Kashmeera Lokuge on vapaaehtoisesti lapseton: ”Kierrätän pahvit ja miehet, mutta suurin ekotekoni on se, etten hanki lapsia”
Kashmeera Lokuge on joutunut puolustamaan päätöstään olla hankkimatta lapsia. Lokugen mielestä se on sekä hänen itsensä että koko maailman kannalta ainoa oikea vaihtoehto.
Jotkut ovat sanoneet Kashmeera Lokugelle, 29, että hän on itsekäs.
Siksi, että hän ei halua omia lapsia.
Lokuge on eri mieltä. Hän ei halua tuoda uutta ihmistä tällaiseen maailmaan. Hänellä itsellään on ollut myös sen verran rankkaa, että hän ei halua viedä omia traumojaan uuteen sukupolveen.
Rakkaus särkyi lapsena
Sri Lanka on pieni saari Intian eteläpuolella. Se on kaunis paikka, jossa taloudellinen epätasa-arvo on suuri ongelma.
Siksi perhe ja suku ovat sikäläisessä kulttuurissa suuressa arvossa. Tämän Kashmeera Lokuge huomasi lapsena kasvaessaan Sri Lankassa.
– Mummot ja vaarit ja setä ja sen vaimo asuivat kaikki meidän kanssamme, Lokuge sanoo.
Isä ja äiti olivat todella rakastuneita toisiinsa, ja rakkautta näytettiin, Lokuge muistelee. Mutta rakkaus ei silti kestänyt.
– Vanhemmat erosivat ja isä muutti Suomeen. Se järkytti monella tapaa. Isän poissaolo jätti paljon surua ja kärsimystä varsinkin äidille, joka hoiti minua ja veljeä. Sitä oli vaikeaa katsella.
Äidin kuolema jätti tyhjiön
Kun Lokuge oli 12-vuotias, isä kysyi, haluaisiko Lokuge muuttaa Suomeen.
– Siitä kaikki kehittyvässä maassa unelmoivat – päästä muuttamaan länsimaahan, joten totta kai lähdin.
Lokugen ja hänen isänsä piti lähteä katsomaan äitiä ja veljeä Sri Lankaan, kun Lokuge oli 14-vuotias. Suunniteltiin, että ehkä muukin perhe muuttaisi Suomeen.
Muutama kuukausi ennen matkaa Lokugen äiti kuoli aivoverenvuotoon.
– Isältä sain aina sellaista vähän kovempaa rakkautta ja äidiltä sitä lempeää, kyseenalaistamatonta rakkautta. Ja yhtäkkiä sitä rakkautta ei enää ollutkaan elämässäni.
Teinivuodet Suomessa olivat vaikeita. Oli rasismia ja oli ulkopuolisuuden tunnetta. Lokuge koki, että jäi yksin, kun äiti kuoli. Turvallinen rakkauden takalauta oli poissa.
– Kun sitä ei ollut, olen hakenut rakkautta muualta, esimerkiksi miehiltä, eikä se ollut aina hyvä asia.
Suvun on ollut vaikeaa käsittää lapsettomuutta
Sri Lankassa on verrattain konservatiivinen kulttuuri, ja suvussa ajatellaan, että totta kai Lokuge avioituu ja hankkii lapsia.
Mutta Lokuge ei halua sitä.
– Joskus, kun mummo tai vaari soittaa ja alkaa puhua naimisiin menosta ja lapsista, olen sanonut, että katso meidän perhettä. Siinä on vain melankoliaa ja depressiota ja itkua. En mä halua antaa sitä eteenpäin.
Joskus Lokugelle on sanottu, että hän voisi paikata äidin kuolemasta johtuvaa tyhjiötä perustamalla oman perheen.
– Mä en usko siihen, että kun mulla olisi joku nyytti tässä kädessä, niin yhtäkkiä olisinkin taas kokonainen. Ja eikö juuri se olisi itsekästä: että hankkisin lapsen vain siksi, että tulisin jotenkin täydemmäksi itse?
Lapsi ei tunnu merkitykselliseltä
Syntyvyys on Suomessa laskenut viime vuosikymmeneltä lähtien. Perhebarometrin mukaan 15 prosenttia suomalaisista 20–45-vuotiaista ei halua lapsia.
Lapsihaluttomuus johtuu useimmilla siitä, että lapsen ei koeta tuovan elämään erityistä merkitystä.
Lokugellakaan ei ole sellaista halua ja tarvetta – tarvetta lisääntyä.
Hän uskoo, että hänen sukupolvensa, millenniaalit, ovat tietoisempia erilaisista elämän vaihtoehdoista. Perheen perustaminen voi tuntua riippakiveltä sen sijaan, että se olisi se ainoa ”oikea” päämäärä.
– Nautin omasta ajasta tosi paljon, ja haluan luoda uraa kiinnostavissa töissä. Tuntuu, että elämäni on vasta alkamassa kunnolla, enkä halua uhrata sitä nyt perheen perustamiseen, Yle Kioskilla pian työt aloittava Lokuge sanoo.
Lokuge tekee myös satunnaisesti standuppia ja on kirjoittanut Ilmatilaa-nimisen kirjan Hyppe Salmen kanssa. Tällä hetkellä hän on lomalla toisesta työstään Alkon myyjänä.
Lapsettomuuspäätös suututtaa ihmisiä
Monien ihmisten mielestä Lokuge tuntee väärin.
Saatetaan ajatella, että hänen elämänsä pyörii oman navan ympärillä: Lokuge ei ole valmis elämään lapsien puolesta ja viime kädessä Suomen puolesta, jossa huoltosuhde on katastrofaalinen.
– Minun mielestäni on nimenomaan epäitsekästä olla tekemättä lapsia, kun tietää, että omat resurssit eivät riitä vanhemmuuteen. Ja huoltosuhdeasia – jos se on siitä kulmasta itsekästä, niin olkoot.
Kierrätän pahvit ja miehet, mutta suurin ekotekoni on se, etten hanki lapsia.
Lokugen mielestä ei myöskään ole mieltä saattaa lasta tällaiseen maailmaan, jossa on pandemioita, sotaa ja katastrofaalinen ympäristökriisi.
Sitä paitsi eikö maapallolla ole jo ihan riittävästi ihmisiä, Lokuge kysyy. Eikö koko ympäristö- ja ilmastokriisi itse asiassa johdu juuri siitä, että ihmisiä on liikaa?
– Kierrätän pahvit ja miehet, mutta suurin ekotekoni on se, etten hanki lapsia.
Moni lapsi ei saa riittävästi rakkautta
Lokuge on Alkon työssään nähnyt paljon vanhempia, joiden touhu näyttää kyseenalaiselta.
– Suomi on täynnä mielenterveysongelmaisia ihmisiä, jotka saavat lapsia. Enkä sano, etteikö heistä voisi tulla myös hyviä vanhempia, mutta siinä on riskejä.
Toisten vanhemmuuden kommentointi on tabu – etenkin, jos kommentoijalla ei ole omia lapsia.
Lokuge ymmärtää tuohtumuksen hyvin. Hän vertaa asiaa ravintolaan, jossa salin puolella kaikki on kunnossa, mutta jonka keittiössä on päällä hullunmylly.
– Se äiti tietää, mitä siellä keittiön puolella tapahtuu, lapsettomat näkevät vain julkisivun. Totta kai siinä varmaan tulee ajatus, että pidä turpasi kiinni, kun et tiedä, mitä kaikkea tähän äitiyteen todellisuudessa kuuluu.
Ei Lokuge vihaa lapsia, päinvastoin, hän pitää lapsista. Lokuge haluaisi auttaa sellaisia lapsia ja nuoria, joilla ei ole riittävää turvaa.
– Minulla on rakkautta ja elämänoppeja jaettavana. Mutta ei omille lapsille.
Vanhemmuus kiehtoo ajatuksen tasolla
Moni vanhempi kertoo, kuinka jokin aisti tai vietti herää, kun pitelee sylissä omaa lastaan. Maailma kiepsahtaa ympäri ja alkaa yhtäkkiä kokea ihmeellistä merkityksellisyyttä ja rakkautta.
Siksi Lokuge miettii joskus, että jää jostain paitsi, jos ei koskaan hanki omia lapsia. Hänkin on rakastuneena haaveillut yhteisestä lapsesta ja siitä mahdollisesta onnesta, joka yhteisessä perheessä voisi olla.
– Mutta toisaalta olen vähän kyyninen ja ajattelen, että ei se kuitenkaan kestä. Buddhakin on sanonut, että kaikki, mihin kiintyy, aiheuttaa lopulta kärsimystä.
Vanhemmuus voi olla myös sitä, kärsimystä.
– Aika vähän puhutaan masennustiloista, joita synnytyksen jälkeen monilla on. Perhesurmista, joissa äiti hukuttaa lapsensa. Ja kun joku puhuu näistä vaikkapa keskustelupalstoilla, moni suuttuu siitä, että ne ovat vääriä tunteita.
Synnytys pelottaa
Lokugella on myös käytännöllisiä syitä siihen, ettei hän halua lapsia.
Hän ei halua, että notkoselkänsä menee entistä huonompaan kuntoon. Hän ei halua lantiopohjan lihasten heikentymisestä johtuvaa virtsankarkailua tai jo riippuvia rintoja vielä riippuvimmaksi ja niskakipuja päälle.
Lokuge tiedostaa, että kauneus ei kestä ja keho palautuu, mutta ei koe myöskään tarvetta pahentaa olemassa olevia sairauksia uusilla.
– Pelkään synnytystä ja sitä, että välilihani joudutaan ompelemaan repeämisen jälkeen. Ja sitten se lapsi on varmaan koliikki, ja sitten, jos sitä kiusataan koulussa… en vain halua mitään näistä asioista.
Lokuge painottaa, että hän kunnioittaa äitejä ja isiä. Hän tietää, että vanhemmuus on kovaa työtä – ja että varmasti se on antoisaakin.
Sitten keskustelu keskeytyy hetkeksi, kun jossain pöydässä rääkäisee lapsi.
Pian lapsen äiti varmaan tyynnyttelee lastaan. Höpöttelee hellästi, tai ehkä korottaa ääntään stressaantuneena.
Lokuge hymyilee. Tuo ei koskaan tule olemaan hänen elämäänsä.
Katso All X Panelin jakso, jossa neljä vapaaehtoisesti lapsetonta purkaa heihin kohdistuvia stereotypioita ja vastaa usein esitettyihin kysymyksiin.
