Kasvu ja kasvattaminen edellyttävät aikaa ja turvallisuutta

Elämme lyhytjännitteisessä kulttuurissa, joka muovaa myös kasvatusta.

Varsa nousee jaloilleen jo muutaman tunnin sisällä syntymästään. Toki varsallakin menee hevokseksi kasvamisessa jokin tovi, mutta ihmislajin erityispiirre lienee se, että meidän lajillamme kasvaminen ottaa poikkeuksellisen paljon aikaa.

– Kasvatuksella on pysyvää merkitystä vain silloin, kun se jatkuu riittävän kauan. Voimme oppia ja oivaltaa pienissäkin hetkissä, mutta kasvussa on aina kyse prosessista, johon tarvitaan kuukausia ja vuosia. Kasvatus on pitkäkestoista toimintaa, joka tekee oppimisen mahdolliseksi, sanoo Jarmo Kokkonen.

Kokkonen on neljän lapsen isä, kirjailija ja Kirkkohallituksen johtaja. Hän pohtii kasvun, kasvatuksen, elonkirjon ja elämän suhteisuutta Huomenna on kaikki paremmin, Kirkon kasvatus toivon mahdollistajana -teoksessaan. Kasvu on Kokkosen mukaan ihmeenomainen prosessi, jota ei voi tilata etukäteen, hallita ja määritellä. Sama pätee myös kasvatukseen. Sekään ei voi olla etukäteen sovittujen, selkeiden päämäärien reitti ja summa

– Kasvatus mahdollistaa hyvän kasvun, joka ei ole kasvattajan ohjailtavissa. Omat lapseni olen kasvattanut samankaltaisilla periaatteilla, mutta jokainen heistä on erilainen. He kulkevat omanlaisiaan polkujaan. Ajattelen, että hyvä, jos tällaista mahdollistin. Se voi olla jopa parempaa kuin mitä tavoittelin, pohtii Kokkonen omaa vanhemmuuttaan.

Kasvatuksessa on kyse vuorovaikutussuhteista. Kasvattajan tulee Kokkosen mukaan olla valmis muutokseen, jonka kasvatussuhde mahdollistaa. Kasvatus ei ole koskaan yksisuuntaista tai mekaanista. Kasvussa ja kasvatuksessa on kyse ihmisyydestä, miten on suhteessa toisiin, maailmaan, luontoon ja eri lajeihin. Hyötyä ja talouskasvua painottava näkökulma välineellistää lapset, nuoret ja kasvatuksen.

– Jos kasvussa lähdetään pohtimaan sitä, miten tämä hyödyttää minua, meitä, yhteisöä ja miten lapset ja nuoret ovat hyödyllisiä meidän kansakunnallemme. Siitä on silloin ihmettely kaukana ja kasvun autonomia kärsii. Toivomme oppimistuloksia, mitattavia asioita, ja niiden taustalta löytyy taloudellinen ajattelu. Tarjoamme ilmaisen peruskoulutuksen, jotta lapsista ja nuorista kasvaa tuottavia kansalaisia. Me tarvitsemme veronmaksajia, huoltosuhteen paikkaajia, sanoo Kokkonen.

Mielestäni tässä on kyse myös ihmiskäsityksestä, eli ajattelemmeko, että me ihmiset olemme parhaimmillamme suhteessa toisiimme vai yksin omina selviytyjinä.

Neljän lapsen isä, kirjailija ja Kirkkohallituksen johtaja Jarmo Kokkonen.

Ihmiskäsitys muovaa kasvatuksen arvoja, tavoitteita ja käytäntöjä. Jos kasvatuksen tiedostettuna tai tiedostamattoman tavoitteena on riippumaton ja autonominen selviytymisyksilö, se kasvattaa paineita yksilölle selviytyä yksin.

– Eihän sellainen viritys voi tuottaa muuta kuin yksinäisyyden ja selviytymisen kokemusta. Mielestäni tässä on kyse myös ihmiskäsityksestä, eli ajattelemmeko, että me ihmiset olemme parhaimmillamme suhteessa toisiimme vai yksin omina selviytyjinä. Itse kyllä valitsisin suhteessa elämisen, yhdessä elämisen, asioiden ratkaisemisen ja oppimisen, sanoo Kokkonen.

Vanhempien hyvinvoinnilla ja perheiden elämän olosuhteilla on tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus lapsen terveyteen ja hyvinvointiin. Suomessa elää lukuisia lapsiperheitä, jotka kamppailevat talousvaikeuksien keskellä. Joidenkin arvioiden mukaan köyhissä perheissä elää yli 100 000 lasta. Lapset ovat tietoisia perheen taloudellisesta tilanteesta. Resurssien puute vaikuttaa lasten osallisuuteen ja vaikuttaa vertaissuhteisiin. Lasten todellisuudet ovat moninaisia. Samaan aikaan koulutuksen kentällä painotetaan lasten omatoimisuutta.

– Yksilö saa kannettavakseen sen taakan, joka seuraa epäoikeudenmukaisista rakenteista, yhteiskunnan vinoumista, huolenpidon kriiseistä, pohtii Kokkonen.

Onko talouden mitattavat ja välineelliset arvot se, mitä me toivomme tulevaisuudelta.

Neljän lapsen isä, kirjailija ja Kirkkohallituksen johtaja Jarmo Kokkonen.

Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt niin, että sitä kuvataan sanalla kriisi. Kokkosen mukaan lapsen ja nuoren näkökulmasta traagisinta on kokemus siitä, ettei kelpaa sellaisen kuin on.

– Onko talouden mitattavat ja välineelliset arvot se, mitä me toivomme tulevaisuudelta. Epäilemättä on niin, että lasten ja nuorten pahoinvointi viestii maailmasta, jossa he eivät riitä sellaisenaan vaan tulee pystyä johonkin sellaiseen, johon ei pysty heti tai ainakaan ilman tukea, sanoo Kokkonen.

Elämään kuuluvat Kokkosen mukaan erilaiset vastoinkäymiset, sairaudet, kivut ja haasteet. Elämme lyhytjännitteisessä kulttuurissa, jossa keskittyminen vain tavoitteisiin voi estää inhimillistä ja kokonaisvaltaista kasvua. Avoimet oppimistilat, jatkuvasti vaihtuvat aikuiset ja muutokset voivat paradoksaalisesti estää sen, mihin niillä pyritään.

– Alakouluikäiselle voi olla hankalaa se, että opettajat vaihtuvat. Kasvu tarvitsee kiinnittymistä. On tärkeää, että on edes yksi luotettava aikuinen, jonka kanssa voi peilata asioita. On mahdollista tuoda esille pelkonsa ja epävarmuutensa eikä vain keskittyä sisältöön, jota ollaan oppimassa, sanoo Kokkonen.

Monet opettaja tekevät Kokkosen mukaan töitä turvallisen oppimisympäristön eteen. Kokkonen kertoo, kuinka eräällä hänen lapsellaan oli luokanopettajana erityisopettaja. Se näkyi hänen opettamisessaan.

– Opettaja halusi luoda turvaa, ennustettavuutta ja iloa. Vanhempainillassa opettaja kertoi meille vanhemmille, että ensimmäisen vuoden aikana pyrimme siihen, että tulemme toimeen keskenämme. Ajattelin, että nyt tässä käy hyvin. Oppimista tapahtuu turvallisuuden oheistuotteena eikä ikään kuin päinvastoin, kertoo Kokkonen.

Oppimista tapahtuu turvallisuuden oheistuotteena eikä ikään kuin päinvastoin.

Neljän lapsen isä, kirjailija ja Kirkkohallituksen johtaja Jarmo Kokkonen.

Kasvatuksen lähtökohdat ovat Kokkosen mukaan varhaisessa kiintymyssuhteessa, vanhemmuudessa ja huoltajuudessa. Kasvatus tarvitsee kuitenkin myös eri aikuisia, ajattelee Kokkonen.

– Meillä on valtavasti tutkimusnäyttöä siitä, että ihmiset, jotka ovat fyysisesti lähellä, kärsivät yksinäisyydestä ja kavereita ei löydy helposti. Kaipaan sellaista koko kylä kasvattaa -periaatetta. Me voisimme vahvistaa sellaista yhteiskuntaa, että olen kasvattajana kiinnostunut, miten muut voivat, pohtii Jarmo Kokkonen.

Kerro kokemuksistasi oheisen kyselyn kautta sunnuntaihin 3.9.2023 mennessä.