Pikku Kakkosessa tutustutaan ihmeellisiin aisteihin

Miksi joku tykkää kutittelusta ja toinen inhoaa sitä? Miksi joku pitää hurjista vauhdeista esimerkiksi keinuissa tai huvipuistossa ja toinen ei ollenkaan? Miksi joku pelkää imuria ja toinen taas tykkää kovastikin imuroida?

Vastaus näihin kysymyksiin löytyy kehomme kyvystä käsitellä eli yhdistää, tulkita ja erotella erilaisia aistimuksia, joita saamme omasta kehostamme ja ympäröivästä maailmasta.

Kun lapsi leikkii ja toimii arjessaan, saa hän saa kehostaan ja ympäröivästä maailmastaan monenlaista tietoa aistien kautta. Näitä aisteja ovat mm. tunto, kuulo, näkö, haju ja maku sekä lihaksista ja nivelistä tietoa antava asento- ja liikeaisti ja sisäkorvassa oleva tasapainoaisti.

Otetaanpa aistitiedon runsaudesta esimerkiksi keittiöleikki. Laatikossa on sekaisin lautasia ja kuppeja eikä lapsi näe välttämättä heti haluamaansa, tai aurinko voi paistaa kirkkaasti ikkunasta sisään. Kattila voi olla lapsella kevyt leikkikattila, mutta paino lisääntyy, jos kattilaan tuleekin paljon ruokaa. Ruokailemaan tullut pehmolelu tuntuu karvaiselta ja nukke sileältä. Ympäriltä kuuluu perheen ääniä, joku kysyy apua läksyihin, toinen leikkii mukana kotileikissä. Taustalla voi kuulua musiikkia tai puhelimelta tubettajan kommentteja. Samaan aikaan voi vanhempi tehdä ruokaa, jolloin keittiöstä tulee erilaisia hajuja ja syödessä makuja tietoisuuteen. Kun kehomme käsittelee tämän kaiken tiedon sujuvasti, emme huomaa mitään. Tämä kaikki tapahtuu tiedostamatta ja keittiöleikki sujuu sen suuremmitta ongelmitta.

Kehon tapa käsitellä aistimuksia ja vireystilan vaikutus

Meidän kaikkien keholla on oma tapa käsitellä erilaisia aistimuksia. Jonkun aivot tulkitsevat erilaisia aistimuksia herkästi ja nopeasti uhaksi tai vaaraksi. Tällöin puhutaan herkästä reagoinnista aistimuksille tai toisin sanoen aistiyliherkkyydestä. Joskus vaaditaan paljon aistiärsykkeitä, että reagoidaan. Tällöin puhutaan heikosta reagoinnista eli alireagoinnista.

Joskus lapsen voi olla vaikea paikantaa, mistä joku ääni tulee, tai vaikka löytää kynä repusta kädellään tunnustellen katsomatta reppuun. Tällöin puhutaan hahmottamisen ongelmista.

Aistitiedon käsittelyyn liittyy myös oleellisesti vireystila. Jos kehomme on koko ajan varoitustilassa (esimerkiksi yliherkkyyksien vuoksi), on myös vireystila korkea. Jos aistiärsykkeet eivät saavuta kehoa helposti, voi vireystila laskea kovin alas, jolloin toimintaan pääseminen on työlästä. Vireystilaa voidaankin säädellä aistien avulla, kuten Pikku Kakkosessa on Susannan, Hillan ja Heikin kanssa nähty. Jos vireystilaa voisi verrata auton nopeuteen, voidaan erilaisia keinoja verrata vakionopeudensäätimiin.

Joitakin lapsia auttaa, kun hypistelee käsillään (hypistelykorut, pop it -lelut, stressilelut), laittaa suuhun jotain, kuten purukorun, tai käyttää liikettä hyväkseen esimerkiksi jumppaamalla jalkojaan vaikka kuminauhalla, joka on tuolinjalkojen välissä. Vireystilan säätelyssä voi auttaa myös vaikkapa se, että ottaa pikku taukoja, kuten Heikki omassa teltassaan painopeiton alla. Jotkut lapset tarvitsevat vielä koululaisinakin liikunnallisia välipaloja tuntityöskentelyn tueksi. Joskus tarvitaan valojen himmennystä, ja aika usein myös vanhemman tai muun aikuisen turvallinen, rauhallinen syli ja esimerkiksi rauhallinen, jämäkkä silitys selkään, tai rauhallinen keinutus sylissä. Lapsen keskushermostoa voidaan siis tukea monella tapaa kypsymään arjen toiminnoissa vauvasta alkaen.

Varsinkin aistiyliherkkyydet voivat kuormittaa paljon tavallista arkea. Sopivia vaatteita on vaikea löytää, normaalit pesutilanteet, kuten suihkussa käynti tai hampaiden pesu, voivat olla yhtä taistelua, tai ruokavalio on kovin niukka, koska tiettyjen ruokien rakenne tai koostumus tuntuu suussa pahalta. Tällöin lapsen kanssa joutuu etenemään omaa polkua, sillä esimerkiksi uusien ruokien maistelu tai tietynlaisten vaatteiden käyttöönotto vie oman aikansa. Hyväksi todettuja vaatteita voikin ostaa monet samanlaiset eri koossa. Ruokien maisteluille pitää antaa paljon aikaa, ja edetä pienin askelin muuttaen vain yhtä ruoan ominaisuutta kerrallaan. Pesutilanteissa on hyvä miettiä, onko kylpy vai suihku parempi, löytyykö pesuaineista sopivan tuoksuinen tai mikä on hyvä pesuväline.

Joskus aistitiedon käsittelyn vaikeudet voivat johtaa myös liikunnallisiin pulmiin. Jos lapsen kehosta ja ympäristöstä saama aistitieto ei kerro aivoille tarkasti tietoa, voi toiminta olla epätarkkaa. Joskus lapsi ei tiedä, miten toimia, ja vaikuttaa hämmentyneeltä. Joskus vauhti korvaa laadun, jolloin toiminta on myös epätarkkaa. Keho tarvitsee siis enemmän aistitietoa toimiakseen tarkoituksenmukaisesti. Ei siis auta selittää, miten pitäisi toimia, vaan käyttää kehoa toiminnoissa. Tällainen keho kaipaa liikkumista luonnossa erilaisissa maastoissa, uintia, kiipeilyä leikkipuistoissa tai vaikkapa kivillä, pyöräilyä, hyppimistä ja tasapainotaiteilua vaikkapa kiveltä kivelle. Kehon työskentelyä voidaan yhdistää vaikkapa iltatoimiin siten, että hampaiden pesulle siirrytäänkin kottikärrykävelyllä. Tämä kehon työskentely saattaa rauhoittaa myös ylikierroksilla olevan kehon ja rauhoittaa iltavillin.

Yksilöllinen kehomme

Mutta miksi jollakin nämä piirteet näkyvät vahvoina ja toisten arki sujuu ongelmitta? Meillä jokaisella on oma yksilöllinen keskushermostomme, joka käsittelee aistimuksia omalla tavallaan. Toinen saattaa siis samassa tilanteessa reagoida ihan eri tavalla kuin toinen. Usein myös vanhemman ja lapsen aistitiedon käsittely on erilaista. Joskus siedämme paremmin erilaisia aistimuksia, joskus emme, riippuen myös kokonaiskuormituksesta ja stressin määrästä. Aikuisena usein jo tiedämme, että kestämme hetken haasteet, mutta pieni lapsi ei näin osaa ajatella. Siksi lapsen keskushermosto tarvitseekin aikuisen apua selvitäkseen tilanteesta. Pieni lapsi tarvitsee paljon kanssasäätelyä. Joskus arjen tukitoimet ja aikuisen ymmärrys riittävät. Joskus arki on niin haastavaa, että tarvitaan kuntoutusta. Aistitiedon käsittelyn haasteita näkyy varsinkin neuropsykiatrisesti oirehtivilla lapsilla, kuten ADHD- ja autismin kirjon lapsilla.

Vaikka arki pienen lapsen kanssa, jolla on aistitiedon käsittelyn haasteita, saattaa tuntua taistelulta, voi haaste kääntyä supervoimaksi. Erittäin tarkkasuinen lapsi voi toimia tarkkana maistajana tai haistajana ja kertoa, onko esimerkiksi kakkutaikina juuri oikeanlaista tai onko ruoassa tarpeeksi suolaa - ja olla mahdollisesti jopa tulevaisuuden huippukokki. Tarkkakorvainen lapsi saattaa kertoa retkeillessä perheelleen, missä linnut laulavat. Vauhdikas leikkijä saattaa olla tulevaisuuden innovatiivinen keksijä. Aistiyliherkkä lapsi saattaa olla tarkkaavainen ja herkkä muiden tunteille, ja kasvaa sensitiiviseksi, empaattiseksi tunteiden tulkiksi.

Tärkeää on, että aikuinen pysähtyy kuuntelemaan lapsen sanattomiakin viestejä ja miettii, miten voi tukea lastaan kasvamaan arjen rutiinien ja toimintojen keskellä. Monet asiat saadaan arjessa tehtyä, kun niihin keksitään keinot. Jos omat keinot eivät riitä, apua ja tukea voi hakea esimerkiksi neuvolan tai perheneuvolan kautta.

Mari Virkkala
toimintaterapeutti, MSc, SI-koulutettu

Lähteet:

Ayres, A.J. (2008). Aistimusten Aallokossa. PS-kustannus.
Bundy, A., & Lane, S. J. (2020). Sensory Integration, Theory and Practice (3rd ed.). F.A. Davis.
Sensorisen integraation terapian yhdistys. www.sity.fi
Williams, M. & Shellenberger, S. (1996). How Does Your Engine Run? Leader's Guide to the Alert Program for Self Regulation. TherapyWorks.Inc