Ilmestyskirja. Nyt. on hallusinogeeninen sotaeepos sotilaan matkasta pimeyden sydämeen
Jossain rinnakkaismaailmassa George Lucas ei tehnyt Tähtien sotaa vaan Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvan ja säästi Francis Ford Coppolan viiden vuoden pakkomielteiseltä, usein painajaismaiselta urakalta.
Kahden menestyksekkään Kummisetä-elokuvan ja pienimuotoisemman Keskustelun jälkeen Francis Ford Coppola lähti Filippiineille tekemään ensimmäistä suurta Vietnam-elokuvaa Ilmestyskirja. Nyt. Viikot venyivät kuukausiksi ja sitten vuosiksi, kun tuon elokuvan teosta muodostui Coppolan oma suuri pakkomielle ja henkilökohtainen sota painajaismaisia olosuhteita vastaan.
Elokuvan lähtökohtana oli John Miliuksen käsikirjoitus vuodelta 1969, militaristinen ja sarjakuvamainen sotaseikkailu, jonka tuottajaksi Coppola oli ryhtynyt. Ohjaajaksi oli sovittu George Lucas, jonka suunnitelmana oli filmata elokuva ”sissityyliin” parilla miljoonalla dollarilla, 16-millisillä kameroilla ja oikeilla taistelukentillä. Yksikään studio ei kuitenkaan halunnut mukaan näin riskialttiiseen yritykseen, ja ajan mittaan Lucas itse alkoi omistautua yhä enemmän Tähtien sodan kirjoittamiselle. Coppola kyllästyi odotteluun ja päätti tehdä elokuvan itse mutta aivan erilaiseen tyyliin: Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now) olisi suuren luokan sotaeepos ja ensimmäinen Vietnam-spektaakkeli.
Tuon sodan tappio oli kuitenkin liian tuore ja kipeä amerikkalaisille. Kukaan ei halunnut rahoittaa Coppolan elokuvaa, eikä yksikään iso tähti halunnut kahlata viikkoja Filippiinien soilla ja riisipelloilla. Steve McQueen, Jack Nicholson, Robert Redford, Tommy Lee Jones, Al Pacino, Robert De Niro ja Gene Hackman kieltäytyivät kaikki heille tarjotuista rooleista. Coppola raivostui tästä niin, että heitti neljä viidestä Oscar-palkinnostaan ulos ikkunasta rikkoen ne katukiveykseen. Hänen äitinsä joutui kainosti pyytämään uusia patsaita elokuva-akatemiasta, selittäen jotain kömpelöstä siivoojasta.
Coppola päätti rahoittaa elokuvan itse - siten hän myös säilyttäisi taiteellisen vapautensa ja saisi kaikki tulot itselleen. Joukko vasta b-sarjaan kivunneita näyttelijöitä saatiin houkuteltua Filippiineille: Harvey Keitel, Robert Duvall, Frederic Forrest, Dennis Hopper, Harrison Ford. Mutta vain pari viikkoa ennen kuvausten alkua Coppola joutui antamaan potkut Keitelille, josta ei löytynytkään pääroolin vaatimaa ”pimeyttä”. Tilalle kiidätettiin Martin Sheen.
Koettelemukset olivat vasta alussa. Trooppiset sairaudet iskivät näyttelijöihin ja taifuuni lavasteisiin. Eräänä päivänä taivaalle ilmestyi 25:n helikopterin sijasta vain yksi, koska kuvauksissa avustanut Filippiinien armeija oli lähtenyt oikeaan taisteluun kapinallisia vastaan. Huippukuvaaja Vittorio Storaro saattoi kuluttaa koko päivän sopivaa auringonvaloa odottaen. Alkoholisminsa kanssa kamppaillut Martin Sheen sai lähes kohtalokkaan sydänkohtauksen, ja ainoa mukaan saatu iso tähti Marlon Brando ilmestyi paikalle niin ylipainoisena, ettei hänelle löytynyt yhtään sopivaa univormua.
”Sotahullun” Miliuksen machoilu antoi elokuvalle sen kuuluisimmat repliikit mutta käsikirjoitus oli aivan liian militaristinen liberaalin Coppolan näkemyksille. Hän liitti mukaan Joseph Conradin vanhan siirtomaaromaanin Pimeyden sydän siirtäen sen aineksia Belgian Kongosta Vietnamiin. Tekstiä muokattiin jatkuvasti ja vuorosanoja äänitettiin uudelleen, kun Coppola antoi elokuvan ajelehtia sinne, minne hänen tuntemustensa ja kokemustensa virta vei.
238 kuvauspäivän aikana Coppola filmasi noin 250 tuntia materiaalia. Sen työstämiseen hän tarvitsi yhä miljoonia, joiden lainaamiseksi hän panttasi koko omaisuutensa kotiaan myöten. Hän leikkasi elokuvaa loputtomiin, ja ensi-ilta siirtyi joulusta 1977 aina vain eteenpäin. Kauriinmetsästäjä ehti edelle ensimmäisenä suurena Vietnam-elokuvana, ja vasta kun japanilaiset rahoittajat uhkasivat vetäytyä hankkeesta, Coppola julkaisi kiireesti lyhennetyn version Cannesin festivaaleilla 1979, missä se voitti Kultaisen Palmun. Vuosikymmenien aikana Vietnamin sota on vajonnut osaksi historiaa, kun taas elokuvasta on tullut unohtumaton osa populaarikulttuuria.
Ilmestyskirja. Nyt. on groteski ja psykedeelinen tutkielma Vietnamin sodasta. Hyökkäys köyhään entiseen siirtomaavaltioon ei tapahdu vain helikopterien ja napalmin avulla vaan kaikissa muodoissa, ikään kuin kalifornialaista elämäntapaa – rock, surffaus, Playboy-tytöt, huumeet, bisneskulttuuri – yritettäisiin sellaisenaan siirtää viidakkoon jonkinlaisena irvokkaana ja sekopäisenä Disneylandinä.
Tässä ”happosodassa” amerikkalaisia upseereita ja sotilaita ei murskaa niinkään Vietkong vaan heidän oma syyllisyytensä ja ihmisyyden vähittäinen katoaminen, kun heidän moraaliset arvonsa hukkuvat tai turtuvat sodan moraalittomuuteen ja mielettömyyteen pitkällä jokimatkalla yhä alkukantaisempaa barbaarisuutta kohti.
Kaikki eivät ole jakaneet Coppolan visiota. Militantti John Milius oli niin raivoissaan käsikirjoituksensa ”pilaamisesta”, että hän iski raivoissaan nyrkkinsä ovesta läpi. Ja vuonna 2004 amerikkalaiset joukot matkivat elokuvan ehkä kuuluisinta kohtausta soittaen helikoptereistaan Valkyyrioiden ratsastusta hyökätessään Fallujahin rintamalla.
Coppola itse ei lakannut tekemästä elokuvaa. Vuonna 1999 hän kokosi siitä pitkän Redux-version, johon hän lisäsi pitkiä pois jääneitä kohtauksia. Hän ei ollut tähänkään versioon tyytyväinen, ja 80-vuotiaana hän vuonna 2019 kokosi vielä uuden version, joka vastaa parhaiten hänen visiotaan. Tämä Final Cut esitetään nyt ensi kertaa televisiossa.
Sodankylän parhaissa Francis Ford Coppola kertoo vieraillessaan vuonna 2002 Sodankylässä sotaspektaakkelinsa synnystä.
