Ainutlaatuisessa kulttielokuvassa kaksi newyorkilaista teatteri-ihmistä ratkoo illallisella elämän arvoitukset
Louis Mallen elokuva vaikuttaa dokumentilta, mutta ei ole sitä. Se vaikuttaa antielokuvalta, jonka ei mitenkään pitäisi toimia mutta se valloitti sekä kriitikot että yleisön.
Ranskalaisen Louis Mallen Yhdysvalloissa tekemä Ilta Andrén kanssa (My Dinner with André, 1981) kertoo kuinka näytelmäkirjailija ja näyttelijä Wallace Shawn tapaa pitkästä aikaa ystävänsä teatteriohjaaja André Gregoryn. He syövät ravintolassa illallista ja keskustelevat, ja muuta elokuvassa ei näennäisesti tapahdukaan.
Gregory on aikoinaan tuottanut Shawnin ensimmäisen näytelmän, mutta viime vuosina Shawn ei ole enää saanut näytelmiään kaupaksi. Hän on käpristellyt kotonaan nauttien elämän pienistä iloista, kuten joululahjana saadusta sähköhuovasta. Gregory on menestynyt ohjaajana ja kiertänyt maailmaa nähden elämää monesta kulmasta.
He eivät ole tavanneet moneen vuoteen, ja kun Gregory kutsuu Shawnin illalliselle, tämä empii epäillen, onko heillä enää edes mitään sanottavaa toisilleen. Aluksi Gregory hoitaakin puhumisen heittäytyen pitkiin monologeihin Shawnin teeskennellessä kiinnostusta. Lopulta hänkin avautuu elämästään.
Paperilla tämän ei pitäisi mitenkään toimia, sillä idea kahden ihmisen filmatusta illallliskeskustelusta tuntuu äärimmäisen epälupaavalta ja epäelokuvalliselta. Mutta Illasta tuli vuotensa yllättävin huippulefffa, jota sekä kriitikot että yleisö rakastivat.
Se on myös herättänyt loputonta piruilua, ja niinpä kulttielokuva pomppaa esiin jatkuvasti yllättävissäkin paikoissa. Youtubestakin löytyy koomikko Christopher Guestin ilkikurinen video ”My Dinner with André Action Figures” (elokuvasta Waiting for Guffman), jossa hän esittelee pelistä tehtyjä toimintanukkeja. Eräässä Simpsonien jaksossa vilahti elokuvasta tehty tietokonepeli, ja niin edelleen.
Ilta Andrén kanssa vaikuttaa dokumentilta tai vähintään tositarinalta, koska Shawn ja Gregory esittävät itseään, newyorkilaisia teatterimaailman älykköjä. Oikeasti he kuitenkin vain näyttelevät itsensä mukaan nimettyjä roolihahmoja, joiden dialogin he ovat keksineet ja kirjoittaneet yhdessä kuten minkä tahansa elokuvakäsikirjoituksen. Shawn on sanonut, että jos elokuvasta tehtäisiin uusi versio, he voisivat hyvin vaihtaa roolit päikseen.
Mikä näyttää sattumanvaraiselta jutustelulta, on näin hiotun ja harkitun kirjoittamisen tulosta. Kaksi värikästä hahmoa paljastavat ajatuksiaan hyvinkin intiimisti kietoen katsojat mukaan pohtimaan elämää, keski-iän kriisejä, taiteen tekemistä, teatterin merkitystä, rakkautta, kuolemaa, pelkoja ja sähköhuopia.
Ennen elokuvaa ja Enemmän elokuvasta -esittelyissä näyttelijä Taisto Oksanen saa pöytäseurakseen Anna Möttölän ja kirjailija Mika Pekkolan tutkimaan Louis Mallen kattaman illalliselokuvan mysteerejä.
