Mikko on oma itsensä vain yhdessä ihmissuhteessa – muita hän manipuloi, koska lapsuudessa jotain meni pysyvästi rikki

Moni, joka tuntee Mikon pintapuolisesti, pitää häntä poikkeuksellisen avoimena ja suorana ihmisenä. Sellaisena, joka voi vahingossa lipsauttaa aran asian itsestään.

Se ei ole totta.

– Osaan olla sen oloinen, että olen avoin, laitan itseni peliin. Todellisuudessa kerron vain tiettyyn pisteeseen asti ”liikaa”, Mikko sanoo.

Mikko tietää, miten saada toisen luottamus.

– Pitää antaa jotain, mitä se voi käyttää sinua vastaan. Mutta ei tietenkään niin, että asialla olisi oikeasti minulle merkittävää haittaa.

Tällainen on lähellä toimintatapaa, jota voi sanoa valheelliseksi läheisyydeksi: sitä antaa itsestään jotain, jonka avulla saa toisen avautumaan, kokemaan läheisyyttä.

Lähes kaikki ihmiset manipuloivat

Mikko ei puhu tässä jutussa omalla nimellään, koska aihe – manipulointi – on arka.

Harvinaista manipulointi ei kuitenkaan ole, uskoo psykologi Satu Pihlaja. Hän on toiminut toistakymmentä vuotta psykologina ja ollut mukana tekemässä Ylelle Näin minua manipuloidaan -podcastia.

– Podcastia tehdessä teimme nettikyselyjä, onko lähipiirissä tai työpaikoilla ollut manipulointia. Vastauksia tuli tosi paljon. Selvästi tästä puhutaan aivan liian vähän, tämä on niin yleistä, Pihlaja sanoo.

Pihlajan mukaan kaikki manipuloivat joskus, ja se voi olla ihan harmitonta: jos haluaa saada tahtonsa läpi, ei aina tule kerrottua kaikkia yksityiskohtia täysin avoimesti.

Manipulaatiota ja narsismia

Mikko tiedostaa, että hänessä on manipulatiivisuuden lisäksi narsistisia piirteitä.

Hän työskentelee luovalla alalla, ja tietty määrä narsismia on hänen mielestään pakollinen asia, jos haluaa menestyä.

– Oikeastaan minulla pitäisi olla vielä lisää sitä narsismia. Niin paljon, etten välittäisi, jos loukkaan ihmisiä.

Toisaalta Mikko ajattelee, että liiallinen narsismi saattaisi kääntyä itseään vastaan.

– Koen, että voin saavuttaa enemmän sitä kautta, että myös ihmiset ympärilläni menestyvät. Pyrin käyttämään itseäni fiksumpien ihmisten lahjakkuutta hyväkseni.

Ei pikavoittoja

Kokonaiskuva on sana, jota Mikko käyttää paljon. Hän asettuu sosiaalisessa tilanteessa tarkkailemaan kokonaisuutta ja pohtii, mikä on hänen – ja yleensä myös muiden – kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

Mikko pyrkii näkemään tilanteet useamman askeleen päähän. Hän ei hae pikavoittoja.

– Vaikkapa pelkän yksittäisen taloudellisen hyvän hakeminen on vasta käsipohjaa, leikkikoulutaso. Se on lyhytnäköistä. Sen jälkeen alkaa vasta oikea sosiaalinen peli.

Mikko puhuu hyvin harvoin suoraan ja harkitsemattomasti, koska sellainen olisi hölmöä. Hänelle suunnitelmallisuus on luonnollinen asia.

Tärkeintä on, etteivät muut huomaa sitä, että Mikko antaa itsestään vain sen, minkä kokee hyödylliseksi. Jos Mikon toimintamalli paljastuisi, ihmiset voisivat suuttua. Mikko kokee, että siinä kärsisivät kaikki.

– Jos sosiaalisesta kanssakäymisestä riisutaan kaikki krumeluurit, niin sehän on lähes aina viime kädessä hyväksikäyttämistä ja laskelmointia, ja toisaalta se on myös ongelmanratkaisukykyä.

Aistit herkillä

Mikko aistii ja kerää tietoa: millainen henki tässä ryhmässä on?

Ollaanko hipsterporukassa, vai ollaanko ehkä vähän juntimmassa porukassa? Sitten hän adaptoituu sosiaaliseen tilanteeseen ja käyttää ryhmään sopivia toimintatapoja.

Jos Mikko näkee, että joku tarvitsee apua sosiaalisessa tilanteessa, hän antaa apua. Siksi, että hän oikeasti haluaa auttaa – ja siksi, että se voi olla tulevaisuudessa hyödyllistä.

– Usein annan jeesiä sillä tavalla, että olen sen tyypin silmissä sen jälkeen taatusti tosi hyvä tyyppi.

Kuka minä olen oikeasti?

Mikko kokee, ettei juuri koskaan ole tilanteissa oikeasti läsnä tai ”oma itsensä”.

– Kun riittävän kauan adaptoituu, eihän kukaan enää tunne sinua, ei kukaan saa sinusta mitään otetta. Se on tämän kyvyn hinta. En minä ehkä itsekään tiedä, mikä se oma itseni on.

Psykologi Pihlajan mukaan ihminen oppii olemaan oma itsensä peilaamalla itseään muihin.

– Jos lapsena vaikkapa vanhemmilla on niin paljon ongelmia, ettei lapsi pääse tätä peilaamista tekemään vaan ennemminkin kannattelee vanhempiaan, on vaikeaa peilata itseään myöhemminkään ja oppia itsestään.

Epävarma lapsuus herkisti sosiaalisille tilanteille

Mikko kasvoi kodissa, jossa hänen turvallisuudentunteensa järkkyi vakavasti herkässä ikävaiheessa.

– Maailmasta tuli moninapainen. Sellainen, jossa asiat saattavat kiepsahtaa ympäri silmänräpäyksessä. Tämän takia koen kroonista turvattomuuden tunnetta melkein kaikkialla.

Tällaisesta herkillä olemisesta voi koitua mielenterveysongelmia, mutta myös erityistaitoja, kuten Mikolla.

Silti Mikko kokee olevansa rikki.

– On se tietysti tylsää. Mutta se myös mahdollistaa monta asiaa.

Psykologi Pihlajan mukaan Mikon tarina on hyvin tavallinen.

– On yleistä, että turvattoman lapsuuden kokenut ottaa liikaa vastuuta muiden tunteista, kannattelee.

Sellainen voi olla raskasta. Pihlaja on nähnyt psykologin urallaan monta asiakasta, jotka ovat tottuneet kannattelemaan muita, kunnes eivät enää jaksakaan. Silloin psyykkinen kapasiteetti voi romahtaa.

Ihmisillä on erilaisia syitä sille, miksi he eivät paljasta itseään avoimesti.

– Ehkä kokee, että ei olisi riittävän hyvä, jos olisi oma itsensä. Ehkä Mikko vain on oppinut selviytymään tällä tavalla, Pihlaja sanoo.

Joskus manipulatiiviset ihmiset pelkäävät torjutuksi tulemista. He manipuloivat tilannetta omaksi hyödykseen, jotta eivät joudu kuulemaan ei-sanaa, koska eivät kestä sitä.

Mikä on manipulointia ja mikä ei?

Mikko pitää itseään hyvänä tyyppinä, moraalisena ja reiluna. Silti hän kokee joskus huonoa omaatuntoa manipuloinnista.

– Joskus siihen liittyy voitontunteeseen sekoittuvaa häpeää. Että ”voi raasua, meni ihan lankaan”. Mutta onhan se huumaava tunne, kun kiertää sitä lenkkiä niin kaukaa, ettei se ihminen edes tajua, kun alan kiristää sitä.

Mikko sanoo, ettei oikeastaan koskaan manipuloi ihmisiä siksi, että voisi kampittaa näitä. Hän ei ole pahantahtoinen ihminen.

Ja mikä nyt sitten on manipulointia, Mikko kysyy. Hänen mielestään ei ole mitään oikeaa ja väärää, vaan erilaisia tulokulmia ja lopputuloksia.

Joskus toisen huomioon ottaminen ja toisen alistaminen voivat Mikon mielestä olla hyvin lähellä toisiaan.

Parisuhteessa oma itsensä

Mikko on omasta mielestään hyvä tyyppi lähes kaikkialla muualla kuin omassa parisuhteessaan.

Samalla parisuhde on paikka, jossa Mikko on kaikista rehellisimmillään ja avoimimmillaan. Se – vilpittömyys – kiehtoo Mikkoa.

– Käsittelen vilpittömyyttä paljon ja monelta eri kantilta työssäni, koska – näin uskon – siitä puhe mistä puute. Siksi tavallaan arvostan mulkkuja tyyppejä. He ovat usein todella vilpittömiä.

Psykologi Pihlaja ei tunne Mikkoa, mutta hänen tietojensa pohjalta Mikko ei kuulosta mitenkään ikävältä tyypiltä.

– Mutta jos tämä manipulaatioasia häiritsee häntä, kehottaisin rohkeasti tekemään pienen tutkimusmatkan itseensä. Toki elämän voi elää pelaamalla pelejä, mutta se aidosti omana itsenään oleminen on myös hyvin tervehdyttävä kokemus.

Näin minua manipuloidaan -podcastissa selviää, mitä kaikkea manipulointi voi olla ystävyys- ja parisuhteessa, ostoksilla tai työpaikalla. Mikä saa tai tekee sinut alttiiksi tällaiselle vaikuttamiselle? Entä kuka manipuloi ja miksi? Mitä jos manipuloija oletkin sinä itse?

Näin minua manipuloidaan

Toista