Puupalikoiden taikaa - tyhjyys vapauttaa ja luo mahdollisuuksia

Ihminen on leikkinyt tikuilla, kepeillä ja kävyillä, abstrakteilla luonnonmateriaaleilla, kautta aikojen.

Mielikuvitusta kutkuttavat leikit, joissa on mahdollisuus itse oivaltaa ja kehitellä leikin kulkua vapaasti. Samoin kuin keppi tai käpy, puusepän veistämä perinteinen rakennuspalikka, puinen geometrinen kappale taipuu moneen muotoon mielikuvituksessamme. Palikalle voi luoda persoonan, tai siitä voi rakentua vaikka kotitalo tai kulkuneuvo.

Palikoiden kautta voi heijastella todellisuuden tapahtumia ja unelmia, tai leikkiä mielikuvitusmaailmoissa. Jokainen rakennelma on erilainen, toisen lähtökohta voi olla esittävä ja toisen abstrakti. Joku käyttää teokseensa vain yhden palikan ja joku toinen kaikki, mitkä saatavilla on. Yksi rakentaa harkitusti niin, ettei rakennelma mitenkään pääse sortumaan. Toinen kokeilee rohkeasti ties minkälaisia painovoimaa uhmaavia kokonaisuuksia, vaikkapa asettamalla kuution pallon päälle. Palikoilla rakentamisessa mikään ei ole oikein tai väärin. Rakennelmien hajoaminen tai hajottaminen ja taas uudelleen kokoaminen kuuluvat palikkaleikin luonteeseen.

Palikkateatterissa puupalikat on temmattu irti niiden tavanomaisesta yhteydestä (pienten lasten leikki lattialla) ja kohotettu näyttämölle. Palikkateatteri on visuaalista teatteria, vuorovaikutteista nukketeatteria ja osallistavaa taidetyöskentelyä.

Nukketeatterissa keskeistä on elottoman ”herättäminen henkiin”. Verrattuna perinteiseen nukketeatteritaiteeseen tai esineteatteriin, puupalikka ei itsessään esitä mitään. Sen muoto on avoimempi ja tulkinnanvaraisempi kuin teatterinuken tai tunnetun esineen. Palikka kätkee sisälleen lukemattoman määrän merkityksiä, joita kokija voi veistää esiin aina uudelleen ja uudelleen. Musiikilla, äänimaailmalla ja liikkeellä voi elävöittää ja tarkentaa palikkakuvaelmia. Palikoista rakennettu elävä veistos syntyy lopulta kokijan mielikuvituksessa. Neutraali puupalikka näyttämöllä tai työpajassa vaatii kokijalta intensiivistä osallistumista, heittäytymistä ja abstraktin sietämistä.

Olen pitänyt vuosien varrella lukuisia palikkateatteriesityksiä ja -työpajoja monenikäisille, nuorimmat ovat olleet vain muutaman kuukauden ikäisiä ja vanhin 103-vuotias. Ihmismieltä, ikään tai kulttuuritaustaan katsomatta, kiehtoo palikoiden tarjoama lukemattomien muodonmuutosten mahdollisuus. Palikoista voi rakentaa esimerkiksi tiloja, tilanteita, hahmoja tai maisemia. Abstrakteille palikoille ja niistä syntyneille rakennelmille voi antaa merkityksiä ja arvoja, jotka voivat tarpeen mukaan myös muuttua. Leikkimällä ja rakentamalla puupalikoilla voimme kuvata ja havainnoida suhdetta maailmaan ympärillämme ja sisällämme. Yhtä lailla kun palikoista voi rakentaa yhä uusia teoksia, on meillä vapaus rakentaa itsemme ja arvomme aina uudelleen.

Palikkateatterityöpajoissa kaikkein pienimmille lapsille palikoiden muodot ja puun tuoksu, maku ja tuntuma ovat vaikuttaneet tärkeimmiltä. Muille mieluisia palikoilla rakentamisen aiheita ovat olleet esimerkiksi oma perhe ja itselle tärkeä paikka, muistot ja toisaalta tulevaisuuden haaveet. Myös erilaisiin tunteisiin liittyvät aiheet ovat olleet palikoilla kiinnostavasti lähestyttäviä asioita. Palikoiden kielellä voi vastata vaikka kysymykseen, mikä tuo minulle ilon tai surun tunnetta. Toisaalta abstraktimpiin aiheisiin, kuten pohdintoihin hiljaisuudesta ja ajasta, monet ovat tarttuneet hyvin luovista ja yllättävistä näkökulmista.

Puupalikat todellisuuden peilinä

Tässä ajassa ruuduilla on suuri vetovoima, tarjonta on usein pitkälle mietittyä ja kehiteltyä. Informaatio tuodaan mahdollisimman valmiina eteemme: täydelliset hahmot muotoineen, äänineen ja liikkeineen, valmiit tarinat kaikkine väreineen. Palikka on puinen ruutu täynnä tyhjää tilaa, keskeneräinen, vain vihje jostain, joka voi olla mitä vain ja muuttaa merkitystään silmänräpäyksessä.

Mielikuvitus on uusiutuva voimavaramme ja puu uusiutuva luonnonvara, kunhan metsä on saanut kasvaa kestävän kehityksen ja eettisten arvojen mukaisesti. Toisaalta puupalikka on aikaa kestävä, sukupolvelta sukupolvelle kierrätettävä leikkikalu, heijastuspinta kuvittelukyvyllemme halki vuosikymmenten, jopa vuosisatojen. Palikka on myös luonteeltaan kierrätettävä, rakennelmat voivat muuttaa jatkuvasti muotoaan ja niille voi antaa aina uusia merkityksiä.

Palikoilla leikkimällä voi tulla rakentaneeksi samalla omaa maailmasuhdettaan. Yksi palikka voi esittää pientä ötökkää, ihmistä tai planeettaa keskellä maailmankaikkeuttamme. Muodot toistuvat meissä ja kaikessa ympärillämme. Palikoiden maailma kertoo meille vaivihkaa siitä, miten kaikki on yhteydessä toisiinsa, miten kaikki koostuu lopulta samasta tähtipölystä. Toivon, että Pikku Kakkosessa nähtävät palikkatarinat houkuttelevat katsojia, niin lapsia kuin aikuisiakin, luovan rakenteluleikin äärelle. Palikoilla voi rakennella niin sisällä kuin ulkona. Jos ei lähettyvillä ole palikoita, niin vaikka lähimetsässä voi rakentaa ja leikkiä luonnonmateriaaleilla.

Roosa Halme
nukketeatteritaiteilija ja säveltäjä