Sinfoniaorkesteri on säveltäjä Anna Thórvaldsdóttirin oma tummasävyinen suurinstrumentti

Þórvaldsdóttir on luonut oman tunnistettavan sävelkielensä ja saavuttanut orkesterisävellyksillään tukevan jalansijan maailman konserttilavoilla viime vuosien aikana.

Anna Thórvaldsdóttirin orkesterisatsille ovat tunnusomaisia tummasävyiset urkupisteet – matalat, pitkään samana pysyvät sävelet – joiden päälle hän kerrostaa tiheitä sointimassoja. Eva Ollikaisen johtaman Islannin sinfoniaorkesterin uutuusalbumille on tallennettu kaksi suurten mittasuhteiden teosta, Archora ja Aiōn, joissa kummassakin tämä tunnusomainen piirre on vahvasti läsnä.

Thórvaldsdóttirin musiikki on löytänyt fanittavan yleisönsä, kriitikot suitsuttavat ja säveltäjälle ropisee tilauksia maailman merkittävimmiltä orkestereilta. BBC:n tilaama, viimevuotisella BBC Proms -festivaaleilla kantaesitetty Archora on kuultu tuoreeltaan myös Helsingissä: Suomen kantaesityksen soitti Helsingin kaupunginorkesteri Eva Ollikaisen johtamana viime maaliskuussa.

Thórvaldsdóttirin musiikki on kertakaikkisen komeaa, ritualistista ja elokuvallista. Archoran matalaa urkupisteenä jatkuvaa matalaa des-säveltä huomaa hyräilevänsä mukana, musiikillisten mannerlaattojen hitaaseen liikkeeseen liittyen.

Thórvaldsdóttirin musiikki on elokuvallista silläkin lailla, että se etenee ‘mitähän seuraavaksi tapahtuu’ -hetkestä toiseen. Mukana on painovoiman, luonnonlakien ja asumattomien tienoiden tuntua. Säveltäjän itse kirjoittama Archoran teosesittely ei ole kaikkein sukkelimmin avautuvasta päästä – siinä puhutaan muun muassa alkuenergiasta, sen jälkihehkusta sekä alati läsnä olevasta rinnakkaistodellisuudesta – mutta jollain tavalla nämä lupaukset tuntuvat tulevan lunastetuiksi kuunnellessa.

Thórvaldsdóttir käyttää orkesteri-instrumentin tarjoamia äärettömiä mahdollisuuksia taloudellisesti, tietäen mitä haluaa. Tämä synnyttäävähemmän on enemmän -efektin, teosten koherenssi on valtava. Thórvaldsdóttirin sävelkieli on myös tunnistettavaa, mikä on suuri saavutus nykysäveltäjälle. Tunnistettavuuden kintereillä kuitenkin kipittää kysymys toisteisuuden riskistä, saman toimivan reseptin käyttämisestä uudestaan ja uudestaan.

Islannin sinfoniaorkesterin uutuusalbumilla on Archoran lisäksi toinen teos, vuonna 2018 valmistunut Aiōn, joka on sekin tunnistettavaa Thórvaldsdóttiria ja kuulostaa paikoin hyvin samanlaiselta kuin Archora. Seuraan kiinnostuneena millaisiin uusiin suuntiin säveltäjä musiikkiaan kuljettaa jatkossa.

“Anna Thórvaldsdóttir: Archora & Aiōn”. -Islannin sinfoniaorkesteri/Eva Ollikainen.(Dorian Sono Luminus, DSL-92268)