Haapa ylläpitää elämää – Kerro, mitä puut merkitsevät sinulle

Haapa ylläpitää lukuisten muiden lajien elämää elävänä, lahotessaan ja maatuessaankin.

Haapa on männyn, kuusen ja koivun lailla elinympäristönsä avainlaji. Haapa ylläpitää lukuisten muiden lajien elämää elävänä, lahotessaan ja maatuessaankin. Haavasta ilmestyi keväällä kirja, Haapa — ekosysteemin avainlaji. Biologi Iiris Kalliola ja luontokuvaaja Kai Hypen ovat yhdessä tehneet teoksen. Kalliola on seurannut lapsuudesta asti haavikon elämää perheen kesämökillä.

– Meillä on jyrkkä pohjoisrinne, metsässä on paljon kuusia, mutta haavat ovat rannalla. On tavattoman hauskaa kuunnella, kuinka yllättävän tuulenpuuskan seurauksena alkaa ensin kuulua havupuiden vankka humina, sitten koivujen suhina, ja haavat tulevat mukaan havinallaan hieman viiveellä. Se on hienoa puumusiikkia, sanoo Kalliola.

Haapa on eläväinen, ulkomuodoltaan vaihteleva ja puhutteleva.

Biologi Iiris Kalliola.

Haavan tieteellinen nimi Populus tremula tarkoittaa värisevää poppelia. Populus-sukuun kuuluu kolmisenkymmentä lajia. Metsähaapa on Kalliolan mukaan sukunsa ainoa alkuperäislaji Suomessa.

– Haapa on eläväinen, ulkomuodoltaan vaihteleva ja puhutteleva. Suomessa on puistopuina muita Populus-suvun lajeja, mutta metsähaapa on oma kotoinen lajimme, kertoo Kalliola.

Haapa elää omassa rytmissään. Haavalla lehtivihreä siirtyy lehtiin myöhemmin kuin muilla lehtipuilla.

– Nuorten haapojen rungot ovat vihertävän harmaita. Ne pystyvät lehtivihreän avulla yhteyttämään ja tuottamaan puulle sokereita ja energiaa. Niillä ei ole niin kiire tuottaa vihreitä lehtiä, sanoo Kalliola.

Haapa vaatii ravinteikkaan maan. Haavat viihtyvät rannoilla, peltojen reunoilla ja metsissä. Vantaanjoen varrella Hyvinkäällä on rehevä paikka haavikon kasvaa.

– Näiden haavojen pituus on yli parikymmentä metriä, joten niiden ikä on yli kymmeniä vuosia. Nyt on saatu uutta tietoa siitä, että haapa voi hyvinkin elää jopa 150–200 vuotta ihan yhteyttävässä meiningissä, kertoo Kalliola.

Vantaanjoen varrella Hyvinkäällä kasvaa suuri haapa rannassa sivusuunnassa. Suuren haavan juuret voivat Kalliolan mukaan ulottua kymmeniä metrien päähän rungon ympärillä maan alla. Juuret tukevat sivusuunnassakin kasvavaa haapaa riittävästi.

– Juuret tukevat tätä sivusuunnassa kasvavaa mahtihaapaa hyvin. Tässä ympärillä on näitä pienempiä runkoja, jotka ovat todennäköisesti mahti-puun vesoista kasvaneita runkoja. Ne ovat perintötekijöiltään samaa porukkaa. Sen voi nähdä syksyllä esimerkiksi siitä, että ne saa samanlaiset ruskan värit samaan aikaan, sanoo Kalliola.

Nyt on saatu uutta tietoa siitä, että haapa voi hyvinkin elää jopa 150–200 vuotta ihan yhteyttävässä meiningissä.

Biologi Iiris Kalliola.

Haavan elämässä riittää uhkia. Halla voi tuhota kukinnot, hirvieläimet, jänikset ja myyrät saattavat popsia taimet suuhunsa, sienitaudit ja tuholaiset voivat iskeä.

– Aika usein myös ihmiset tuhoavat haapoja. Näin etenkin mäntytaimikoiden liepeillä puupelloilla. Mäntytaimikolle haapa on todellinen uhka. Haapa voi levittää männynversoruostetta. Sientauti aiheuttaa männyntaimiin kasvuhäiriötä, ja puuntuotto on kaiken kaikkiaan huonompi, kertoo Kalliola.

Keinot haapojen hävittämiseksi ovat Kalliolan mukaan olleet aiemmin aika rajuja, esimerkiksi lentoruiskutuksia.

– Muistan lapsena, kun metsäalueilla usein varoitettiin tehdyistä vesakontorjuntaruiskutuksista. Myrkytyslennoista on luovuttu, mutta taimikoita saatetaan edelleen myrkyttää esimerkiksi glyfosaatilla, ja silloin pitäisi olla varoitus siitä, ettei alueella saa marjastaa tai sienestää vuoden aikana, sanoo Kalliola.

Harvemmin varoituksia Kalliolan mukaan näkee. Suomessa glysofaatti on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan yleisimmin myyty kasvinsuojeluaine. Glyfosaattia käytetään niin viljelysmailla, puutarhoissa, pelloilla, metsänviljelyssä kuin viljelemättömillä alueilla.

Viime vuosina on saatu uutta tietoa erilaisten kasvinsuojeluaineiden haitallisista vaikutuksista. Vuonna 2021 Helsingin Sanomat uutisoi suomalaistutkimuksen tuloksista, jotka yllättivät tutkijat. Glyfosaattia sisältävä rikkaruohomyrkky vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi pölyttäjiin jo pieninä annoksina. Pölyttäjähyönteisten muisti takkuili ja ne sekosivat.

– Usein, kun myrkkyjen vaikutuksia mitataan, niin tarkastellaan, kuinka paljon ne tappavat eliöitä. Vaikutukset voivat kuitenkin liittyä hyönteisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi pölyttäjähyönteisissä vaikutukset ovat olleet kyllä surullisia, sanoo Kalliola.

Haavan monet seuralaislajit ovat spesialisteja ja erikoistuneet elämään tietyn lahovaiheen puulla, tietyllä korkeudella ja tiettyjen lajien kanssa

Bologi Iiris Kalliola.

Haavalta on löydetty yli tuhat seuralaislajia. Haavalla on biologi Iiris Kalliolan mukaan paljon tarjottavaa. Haavan runko ei ole hapan kuten monien muiden puiden rungot.

– Kun sadevesi valuu runkoa pitkin, niin päällyseliöt voivat ammentaa siitä hyvin ravinteita. Haavan kalkkipitoinen kuori houkuttaa kotiloita ja monia muita kuorellisia, selkärangattomia eliöitä nauttimaan sen antimista ja saamaan kuoriinsa lujiketta. Myös siirat syövät ja hajottavat haavan lehtiä. Linnut saavat välillisesti kalkkia munankuoriinsa syömällä kotiloita ja muita pieneliöitä, pohtii Kalliola.

Haapa on ekosysteemin avainlaji. Haapa ylläpitää elämää eläessään, lahotessaan ja jopa sammaloituneena maapuuna.

– Haavan monet seuralaislajit ovat spesialisteja ja erikoistuneet elämään tietyn lahovaiheen puulla, tietyllä korkeudella ja tiettyjen lajien kanssa. Systeemi on hyvin hienosyinen, kertoo biologi Iiris Kalliola.

Haavan puuaines on pehmeää, joten lintujen on siihen helppo kovertaa koloja.

Jos tikka kaivertaa kolon, niin sen jälkeen sinne voi mennä tiainen, kirjosieppo tai leppälintu. Lepakko voi mennä päiväpiiloon koloon. Myös helmipöllö viihtyy haavassa. Näätä voi puikahtaa vanhaan palokärjen koloon. Lintujen mukana ja niiden luomissa oloissa viihtyvät monet kovakuoriaiset ja muut pienemmät otukset, sanoo Kalliola.

Jo vanhassa mytologiassa haapaseppel on ollut se, jonka kautta on saanut yhteyden tuonpuoleiseen.

Biologi Iiris Kalliola.

Suomalaisessa kulttuurissa eri puulajeilla on ollut erilaisia käyttötarkoituksia. Suomalaiset ovat antaneet puille jopa persoonallisuuksia. Haapaa on luonnehdittu Minna Holmin mukaan puheliaaksi, lörpötteleväksi vanhaksi rouvaksi, joka tuntee arvonsa ja on viisas.

Haavan monet seuralaislajit ovat spesialisteja ja erikoistuneet elämään tietyn lahovaiheen puulla, tietyllä korkeudella ja tiettyjen lajien kanssa

Haapaa on pidetty aikoinaan myös erityisenä ja pyhänäkin puuna. Haavasta on tehty niin soittimia kuin kirkkojen paanukattoja.

– Jo vanhassa mytologiassa haapaseppel on ollut se, jonka kautta on saanut yhteyden tuonpuoleiseen. Ja ylevän olon voi tavoittaa tavallaan myös esimerkiksi haapiossa eli haapapuusta veistetyssä ruuhessa ja varsinkin saunassa haapapuisilla lauteilla, pohtii Kalliola.

Kerro kokemuksistasi oheisen kyselyn kautta sunnuntaihin 17.9.2023 mennessä.