönen, Laura Lepistö, Janna, Kate Hudson, Christina Aguilera.

Omasta odotusajastani raskausonnen hehkuminen on puuttunut tyystin. Keho on tuntunut vieraalta ja tulevaisuus on jännittänyt.

Enkä ole ainoa.

Tahatonta lapsettomuutta kokenut ystäväni sanoi, että tuntui väärältä olla ahdistunut raskausaikana, kun kaikki tiesivät miten odotettu raskaus oli. Tuntui kuin olisi ollut pakotettu olemaan loputtoman kiitollinen ja onnellinen. Pitkittyneet hedelmöityshoidot jättivät jäljet, joista selviytyminen voi jatkua vuosia.

Itse olen lähinnä keskittynyt pysymään tolkuissani esikoisen kanssa. Pohjakosketus oli alkuraskauden pahoinvointi, kun en moneen päivään pystynyt nousemaan edes sängystä. Soitin lääkärille, joka sanoi, ettei raskaus ole sairaus ja kehotti minua kokeilemaan porkkanan syömistä.

Siltikin selvisin vähällä, toisin kuin tiputukseen joutunut ystäväni. Raskauspahoinvointi voi olla traumaattinen kokemus ja jopa vaarallista odottajalle.

Olen huutomerkki ja muistutus raskaudesta ja kaikista niistä merkityksistä, joita se eri ihmisille antaa.

Raskaana ollessa ei voi valita, haluaako edustaa raskaana olemista vai ei. Olen huutomerkki ja muistutus raskaudesta ja kaikista niistä merkityksistä, joita se eri ihmisille antaa: tahattoman lapsettomuuden kanssa eläville, lapsensa menettäneille, lapsesta haaveileville.

Toisaalta raskauskuvasto on sosiaalisen median myötä monipuolistunut, sanoo mediatutkija Mari Lehto. 1990-luvun alussa näyttelijä Demi Moore poseerasi aikakauslehti Vanity Fairin kannessa viimeisillään raskaana, mikä aiheutti kohun. Nykyisin kuka vain voi julkaista itsestään rohkeankin raskauskuvan sosiaalisessa mediassa ilman paheksuntaa.

Silti tutkijat korostavat, että kuva raskaana olevasta kehosta on hyvin rajattu. Lihavia odottajia, vammaisia tai transihmisten raskauskehoja ei näy. Raskaana oleva ei saa myöskään olla liian nuori tai liian vanha.

Raskausaikana olen kaivannut enemmän kuvauksia raskaana olevista uraa tekevistä naisista, yöelämässä juhlivista raskauskehoista, mielenterveysongelmista kärsivistä odottajista. Ja ylipäätään sellaisista raskauksista, jotka ovat osa normaalia elämää, eivätkä muuta naista äidilliseksi pyhimykseksi.

Juttua varten on haastateltu myös akatemiatutkija Riikka Homasta sekä tutkijatohtori Anna Niirasta.

Tuleeko mieleen seesteistä kuvastoa haastavia raskausjuttuja? Kerro kommenteissa!