Emmin, 30, ja Tommin, 31, maatilan eläimillä on tärkeä tehtävä – ne pelastavat uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja syömällä sileäksi pusikoituneita maisemia

Perinnemaisemat ovat katoamassa, ja se on uhka monille eläin- ja kasvilajeille. Bovikin tila on erikoistunut maisemanhoitoon, ja yhteistyötä tehdään yksityisten maanomistajien sekä esimerkiksi Metsähallituksen kanssa.

Ilman navigaattoria Bovikiin on vaikea löytää, hiekkatiet tuntuvat mutkittelevan loputtomiin. Paikka sijaitsee kapean vuonomaisen laakson reunalla, jossa satoja vuosia sitten lainehti vielä meri. Veneet lipuivat tästä ohi Raaseporin linnaan saakka.

Pihakoivujen takaa pilkottaa punamullattu päärakennus. Sieltä tulee juoksujalkaa vierasta tervehtimään innokas bordercollie, joka kaipaa leikkikaveria. Hetken päästä pihapolulle astelee myös Emmi Nurmi lastenvaunuja työntäen.

Vehreä pihapiiri on avara, ja sieltä on näköyhteys talousrakennuksiin, navettaan ja lampolaan. Laakson pohjalle on pinottu viitisenkymmentä pyöreää rehupaalia valkoisissaan.

– Puuttuu enää vaivaiset 800 paalia, naurahtaa Emmi Nurmi.

Sen verran tilalla kuluu itse viljeltyä rehua laidunkauden jälkeen ennen seuraavaa kesää.

Emmin puoliso Tommi Vähäkylä ei ole kotona, sillä häntä tarvitaan juuri nyt pellolla. Elokuun lopussa sateita tulee ja menee, ja heinä on paalattava juuri oikeaan aikaan.

Tilalla asustaa liki 90 kyyttöä eli alkuperäisrotu itäsuomenkarjaa sekä reilut 400 lammasta, mutta nyt karjasuojissa on melkein tyhjää. Ainoastaan lampolasta kuuluu hentoa määkimistä, kun vastasyntyneet karitsat ottavat ensiaskeliaan emojensa valvonnassa.

Loput eläimistä ovat kesätöissä läntisellä Uudellamaalla. Lampaita on kuljetettu lautalla saaristoon maisemanhoitotehtäviin, ja iso osa kyytöistä on Metsähallituksen hommissa perinneympäristöjä hoitamassa. Yksi niistä on Lehmäliven laidun Espoonlahden luonnonsuojelualueella.

– Eläintemme tärkein tehtävä on huolehtia perinnebiotoopeista ja maaseutumaisemasta, missä lehmät ja lampaat tukevat muiden lajien olemassaoloa. On paljon uhanalaisia lajeja, jotka eivät pärjää ilman, että niiden elinympäristö pysyy avoinaisena, kertoo Emmi.

Isäni on paljasjalkainen helsinkiläinen, joka aloitti aikanaan maataloushommat nollasta

Lastenvaunuissa ei vielä nukuta, joten Emmi nostaa viisikuisen Väinö-vauvan syliin ja avaa oven pieneen tilamyymälään, jossa tuoksuu tuore puu. Kylmäkaapissa on lihatuotteita, ja pöydillä koreissa lankavyyhtejä omien lampaiden villasta. Kapeat hyllyt notkuvat yhteistyökumppanien kuten mummon ja mummon kavereiden neulomista käsitöistä. Pitemmillä automatkoilla Emmi panee itsekin puikot heilumaan, jos ei tarvitse ajaa.

Kilometrejä kertyy Nurmi-Vähäkylän pariskunnalle väkisinkin runsaasti, koska osa pelloista sekä kaikki palvelut ovat kaukana kotitilalta. He ovat kuitenkin tottuneita pitkiin etäisyyksiin, koska sekä Emmi että Tommi ovat maaseudulta kotoisin.

Emmi on asunut Bovikissa koko lapsuutensa. Hänen isänsä osti paikan 1980-luvulla.

– Hän oli paljasjalkainen helsinkiläinen, joka aloitti aikanaan maataloushommat ihan nollasta. Ensin oli lampaita, ja 2000-luvulla tulivat ensimmäiset kyytöt.

Kun Emmi valmistui agronomiksi vuonna 2019, tila siirtyi hänen hänen nimiinsä.

Tietysti meidänkin on tehtävä ilmastotekoja, esimerkiksi nurmiviljely sitoo paljon hiiltä maaperään, ja se auttaa hiilineutraaliuteen pyrkimisessä

Väinö väläyttää kaksihampaisen hymyn äitinsä sylissä. Kohta kaksi vuotta täyttävä Senna-sisko on tänään päiväkodissa, mutta kotona hän on jo innokkaasti mukana lampaita hoitamassa.

Emmillä ja Tommilla on visioita tilan kehittämiseksi. Investointeja tarvitaan rakentamiseen, koneisiin ja kalustoon. Nuoret tilanhoitajat ovat myös huomanneet, että eläinmäärien kanssa pitää olla tarkkana, jottei työmäärä kasva hallitsemattomaksi.

– Meillä on vankka usko siihen, mitä me teemme. Eläintilojen määrä vähenee Suomessa koko ajan, koska monien tilojen kannattavuus on muuttunut heikoksi. Meidän vahvuutemme on maisemanhoitoon, alkuperäisrotujen kasvattamiseen, luomuun ja suoramyyntiin keskittyminen.

Emmin mielestä maatalouden harjoittamiseen kohdistuu nykyään kovasti kritiikkiä. Nykyajan keskusteluilmapiiri tuntuu hyvin negatiiviselta.

– Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että maatiloilla tuotetaan välttämättömyyshyödykkeitä, sitähän ruoka on. Tietysti meidänkin on tehtävä ilmastotekoja, ja esimerkiksi nurmiviljely sitoo paljon hiiltä maaperään. Siitä on apua hiilineutraaliuteen pyrkimisessä.

Olemme huomanneet, että eläimillä on tosi iso sosiaalinen vaikutus

Emmi sulkee myymälän oven. Loppukesän aurinko paahtaa pihamaata, jonne juoksee toinenkin hyväntuulinen bordercollie.

Eläimillä on taito ilahduttaa ihmisiä, ja se on pantu Bovikissä merkille. Varsinkin keväisin, kun lehmät viedään laitumelle, paikalle ilmestyy kuin tyhjästä iso joukko innokasta yleisöä.

– Olemme huomanneet, että eläimillä on tosi iso sosiaalinen vaikutus. Varsinkin Espoon suunnalla, missä lehmät eivät ole yleensä jokapäiväinen näky, laitumen laidalla käy kova kuhina, kun kyyttöjä ihaillaan ja kuvataan.

Syksyn koittaessa lampaat haetaan takaisin kesälaitumilta. Bovikin tilan lehmät laiduntavat Espoonlahden luonnonsuojelualueella vielä niin kauan, kun siellä riittää tarpeeksi syötävää. Sen jälkeen nekin palaavat kotitilalle.

Yle Areenan Lehmälivessä on seurattu elokuussa kyyttöjen kesänviettoa 24/7. Tuoreimmat uutiset on tallennettu laidunpäiväkirjaan. Lehmälive on osa Punaisen listan pelastajat -juttukokonaisuutta, jossa tänä kesänä kerrotaan luonnonsuojelun onnistumisista. Perinnemaisemaa hoitavat lehmät antavat oman tärkeän panoksensa tähän työhön.

Ingressiä täsmennetty 31.8.2023