Hyppää pääsisältöön

Elämä

Aleksi Rantamaa, 29, tiesi alkoholin tappavan hänet – sitten neljän päivän black-out muutti kaiken

Läheiset kertoivat olevansa huolissaan. Aleksi Rantamaa tiesi alkoholin olevan ongelma, mutta kukaan muu kuin hän itse ei olisi saanut häntä lopettamaan juomista. Lopulta uusi elämä alkoi raitistumisesta.

Päivitetty 12.07.2023 12:39.

Kaikki toivo oli menetetty. Toimittaja-juontaja Aleksi Rantamaa ei koskaan ajatellut raitistuvansa, hän tiesi, että alkoholi tappaa hänet. Hän vain joisi kuolemaansa saakka.

Viimeinen vuosi ennen raitistumista lähti täysin käsistä. Elämä oli hänen omien sanojensa mukaan ”täyttä helvettiä”.

Sinä vuonna läheisistä jokainen ilmoitti vuorollaan huolensa Rantamaan juomisesta. Heidän suorasanaisia kokemuksiaan kuullaan myös tuoreessa dokumenttisarjassa Aleksi<30 - viime tipassa, joka käsittelee Rantamaan raitistumista.

Rantamaa tiesi itsekin, että alkoholi oli hänelle vakava ongelma. Hän puhui siitä jopa Rantamaa & Libiso - Retkikunta Jäämerelle -ohjelmassa. Mutta lopettaa hän ei aikonut. Ei hän voinut. Hän oli antanut periksi.

”Alkoholismi on liukas liuku”

Tätä velkaa tulen maksamaan pitkään, ehkä loppuelämäni. Näin Rantamaa ajattelee siitä, kuinka paljon hänen käytöksensä satutti muita ihmisiä.

Alkoholin käyttäminen alkoi teini-ikäisenä siksi, että ”kaikki muutkin joivat” juhlissa, päättäreiden aikaan ja niin edelleen. Tuolloin käyttö oli hänen mukaansa ”normaalia”, samanlaista kuin muillakin.

Juomista on nähty ja käsitelty myös hänen tekemissään sisällöissä vuosien varrella. Rantamaa on tunnettu somepersoona, joka teki pitkään suosittua Mentaalisavuke-kanavaa YouTubessa. Tätä nykyä hän juontaa Aleksi Rantamaa Yle Kioski -kanavaa ja yhdessä Jesse Sarkkisen kanssa Mikä keissi -podcastia.

Entä kuinka kauan alkoholi oli ollut nyt 29-vuotiaalle Rantamaalle ongelma? Kauan, hän vastaa. Ja pikkuhiljaa yhä pahempi. Yksittäistä syytä tai useampaakaan hän ei alkoholisoitumiselleen osaa sanoa, ainakaan vielä. Paraneminen on hänen mukaansa vielä pahasti kesken.

– Alkoholismi on liukas liuku, Rantamaa sanoo ja innostuu itsekin.

– Jos jotain quottaat niin quottaa toi! Kun on siinä vesiliukumäessä, on todella vaikea mennä taaksepäin.

Rantamaakin yritti vähentää alkoholin määrää ja piti taukoja juomisesta. Yritykset vain kiihdyttivät liukua. Vähentämistä ei hänen kokemuksensa mukaan ole olemassa alkoholistille. Rantamaa ajattelee, että liuku joko kiihtyy kiihtymistään hautaan asti tai loppuu seinään.

– Totta kai elämässäni oli hyviä asioita, läheiset ja ykkösasiani tuore kumppani. Mutta pääni sisällä alkoholismin kanssa olin luovuttanut, Rantamaa sanoo.

Kun korkki oli auki, kukaan maailmassa ei olisi saanut häntä lopettamaan juomista.

”Tein kaikki päätökset konsultoimalla alkoholia”

– Alkoholi oli kiinni mun nenässä 24/7. Sitä ei päässyt pakoon hetkeksikään. Tein kaikki päätökset konsultoimalla alkoholia, Rantamaa kertoo.

Se tarkoitti loputonta määrää tällaisia kysymyksiä: ehditäänkö kauppaan ennen yhdeksää, kauppaan täytyy ehtiä ennen yhdeksää, onko huomisaamulle alkoholia, että voi korkata heti kun herää, voiko siellä juoda, kuinka paljon ehtii juoda ennen kuin menee sinne, paljonko siellä voi juoda.

Se tarkoitti neljän päivän ryyppyränniä, jolloin Rantamaa meni nukkumaan niin, että ensimmäinen juoma oli käden ulottuvissa ja auki minuuttien kuluessa siitä, kun silmät aukesivat. Darrakin kesti neljä päivää ja olo oli kertakaikkisen hirveä, niin hirveä, että Rantamaa käveli sairaalaan anelemaan apua. Näin hän kertoo Mikä keissi -podcastissa.

Se tarkoitti sellaisia määriä alkoholia, että Rantamaa ei edes halua puhua siitä. Hän ihmettelee, kuinka selvisi hengissä.

Se tarkoitti sitä, että koska oli koko ajan niin kauheassa krapulassa, ei edes tajunnut olevansa krapulassa.

– Luulin, että tällaista tämä elämä on.

”Ruumiini haisi mädältä”

Viimeisen siemauksensa alkoholia Rantamaa otti maanantaina 12.12.2022 ollessaan, jälleen kerran, tauolla juomisesta. Mutta tällä kertaa valkoviini maistui pahalta ja juominen tuntui väärältä. Lasi jäi tyhjentämättä.

Tuona päivänä myrskysi. Joulukuinen lumipyry oli poikkeuksellisen voimakas. Bussissa Rantamaa kirjoitti tekstiviestiä kumppanilleen. Sitten filmi katkesi.

Viidentenä päivänä Rantamaa heräsi – sitä sanaa hän itse käyttää – ja kaikki oli toisin. Hän ei muistanut mitään edellisistä päivistä. Eikä enää kaivannut alkoholia.

– Juomisen pakko on sellainen, että herätyskello soi just niin kauan kunnes tekee päätöksen juoda. Se soi ja soi ja soi ja soi ja hiljenee vasta, kun teet sen päätöksen. Sitten yhtäkkiä se herätyskello ei enää soinut, Rantamaa sanoo.

Ensimmäiset viikot menivät ohi omituisessa välitilassa.

– Olin maassa ja mädäntynyt. Ruumiini haisi mädältä, Rantamaa sanoo.

Yhtäkkiä, kolmen viikon jälkeen, hän tajusi, että hänellä olikin hyvä olla. Ensimmäistä kertaa vuosiin.

”Epäreilua olla vastuussa sen toisen Aleksin teoista”

Alkoholi auttoi väistämään kaikkea vaikeaa: sosiaalisia tilanteita, tunteita, omia ajatuksia, omaa oloa tai sen hirveyttä. Selvin päin ne täytyy kohdata.

– Tuntuu väärältä olla vastuussa siitä, mitä se toinen Aleksi teki. Kannan vastuun totta kai, mutta se ei tunnu reilulta. Tunne siitä, että olen eri ihminen, on niin selkeä.

Nyt hän on muuttanut yhteen kumppaninsa kanssa, hänellä on tulevaisuuden haaveita ja suuria suunnitelmia työuralle. Hän treenaa ja tekee terveellisiä valintoja. Tällaiset asiat eivät olleet sille toiselle Aleksille edes utopioita. Niitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa.

”Ilahdun asioista, joita en olisi osannut kuvitellakaan”

Rantamaa toivoo voivansa olla esimerkki ja auttavansa myös muita alkoholismista kärsiviä. Estävänsä heidän ajautumisensa liukuun.

Jos, Rantamaa kannustaa, oma juominen kertaakaan herättää huolestuneen ajatuksen, niin STOP, STOP. STOP!

– Jos lopetat, et missaa mitään. Melkein tukehdut siihen miten paljon saat hyvää ja ihanaa, kevättuulen virettä ja vastaleikatun ruohon tuoksua. Rakkautta ja iloa. Ilahdun joka päivä asioista, joita en olisi osannut kuvitellakaan. Saan iloa uuden juomalasin näkemisestä kaapissa!

Tänä kesänä Rantamaa täyttää 30 vuotta. Sen ikäistä ihmistä ei usein nähdä julkisuudessa toipuvana alkoholistina puhumassa elämän ja kuoleman taistelusta.

Rantamaa itse ajattelee tärkeimmäksi sen, että hänellä ”on vielä aikaa” saada elämä raiteilleen, koska hän pääsi irti alkoholista tässä iässä.

Se kortti on nyt katsottu, pelattu ja heitetty pois.

Mietityttääkö oma tai läheisen päihteidenkäyttö?

Lisää aiheesta Yle Areenassa