”Tuntuu epäreilulta”, sanoo Nellie Karlberg, joka ei tule koskaan elättämään itseään lajilla, jolle uhraa kaiken vapaa-aikansa

Maanantai

Jääkiekossa nopeustreenit, koulussa äidinkieltä ja englantia.

Nellie Karlberg, 18, on viimeistä vuottaan Mäkelänrinteen lukiossa.

Karlbergilla on elämässään yksi intohimo, joka hänellä on heti maanantaiaamuna mielessään. Se on jääkiekko.

Karlberg pelaa Naisten Liigassa HIFK:ssa. Se on korkein sarjataso naisten jääkiekossa Suomessa, kuten SM-liiga miehissä.

Aika on kortilla.

– Minulla on elämässä oikeastaan vaan lätkä ja koulu.

Karlbergilla oli aiemmin poikaystävä. Parisuhteelle oli hankalaa löytää aikaa.

– Kun mieli ja kroppa tarvitsevat lepoa, ei vaan jaksa aina nähdä ihmisiä. Jos ihminen ei kevennä oloani, en raivaa hänelle aikaa.

Se voi kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta se on myös käytännön pakko: jos haluaa huipulle, on pakko olla joissain asioissa itsekeskeinen.

Tiistai

Jääkiekossa aamujää klo 9–10, minkä jälkeen aerobista harjoittelua. Illalla klo 17:30–18:30 voimaharjoittelua ja 18:30–20:00 treenit jäällä. Koulua ei ole.

Tiistaina ei ole koulua, mikä sopii Karlbergille hyvin. Koulu ei nimittäin kauheasti kiinnosta.

Se on silti pakko hoitaa, koska opiskelemaan pitää päästä. Mutta mitä sitä alkaisi opiskella?

– Se ahdistaa, kun en tiedä. Psykologia kiinnostaa, ja fysioterapeutin ammatti kiinnostaa. Mutta pelottaa, että valitsen väärin.

Jääkiekon suhteen maali on selkeä, ja polku siihen on selvillä: treenaa kovaa, lepää, kehity. Se on tapa, jolla Karlberg voisi päästä ulkomaille pelaamaan ja jossain vaiheessa pukea päälleen myös maajoukkuepaidan.

Koulussa taas pitäisi tehdä valintoja.

– Jos tietty aine tai aihe ei kiinnosta, se menee ihan perseelleen. Siksi pelkään, että valitsen opinnot ja ammatin, jotka eivät kiinnostakaan minua.

Karlberg haluaisi enemmän aikaa päättää.

– Äidin ja kaverien kanssa näistä on jauhettu. Ehkä pitäisi puhua opolle ja sanoa, että minulla ei ole mitään hajua, mitä minä tekisin, auta minua.

Keskiviikko

Jääkiekossa aamujää klo 8–9. Aerobista harjoittelua. Illalla 19–21:30 harjoituspeli. Koulussa äidinkieltä ja englantia.

Kun Karlberg oli kahdeksanvuotias, hän halusi liikuntaharrastuksen. Kokeiltiin telinevoimistelua ja tanssia. Ei toiminut.

Ohjaaja ehdotti, että tytölle voisi sopia aggressiivisempi laji. Isä pelasi jääkiekkoa – kokeillaan sitä.

Ensin jääkiekkokaan ei napannut, mutta äiti sanoi, että kun kausi on aloitettu, se pelataan loppuun.

– Olen kiitollinen siitä, että vanhemmat eivät antaneet periksi. Olen myöhemmin tajunnut, että en tykännyt lätkästä siksi, että olin aluksi niin paljon kehityksestä jäljessä muita. Kun aloin kehittyä, rakastuin lätkään.

Kehittyminen ja itsensä ylittäminen, joukkueen kanssa ylä- ja alamäkien eläminen, niitä Karlberg jääkiekossa rakastaa. Jääkiekko on antanut ja antaa yhä niin paljon. Se on opettanut Karlbergille, millainen ihminen hän on.

– Olen sinnikäs, enkä pelkää mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen myös äkkipikainen ja ehkä turhan suorasanainen. Olen kannustava ja ajattelen positiivisesti, en lannistu.

Tänä keskiviikkona sinnikkyyttä tarvitaan: koko päivä on täynnä lätkää ja koulua.

Torstai

Jääkiekossa aamujää 8–9:30, sen jälkeen voimaharjoittelua. Illalla oma alkulämmittely, jonka jälkeen jääharjoitukset 17–19. Koulua ei ole.

Naiset ja miehet ovat epätasa-arvoisia jääkiekossa, sillä toisin kuin nainen, mies voi elää jääkiekkoa pelaamalla.

Vaikka Karlberg pääsisi Sveitsiin tai Ruotsiin pelaamaan, jääkiekko ei elättäisi häntä: Ruotsissa naiskiekkoilijan keskimääräinen kuukausipalkka on 520 euroa.

– Se tuntuu ihan helvetin epäreilulta. Naiskiekkoilijat ovat huippu-urheilijoita – ja joutuvat käymään päivätöissä. Se on työlästä.

Näyttää siltä, että Karlbergilla ei tule olemaan vapaa-aikaa vielä pitkään aikaan: nyt hänellä on koulu ja jääkiekko, tulevaisuudessa hänellä täytyy olla työ ja jääkiekko. Haaveena olisivat myös hyvä parisuhde ja muutama lapsi.

Karlberg tiedostaa realiteetit hyvin. Sitten hän virnistää ja sanoo.

– Voin tietysti naida NHL-tähden, niin ei tarvitse käydä töissä.

Perjantai

Aamuisin aerobinen. Jääkiekossa nopeustreenit 17–18. Illalla jäätreenit 18–19:30. Koulussa äidinkieltä ja englantia.

Monet 18-vuotiaat lukiolaiset lähtevät perjantaina viettämään iltaa puistoon, ravintolaan tai kahvilaan. Karlbergilla ei ole siihen aikaa, koska usein viikonloppuisinkin on pelejä.

– On pakko satsata yöuniin. Jos niistä alkaa lipsua, treenit menevät huonosti pahimmillaan pari kolme päivää. Ja jos treenit menevät huonosti, en pääse pelikokoonpanoon. Kilpailu on kovaa.

Tovi sitten keskiviikkona olisi ollut abitelttailutapahtuma. Se oli pakko jättää väliin, koska tulossa oli harjoituspeli.

– Harmittaa joskus, että ei voi viettää sitä tavallista nuorten elämää. Mutta jos vertaan yhden yön hauskanpitoa sen rinnalla, että kehityn jääkiekossa, se hauskanpito ei merkitse minulle mitään.

Kilpailu on silti kuormittavaa.

– Tulee ihan helvetisti paineita. Olen tosi itsekriittinen, ja olen huomannut, että olen alkanut epäröidä. Naisten Liigassa se on korostunut, koska taso on niin kova. Joskus mietin, uskallanko edes yrittää. Onneksi tiedostan tuon nyt, ja voin alkaa muokata ajatuksia positiivisemmiksi.

Lauantai

Harjoituspeli 15:15–17:30.

Karlberg on huomannut urheilulukiossa, että moni muukin stressaa oman lajinsa suhteen.

Jos päällä on koeviikko tai vaikka kirjoitukset, stressi voi olla todella paha – vaikka koulun rinnalla ei edes olisi vakavaa urheiluharrastusta.

Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan helsinkiläisistä tytöistä 55 prosenttia koki uupumusasteista väsymystä. Kaikista Suomen lukiolaisista uupumusasteista väsymystä koki 40 prosenttia.

Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aron mukaan riittämättömyyden tunteesta lukiolaisille on tullut normi, mikä ei ole hyvä asia.

– Minulla on kavereita Märskyn ulkopuolella, ja heillä tavoitteena saattaa olla vaikka lääkis. Sekin on raskasta.

Monella nuorella on haasteita mielenterveyden kanssa, niin myös Karlbergilla. Pahimmillaan masennus oli noin kaksi vuotta sitten.

– Välillä se tulee edelleen. Mutta olen nykyään kyllä pääosin onnellinen. Se kuuluu elämään, että on ylä- ja alamäkiä.

Sunnuntai

Vapaapäivä.

Sunnuntaina kello ei soi. Karlberg herää sitten kun herää ja syö rauhassa aamupalan.

Rentoutuminen ei tunnu aina luonnolliselta. Kun Karlberg oli syyslomalla, hän meni töihin. Hän tunsi itsensä laiskaksi, jos olisi levännyt laakereillaan.

– Valitan, että ei ole aikaa, ja kun olisi aikaa, en osaa ottaa rennosti ilman huonoa omatuntoa.

Onneksi on jääkiekko. Se kuormittaa, mutta se myös rentouttaa.

– Aamujään jälkeen olen niin paljon iloisempi ja energisempi. Se vie stressin pois.

Karlberg toivoo tulevaisuudelta mielenrauhaa: sitä, että teki hän mitä tahansa, hän olisi tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, olisi onnellinen.

Hän uskoo, että jääkiekko voi antaa onnellisuutta. Siksi hän ei ole koskaan edes miettinyt vaihtoehtoa, että jääkiekkoura ei kävisi toteen.

– Olisihan se turvallista, että olisi joku varasuunnitelma. Mutta jos panostan varasuunnitelmaan, olen jo osaksi hävinnyt.

Millaista on elää samalla nuoren elämää ja tehdä tiukkoja valintoja, jotka lunastetaan vasta useamman vuoden päästä? Mistä on oltava valmis luopumaan, jos tähtää huipulle? Katso Nellien ja muiden urheilulukiolaisten elämästä kertova uutuussarja Urheilulukio Yle Areenasta.

28 min

"Mä tiedän mitä mä haluan elämässä" - Toista Yle Areenassa