Vene upposi yksinpurjehduksella Eteläisellä valtamerellä – Nukkumasta heränneen Tapio Lehtisen pelastautumiseen kului kuusi minuuttia
Kaksi epäonnista yksinpurjehdusta eivät lannistaneet Tapio Lehtisen purjehdusintoa. Uusimalla purjehduksellaan hän haluaa siirtää suomalaisen valtameripurjehduksen perinteen tuleville sukupolville.
Kuuntele Kuusi kuvaa Tapio Lehtisen elämästä Yle Areenasta
Tapio Lehtinen heräsi 18. marraskuuta 2022 kovaan rysähdykseen. Sitten hän huomasi, että hänen purjeveneensä oli täyttymässä merivedellä. Vesi oli suolaista Intian valtameren vettä, ja lähin ranta oli Etelä-Afrikassa, noin 800 kilometrin päässä.
Lehtinen oli veneessä yksin, sillä hän oli osallistujana Golden Globe -yksinpurjehduskilpailussa, ja lähin kilpakumppani Kirsten Neuschäfer purjehti 176 kilometrin päässä Lehtisen uppoavasta veneestä. Kuusi minuuttia heräämisensä jälkeen Lehtinen oli jo pukenut ylleen pelastautumispuvun, ja siirtynyt pelastuslauttaan, jossa hän ei oikeastaan voinut tehdä muuta kuin seurata itselleen rakkaan veneen hidasta vajoamista pinnan alle.
Lehtinen ei ollut ensimmäistä kertaa maailmanympäripurjehduksella. Vuonna 1981 hän osallistui Whitbread round the world -kilpailuun osana Skopbank of Finland -veneen miehistöä. Hän oli tuohon aikaan vähän päälle kaksikymppinen. Seuraavina vuosina hän teki myös valtameripurjehduksia Atlantilla.
Lehtinen jäi leskeksi puolisonsa menehdyttyä vakavaan sairauteen 1980-luvun lopussa, ja valtameripurjehdukset saivat jäädä pitkäksi aikaa.
Lehtinen jatkoi kuitenkin purjehtimista yhdessä lasten kanssa. Hänen lapsensa Silja Frost ja Lauri Lehtinen lopettivat kilpapurjehdusuransa Lontoon olympialaisiin ja nauttivat nykyisin purjehduksesta perheineen Suomen saaristossa.
Veri veti valtameripurjehduksille
Noin viisi vuotta sitten Lehtinen havahtui siihen, että lapset olivat kasvaneet isoiksi, ja hänellä itsellään oli mahdollisuus vielä lähteä mukaan valtameripurjehdukseen. Niinpä hän päätti osallistua vuoden 2018 Golden Globe -yksinpurjehduskilpailuun maailman ympäri.
Veneen pohjaan oli kuitenkin telakalla jätetty maalaamatta valtameriolosuhteisiin sopiva myrkkymaali. Suojaamaton pohja antoi kasvualustan veneen kulkua hidastaville hanhenkauloille eli barnakkeleille. Nämä äyriäiset takertuvat veneen pohjaan, ja kun niitä on riittävän paljon, veden virtaus veneen pohjaa pitkin hidastuu ja vene menettää nopeutensa. Lehtinen ei keskeyttänyt purjehdusta, mutta tuli maaliin viimeisenä: miltei neljä kuukautta myöhemmin kuin kilpailun voittaja.
Vuoden 2022 Golden Globessa Lehtinen varmisti, että pohja oli nyt maalattu valtameriin soveltuvalla maalilla. Barnakkelit haittasivat matkantekoa tälläkin kertaa, mutta Lehtinen onnistui veneen alle uimalla puhdistamaan pohjasta sinne kiinnittyneet noin 60 barnakkelia.
Asteria-veneen kohtalo oli kuitenkin sinetöity. Itse kilpailussa Lehtinen oli pärjännyt hyvin, ja sillä hetkellä, kun vesi alkoi pulputa veneen sisään tuona marraskuisena päivänä, hän oli kilpailussa toisella sijalla.
Koska vettä oli hänen herätessään veneen sisällä jo polvien syvyydeltä, ja uutta vettä pulppusi sisään koskena konetilasta, oli hänellä mahdollisuus ottaa mukaansa pelastuslauttaan vain välttämättömimmät tarvikkeet. Voimakkaasti likinäköisen Lehtisen silmälasit eivät tulleet lauttaan mukaan.
Seuraavat noin 20 minuuttia Lehtinen katseli pelastuslautasta veneen uppoamista. Tilanne oli haikea, sillä veneestä oli tullut kuin rakas ystävä hänelle.
Kilpailuorganisaatio ohjeisti kilpakumppani Kirsten Neuschäferin pelastustehtäviin. Neuschäfer saavutti Lehtisen sijainnin noin vuorokauden kuluttua veneen uppoamisesta. Aaltojen korkeus oli sen verran suuri, että Neuschäferin oli aluksi vaikea paikallistaa pelastuslauttaa.
Neuschäferin veneesen päästyään Lehtinen sai vanhan tavan mukaisesti mukillisen rommia ja energiapitoista syötävää. Seuraavana päivänä Lehtinen pääsi siirtymään rahtilaivaan, jonka kyydissä hän joutui ensin ylittämään Intian Valtameren, mikä kesti kaksi ja ja puoli viikkoa. Lopulta hän pääsi nousemaan maihin Indonesian Jakartassa, ja palaamaan kotiin.
Selvyyttä veneen uppoamiselle ei ole tullut, mutta veneenrakennuksen ammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen todennäköisimmäksi uppoamisen syyksi on arveltu sitä, että vene olisi törmännyt aallokossa upoksissa kelluneeseen konttiin.
Vaikka pettymys kilpailun keskeytymisestä oli suuri, seuraava maailmanympäripurjehdus oli kuitenkin jo hyvän aikaa ollut merkittynä Lehtisen kalenteriin. Tällä kertaa kertaa kyse ei ole yksinpurjehduksesta. 10. syyskuuta 2023 Lehtisen vene Galiana osallistuu nuorista purjehtijoista koostuvan 11 hengen joukkueen kanssa Ocean Globe Race 2023:een. Lehtiselle tässä purjehduksessa on kyse suomalaisen valtameripurjehduksen perinteen siirtämisestä nuoremmille sukupolville. Joukkueen yhdeksän nuorimman jäsenen keski-ikä on 25 vuotta, ja siinä on mukana myös kolme naista.
Purjehtijan paratiisi
Muille ei liene itsestään selvää, että Suomi ja erityisesti Helsingin seutu on purjehtijan paratiisi. Kaunista rantaviivaa riittää loputtomiin, ja nykyvarusteilla purjehtiminen on turvallista ja mukavaa vaikka vähän koleammassakin säässä.
Lehtisen mielestä lajin elitistisyys on jäänyt kauas 1800-luvulle, jolloin Helsingfors Segelsällskap eli HSS alkoi edistää purjehtimisen demokratisoitumista. Nuorisotoimintaan pääsee mukaan seuran optimistijollalla, ja siitä voi aueta tie, jonka toisessa päässä on vaikkapa olympialaiset. Aikuisille on tarjolla Sailing Center -toimintaa, jossa itse ei tarvitse omistaa muuta kuin purjehdukseen sopivat vaatteet. HSS:n alkuunpanema toimintamalli on tullut suosituksi myös muissa pursiseuroissa.
– Kohtuullisella vuosimaksulla voi opetella vaikka kuinka kovatasoiseksi purjehtijaksi käyttäen seuran kalustoa, kertoo Lehtinen.
Meriluonnon tila huolettaa Lehtistä, sillä hän on omin silmin nähnyt sen muutoksen, mikä Itämeren ja myös valtamerien luonnossa on tapahtunut 80-luvun alun jälkeen. Lintujen, valaiden ja muiden merinisäkkäiden määrä on hänen havaintojensa mukaan romahtanut. Kalojen määrä on pudonnut 60 prosentilla 1980-luvun jälkeen. Mikäli kehitys jatkaa nykyisen kaltaisena, vuonna 2050 merissä on joidenkin ennusteiden mukaan enemmän muovia kuin kalaa.
Lehtisen mukaan kalojen määrän romahtaminen on seurausta ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merten happamoitumisesta sekä ryöstökalastuksesta. Myös Ilmastonmuutos pahentaa lajikatoa, ja Lehtinen onkin pyrkinyt purjehdusprojekteillaan kiinnittämään huomiota vihreän teknologian osaamiseen, ja tekemään yhteistyötä sellaisten yritysten kanssa, jotka ovat osa ratkaisua siirtyessämme kohti hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa.
Purjehduskasvatus sydämen asiana
Tapio Lehtinen on purjehtinut nuoresta saakka. Perheensä vanhimpana sisaruksena hän on myös tottunut huolehtimaan pikkulapsista. Siksi ei olekaan ihme, että hän on pitkään tehnyt työtä lasten ja nuorten purjehtimisen edistämiseksi.
– Kun sellaiset esikouluikäiset tittiäiset ja tattiaiset purjehtivat ensi kerran itse optimistijollalla Pihlajasaareen, ja ostavat jäätelön, niin he ovat aika äijiä ja mimmejä, nauraa Lehtinen.
Nauraessa hänen silmänsä kostuvat liikutuksesta, sillä nuorten kanssa touhuaminen on hänelle sydämen asia. Kokemus vapaudesta on Lehtiselle se tärkein juttu purjehtimisessa. Horisonttia katsellessaan Lehtinen nauttii ajatuksesta, että purjehtija on vapaa lähtemään minne tahansa.
