Docventuresin Possulive päättyy tänään!

Seuraa lauantai-iltaan asti ihanien saparohäntien elämää ja kasvua joulukinkuiksi

Olet ehkä kuullut Pentulivestä tai Lehmälivestä. Nyt Yle ja Docventures tulee seuraamaan pienten 14-15 viikon ikäisten porsaiden elämää Possulive-lähetyksessä - röh röh! Seuraa suoraa lähetystä lauantaihin 2.9. klo 23 asti. Tule mukaan chatiin ja kerro mitä ajatuksia Possulive herättää.

1 h+

Docventures Talk Show: Eläinoikeusjuttu - Toista Yle Areenassa

Possuliven lähetys tulee eteläsuomalaisesta free range -sikalasta, jossa asustelee hieman yli 300 porsasta. Possuliven 28 päätähteä ovat alle neljän kuukauden ikäisiä yorkshiren ja maatiaisporsaan risteytyksiä — vaaleanpunaisia ja noin 45 kg:n painoisia pikku nöpönassuja. Täysikasvuinen sika painaa 100-130 kg. Se on paino, johon nämäkin porsaat yltävät jouluun mennessä.

Tiedätkö, millaisissa oloissa syömäsi sika kasvaa?

Possuliven porsaat ovat etuoikeutettuja tuotantoeläimiä tehotuotettuihin lajitovereihinsa verrattuna. Livekuvassa näkyvä karsina, jota possutilalta lähetetään, ei ole alan normi. Tämän kokoisille possuille laki velvoittaa laskemaan lattiapinta-alaa vain 0,6m2 per eläin, mutta nämä free range -porsaat elelevät karsinassa, jossa on lähes kolme kertaa lain velvoittama tila. Karsinan makuuosaston alta löytyy possutilan oman metsän hakkeella lämpiävä lattialämmitys, jolloin possut pysyvät lämpiminä myös talvipakkasella nukkuessa. Laumaeläimenä porsaat nukkuvat mielellään kinkku kinkussa kiinni. Makuuosaston lisäksi tästä karsinalukaalista löytyy lantaosasto ja ruokintaosasto, joiden yhteispinta-ala muodostaa karsinan. Sähköä sikalaan tuotetaan aurinkopaneeleilla ja porsaiden lanta käytetään hyödyksi tilan omilla pelloilla.

Siat ovat hyvin älykkäitä eläimiä ja tarvitsevat tilaa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Suurimman osan ajasta tämän tyyppiset vapaat porsaat elävät hyvinkin sopuisasti. Kasvattaja kertoo, että “98% vuodesta meidän päivät ovat näitä, että kaikki on hyvin. Näiden päivien aikana kukaan sika ei todennäköisesti kiljaise kertaakaan, ei tappele, eikä kukaan sairastu.” Kasvattajan ennusteen mukaan luvassa tässä lähetyksessä on porsaiden ruokailua, lajityypillistä laumassa nukkumista, leikkimistä, juoksemista ja pieniä kippurahäntiä.

Porsaalle tyypillinen kippurainen saparohäntä on eläimen hyvinvoinnin mittari. Pahoinvoiva porsas, joka elää ahtaasti, ilman virikkeitä tai vieraiden possujen kanssa, saattaa purkaa aggressioitaan puremalla lajitoveriaan hännästä. Tästä ei kuitenkaan pitäisi olla huolta Possuliven free range -sikalassa, jossa porsailla on tilan ja tuttujen kärsien lisäksi virikkeitä ja normaalioloissa mahdollisuus jaloitella ulkona tonkimassa.

Karsinassa tapahtuu

Possuliven porsailla on mahdollisuus syödä silloin kun nälkä kurnii vatsassa. Ruokinta-automaatti täyttää kaukaloita noin kuudesti päivässä, eli aina kun anturi havaitsee tarvetta uudelle kierrokselle. Näiden porsaiden ruokavalioon kuuluu rehua tilan omalta sekä naapurin pelloilta, joka pitää sisällään ohraa, kauraa ja hernettä, ja joita täydentää kotimainen soijaton kivennäisvalkuaistiiviste. Vaikka ruokaa on tarjolla jatkuvalla syötöllä, saparohännät saattavat silti välillä töniä toisiaan ja vikistä syöttöpaikasta. Pieni nahistelu ja kiljahtelu on melko tavallista porsaiden kesken. Nukkumaan porsaat käyvät yleensä seitsemän maissa illalla. Porsaat säikkyvät herkästi, jos niitä häiritään kesken unien.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, makoisalla ei yhtään

Possuliven porsaat saavat elää tilavassa ja kahdesti viikossa siivottavassa karsinassa ja sosialisoida tuttujen lajitovereidensa kanssa koko lyhyen elämänsä. Porsailta kuitenkin puuttuvat nimet, eikä niitä yleensä nimetäkään, sillä silmämääräisesti täyspinkkejä porsaita on vaikeaa jopa kasvattajan erottaa toisistaan. Possuliven muutamia porsaita on merkitty vihreällä ja keltaisella värillä, tämä kuluu pois muutamassa päivässä. Tämä harmiton possujen väritys mahdollistaa tiettyjen possujen seuraamisen livekameroiden välityksellä.

Porsaat ovat persoonia: yksi tykkää hakea päiväunilleen hämärämpää paikkaa heinäpaalin suojasta, toinen vierailee ruoka-automaatilla kaverinkin puolesta. Aina porsaat eivät kasva samaa tahtia ja aina silloin tällöin joku jää karsinaan hakemaan lisää massaa samalla kun muut kävelevät autuaan tietämättöminä pihan poikki tilan omaan teurastamoon. Yleensä kuitenkin saapumiserät pyritään prosessoimaan yhdessä. Tällä tilalla sikoja kuolee kesken kasvatuksen alle 1%, mutta pihan ylittäessään prosentit nousevat sataan.

Näiden pikkupossujen elämää pääsemme seuraamaan Possulivessä 40 tunnin ajan kahdesta eri kuvakulmasta, jotka vaihtuvat automaattisesti viiden minuutin välein. Toivottavasti kamerat on kiinnitetty hyvin, sillä porsaat ovat uteliaita ja taidokkaita eläimiä ja osaavat kyllä repiä irti tai kaataa liian heppoisesti kiinnitetyt livekamerat.

Riku Rantala: Onko liha ikuinen, vai voiko burgereita suosiva kulttuurimme vielä muuttua?

Lihattomasta lokakuusta on yhdeksän vuotta - onko mitään muuttunut tässä ajassa?

Free range -kasvatettua possua on kuluttajan lähes mahdotonta valita ruokakaupassa

Suomessa sikoja oli vuonna 2022 mitattuna noin 1,06 miljoonaa yksilöä 790 tilalla ja ennusteen mukaan vuonna 2027 lukumäärä on pudonnut 450 sikalaan. Tilanne ei ole yllättävä, sillä sianlihan omavaraisuusaste Suomessa oli vielä vuonna 2021 huikeat 117 prosenttia ja muuallakin Euroopassa tarjonta on ylittänyt kysynnän. Halvasta lihasta maksaa kuitenkin aina joku, viimeistään terveytemme ja ympäristömme. Vähintään useamman kerran viikossa lihaa syö yli 80 prosenttia suomalaisista, mutta ruokakaupassa kuluttajalle voi olla vaikeaa valita Possuliven kaltaisissa oloissa kasvaneen sian lihaa. Suomessa luomu- tai free range -sikalat edustavat vain murto-osaa sikaloista. Lihapaketeista ei löydy free range -merkkiä. Halvinta on tehotuotetun porsaan liha. Kilohinta luomuporsaalle on noin kaksi kertaa tehotuotetun possun kilohinnasta ja free range -porsaiden kilohinta putoaa näiden kahden puoliväliin.

Sian elämän kiertokulku on nopeaa, sillä Ruokaviraston tietojen mukaan vuosittain Suomessa teurastetaan 1,9 miljoonaa sikaa. Siat ovat täysi-ikäisiä teuraita jo 6,5-7 kuukauden iässä. Luonnonvarakeskuksen ravintotasetilasto kertoo, mihin teuraat päätyvät: vuonna 2022 Suomessa syötiin sikaa henkilöä kohti lähes 29 kiloa vuodessa — enemmän kuin mitään muuta lihaa. Possulihakilon hiilijalanjälki on noin 3,5 kg CO2/teuraskilo. Possuliven free range -possujen hiilijalanjälki ei eroa tästä lähes ollenkaan.

Hieman yli kymmenen vuotta sitten possua syötiin Suomessa vielä seitsemän kiloa enemmän henkilöä kohti. Vaikka sianlihan kohdalla trendi on laskemaan päin, viime vuonna kotimaassa on pistelty poskeen yli kolme kertaa enemmän possua kuin vuonna 1950, jolloin liha ei kuulunut jokapäiväiseen ruokapöytään. Kaupungistuminen, yhteiskunnan vaurastuminen, lihateollisuuden kehittyminen, jääkaapin saapuminen ja työelämän muutokset loivat oivan pohjan lihankulutukselle kasvulle — tielle, jota kuljemme vieläkin, vaikka maapallon ja ihmiskehon kantokyvyt tulevat vuosi vuodelta lähemmäksi.

Docventures Talk Show perjantaina 1.9 klo 19.00 alkaen Yle Areenassa ja Eläinoikeusjuttu-dokumentti klo 21.00 YLE TV1. Keskustelemassa entinen anarkisti ja aktivisti, nykyinen konsultti Suvi Auvinen, entinen Luontoliiton kansalaisjärjestöaktivisti, nykyinen ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen, eläin- ja ympäristöasioihin erikoistunut filosofi ja kirjailija Elisa Aaltola sekä eläinten oikeuksia myös suoralla toiminnalla puolustava Benjamin Pitkänen.