Kun läheinen kuolee – ota sanasto avuksi
Kun ihminen kuolee, lähiomaisten on järjestettävä hautajaiset ja monia muita käytännön asioita. Edessä on byrokratiaa ja paljon outoja termejä. Tämä sanasto selittää niitä.
Tämä yli 60 termin sanasto on tarkoitettu kaikille – uskosta tai uskonnosta riippumatta.
Sanastossa on erikoistermien lisäksi monia arkisia käsitteitä, kuten uurna tai vainajan katsominen. Niihinkin liittyy erilaisia käytäntöjä ja säädöksiä.
Sanaston termit listattuna – katso selitykset tämän listan alta
arkku
Suomessa vainaja laitetaan arkkuun, myös jos hänet tuhkataan.
Yleensä arkku valitaan hautaustoimistossa. Sen voi kuitenkin tehdä myös itse, kunhan noudattaa alan yhteisiä laatusuosituksia.
edunjättäjä / edunsaaja
Kuoleman jälkeen nämä termit voivat tulla vastaasi esimerkiksi eläkehakemuksissa ja vakuutusasioissa. Vainaja on edunjättäjä ja esimerkiksi leski tai muut perilliset ovat edunsaajia.
edunvalvontavaltakirja
Vainajan elinaikanaan antama valtakirja, joka ei ole voimassa kuoleman jälkeen.
Kun ihminen kuolee, kaikki muutkin hänen elossa ollessaan antamansa valtuutukset loppuvat. Siksi on syytä tehdä testamentti.
katso myös: testamentti
elossaolotodistus
Tarvitset itsestäsi elossaolotodistuksen perunkirjoitukseen, jos tieto elossaolostasi ei käy ilmi sukuselvityksestä.
Elossaolotodistus tilataan Digi- ja väestötietovirastosta. Muualla kuin Suomessa asuvat kuolinpesän osakkaat tilaavat todistuksen oman maansa viranomaisilta.
katso myös: sukuselvitys
ennakkoperintö
Vainajan elinaikanaan lapselleen tai lapsenlapselleen antama ”normaalia suurempi” lahja. Tätä pidetään oletuksena ennakkoperintönä ja se vähennetään saajan perintöosuudesta.
Vainaja on voinut määrätä lahjakirjassa tai testamentissa, että lahja ei ole ennakkoperintöä. Lahja otetaan silti huomioon perintöverotuksessa, jos se on saatu 3 vuoden sisään kuolemasta.
katso myös: suosiolahja
hallintaoikeus eli käyttöoikeus
Hallintaoikeus tarkoittaa oikeutta käyttää vainajalle kuulunutta omaisuutta ja saada itselleen sen tuotto. Vainaja on määrännyt tästä testamentissa.
Usein hallintaoikeus tehdään puolison hyväksi, jotta leski voi jäädä asumaan yhteiseen kotiin. Jos puolisot ovat naimisissa, tämä oikeus syntyy myös lesken asumisoikeuden nojalla.
Hallintaoikeus on eri asia kuin omistusoikeus: Hallintaoikeuden haltija ei saa myydä tai luovuttaa omaisuutta tai hävittää sitä. Esimerkiksi jos olet saanut hallintaoikeuden metsätilaan, saat hakata metsää vain sen vuosikasvun verran.
Kuolinpesä tai perilliset eivät voi myydä omaisuutta ilman hallintaoikeuden haltijan suostumusta.
Hallintaoikeudesta ei mene perintöveroa. Omistusoikeuden saaja maksaa perintöveron, josta on vähennetty hallintaoikeuden arvo.
Voit luopua hallintaoikeudestasi milloin tahansa.Testamentilla saatua hallintaoikeutta ei myöskään ole pakko ottaa vastaan. Silloin hallinta menee omistusoikeuden saajille.
hautajaiset
Hautajaisilla tarkoitetaan yleensä kaikkia vainajan hautausmenoja. Esimerkiksi mahdollinen muistotilaisuus kuuluu hautajaisiin. Myös uskonnottomat ihmiset haudataan.
Hautaamisessa ei ole pakollista kaavaa. Se tulee kuitenkin tehdä vainajan ja omaisten tahtoa kunnioittaen.
Lain mukaan hautajaiset ovat eloonjääneen puolison tai lähimpien perillisten oikeus, ei velvollisuus. Mikäli nämä eivät järjestä hautajaisia, sen voi tehdä joku muu vainajan läheinen.
Hautajaisten järjestämiselle ei ole määräaikaa, mutta Suomen laki sanoo, että vainajan ruumis on haudattava tai tuhkattava ilman aiheetonta viivytystä.
Luterilaisessa kirkossa tavoite on 2-3 viikon kuluessa kuolemasta, mutta tähän ei aina päästä. Muun muassa ortodoksit, juutalaiset ja muslimit hautaavat vainajat mahdollisimman nopeasti.
hautapaikka
Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita. Seurakunnan pitää osoittaa hautasija kaikille alueensa asukkaille, riippumatta uskonnosta tai uskonnottomuudesta.
Suomessa on myös tunnuksettomia hautausmaita. Nekin ovat seurakuntien ylläpitämiä. Lisäksi ortodoksisella kirkolla on omia hautausmaita.
Ihmisen voi haudata myös esimerkiksi omalle tontilleen. Sitä varten täytyy perustaa yksityinen hauta. Tarvitaan oma, sopiva maa-alue ja lupa viranomaisilta.
Hautapaikan ja sen hoidon hinta riippuu hautaustavasta ja paikkakunnasta.
Uusi hautapaikka lunastetaan yleensä 25 vuodeksi. Haudan voi usein hankkia myös useammalle kuin yhdelle arkulle tai uurnalle.
Eri uskontojen hautauspaikkatavat vaihtelevat. Esimerkiksi islaminuskossa arkun tulisi olla haudassa itä-länsisuunnassa tai mahdollisimman lähellä sitä.
katso myös: muistolehto
hautamuistomerkki
Laki ei edellytä haudalle muistomerkkiä. On kyllä suotavaa, että hautapaikalla on jokin tunnus.
Hautakivi on tyypillisin muistomerkki, mutta myös esimerkiksi puinen risti tai luonnonkivi käyvät. Seurakunnilla voi olla omia vaatimuksiaan.
Muistomerkin hyväksyy aina hautausmaan ylläpitäjä eli omistaja. Esimerkiksi luonnonkiven täytyy olla mitoiltaan sopiva.
Siihen, milloin hautakivi asennetaan haudalle, vaikuttavat maan laatu ja sääolot. Yleensä hautakivi asennetaan sulan maan aikana.
hautaoikeuden haltija
Haudatun vainajan omaiset nimeävät seurakunnalle hautaoikeuden haltijan. Hän vastaa haudan hoidosta ja edustaa omaisia hautaa koskevissa asioissa. Nimi pitää antaa vuoden kuluessa hautauksesta.
hautauskulut
Pakollisia kuluja ovat arkku, (yleensä) vainajan arkkuun pukeminen, ruumiin kuljetukset sekä hautapaikka (ellei tuhkaa sirotella). Jos uskonnoton siunataan kirkon tiloissa, siitä pitää yleensä maksaa vuokraa.
Hautauskustannukset maksetaan vainajan eli kuolinpesän varoista.
Jos vainaja on varaton, kuolinpesä voi hakea hyvinvointialueelta täydentävää toimeentulotukea hautajaisten järjestämiseen.
Vainajalla voi olla oikeus työnantajan, vakuutusyhtiön, ammattiyhdistyksen tai työeläkeyhtiön maksamaan hautausavustukseen. Hautausavustus kuuluu myös moniin muihin pakollisiin vakuutuksiin.
Hautauskulut ovat kuolinpesän ensisijaisia menoja. Jos kuolinpesään ei pakollisten hautajaiskulujen jälkeen jää varoja muiden laskujen maksuun, ne jäävät velkojien tappioksi.
hautauslupa
Hautauslupa tarvitaan sekä tuhkaamista että hautaamista varten.
Jos vainajan kuolinsyy on selvä, hautausluvan kirjoittaa vainajaa hoitanut lääkäri. Muuten hautauslupa kirjoitetaan kuolemansyyn selvittämisen jälkeen.
Hautausjärjestelyt voi aloittaa jo ennen kuin hautauslupa on kirjoitettu. Hautajaisten ajankohta kannattaa kuitenkin sopia vasta, kun vainajalle on annettu hautauslupa.
hautaustoimisto
Hautaustoimistoa ei ole pakko käyttää, mutta yleensä hautaustoimisto huolehtii vainajan pukemisesta, arkkuun laitosta ja arkun kuljetuksista.
Hautaustoimiston voi valita vapaasti. Sen ei tarvitse sijaita vainajan kotikunnassa. Sairaalahenkilökunnalla tai esimerkiksi poliisilla ei ole oikeutta suositella tiettyä hautaustoimistoa. Omaiset voivat valita myös toisen toimiston kuin sen, joka on hoitanut kuljetukset kuolemansyyntutkintaan tai kuoleman toteamista varten.
Monet hautajaisjärjestelyt voi tehdä itse, esimerkiksi kirkon, kappelin tai juhlatilan varaamisen sekä ohjelman järjestelyt ja hautamuistomerkin hankinnan.
Jopa arkun tai uurnan voi tehdä itse, kunhan mitat ja materiaalit täyttävät suositukset.
henkivakuutus
On tärkeää selvittää, oliko vainajalla henkivakuutus ja millainen. Vakuutusyhtiö ei maksa korvausta automaattisesti.
Monet vakuutustyypit voivat sisältää kuolemantapausturvan.
jäämistö
Jäämistö on vainajan jälkeensä jättämä omaisuus – varoineen ja velkoineen.
Jäämistöön kuuluu myös digitaalinen aineisto, jonka ihminen jättää jälkeensä.
katso myös: vainajan pankkiasiat
kantajat
Arkun kantamiseen haudalle tai hauta-autoon tarvitaan 4-6 henkilöä. Myös naiset voivat toimia kantajina.
Kantajina ovat yleensä lähimmät sukulaiset. Läheisimmät kantavat arkun pääpuolesta. Myös työtovereita tai ystäviä voidaan kutsua kantajiksi.
Kantajat voi myös tilata hautaustoimistosta.
kappeli / siunauskappeli
Hautausmaan yhteydessä olevat siunaus- ja hautakappelit ovat kirkollisia rakennuksia.
Kaikki kappelit eivät ole kirkollisia rakennuksia. Kappelin voi omistaa esimerkiksi seurakunta, yksityinen taho, sairaala tai muu laitos.
Helsingin Hietaniemen krematoriolla on hautajaisten järjestämiseen sopiva tunnustukseton kappeli.
keskinäinen testamentti
Kahden ihmisen yhdessä toistensa eduksi tekemä testamentti.
Yleensä keskinäisen testamentin tekijöitä ovat avio- tai avopuolisot. Lesken oikeudet turvataan perinnönjaossa lain puolesta, mutta keskinäisellä testamentilla näitä oikeuksia voi vahvistaa.
Erityisesti avopuolisoille keskinäinen testamentti on perinnönjaon kannalta merkittävä.
Kuten normaali testamentti, myöskään keskinäinen testamentti ei kumoa rintaperillisten oikeutta lakiosaansa perinnöstä.
krematorio
Laitos, jossa suoritetaan tuhkauksia.
Suomessa on reilut 20 krematoriota, mutta lisätarvetta on, koska tuhkauksen suosio kasvaa.
Suomen krematoriot ovat evankelis-luterilaisten seurakuntien omistuksessa yhtä lukuun ottamatta: Krematoriosäätiö ylläpitää Hietaniemen krematoriota Helsingissä.
kuolemasta ilmoittaminen
Jos potilas kuolee kotona, ilmoita kuolemasta soittamalla hätänumeroon 112.
Kotisaattohoidossa olevan potilaan hoitopaikan pitäisi antaa omaisille tai läheisille ohjeet menettelytavoista kuoleman varalta.
Jos ihminen kuolee Suomessa, terveydenhuollon yksikkö ilmoittaa kuoleman väestötietojärjestelmään eli Digi- ja väestötietovirastolle (DVV). Jos kuolema tapahtuu ulkomailla, ilmoita siitä DVV:oon.
Esimerkiksi viranomaiset, kunnat, pankit, vakuutus- ja työeläkelaitokset ja seurakunnat näkevät tiedon kuolemasta suoraan väestötietojärjestelmästä.
Läheisen kuolemasta on hyvä itse ilmoittaa ainakin seuraaville: työnantaja, oppilaitos, taloyhtiön isännöitsijä / vuokranantaja, puhelinoperaattori, sähkölaitos, posti (ks. alla), muut yritykset ja yhdistykset, joissa vainaja oli asiakkaana tai jäsenenä.
Esimerkiksi vainajan Omaposti-palvelun tili lakkaa ja postit alkavat tulla kirjeenä vainajan osoitteeseen. Läheisenä voit kääntää ne muuttoilmoituksella Postin muuttoilmoituspalvelussa.
kuolemansyyn selvitys
Kuolemansyy selvitetään aina. Usein syy on kuitenkin selvä eikä kuolemansyytä tarvitse selvittää erikseen tutkimuksilla.
Kuolemansyyn selvityksiä on kahta lajia: Lääketieteellinen ja oikeuslääketieteellinen.
Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen tehdään, kun kuolema on johtunut sairaudesta ja vainaja on ollut viimeisen sairautensa aikana lääkärin hoidossa.
Useimmiten syy on selvä ja viimeinen hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen potilaan terveystietoihin perustuen.
Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan tehdä, jos se on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen. Siihen tarvitaan lähiomaisen suostumus.
Sairaala tai terveyskeskus vastaa lääketieteellisen ruumiinavauksen kustannuksista, myös mahdollisesta kuljetuksesta ruumiinavauspaikalle.
Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys tehdään, jos kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kuoleman syynä on ollut esimerkiksi tapaturma, hoitotoimenpide tai kuolema on muuten tapahtunut yllättävästi.
Tähän kuuluu aina poliisin suorittama tutkinta, lääkärin suorittama ruumiin ulkotarkastus ja tarvittaessa oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja siihen liittyvät tutkimukset. Laboratoriotutkimuksista ja oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
katso myös: kuolintodistus
kuolinilmoitus
Sanomalehdessä julkaistava maksullinen kuolinilmoitus ei ole pakollinen, mutta edelleen melko yleinen. Kuolinilmoituksen voi jättää myös niihin erikoistuneisiin nettipalveluihin.
Alunperin kuolinilmoitus oli kutsu hautajaisiin. Nykyään ilmoitus ilmestyy usein vasta jälkikäteen, jolloin se on tapa muistaa ja kiitos osanotosta.
Joissain yhteyksissä, esimerkiksi Facebookissa kuolinilmoitus kelpaa todisteeksi siitä, että ihminen on kuollut.
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat julkistavat kuolintiedon esimerkiksi nettisivuillaan vain, jos siihen on omaisilta lupa.
kuolinpesä
Kun ihminen kuolee, häneltä jäävää omaisuutta ja velkoja sanotaan kuolinpesäksi. Kuolinpesää kutsutaan joskus arkikielessä myös perikunnaksi. Se on vanhahtava termi.
Kuolinpesän osakkaita ovat vainajan perilliset, eloonjäänyt puoliso avio-oikeuden nojalla sekä mahdollinen yleistestamentin saaja tai saajat.
Jos vainaja on lapseton ja naimaton, osakkaita ovat vainajan vanhemmat ja heidän sijassaan vainajan sisarukset tai näiden jälkeläiset.
Jos avioparilla oli avioehtosopimus, leski ei yleensä ole kuolinpesän osakas, ellei hän ole yleistestamentin saaja.
Yleistestamentin saaja on kuolinpesän osakas, erityistestamentin saaja ei ole.
katso myös: testamentti
kuolintodistus
Kuolintodistuksesta selviää vainajan kuolinsyy.
Kuolintodistusta ei tarvita Suomessa viranomaisten kanssa asioitaessa.
Jos ihminen kuolee esimerkiksi sairaalassa ja kuolinsyy on selvä, hoitava lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen ja lähettää sen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Omaisena voit pyytää kopiota tästä lääkärin laatimasta kuolintodistuksesta vainajaa hoitaneesta yksiköstä.
Jos kuolemansyy vaatii tutkimuksia, kuolintodistuksen valmistumiseen kuluu usein jopa kuukausia.
Lähiomaisena saat kopion lopullisesta kuolintodistuksesta Tilastokeskuksesta, kun teet sinne tietopyynnön sähköpostilla tai postitse.
Saatat tarvita kuolintodistusta esimerkiksi asioidessasi ulkomaisen pankin tai digipalvelujen tarjoajan kanssa tai jos vainajalla oli henkivakuutus ja vakuutusyhtiö kysyy kuolinsyytä. Usein sukuselvitys ajaa saman asian.
lakiosa
Se osa vainajan jäämistöstä, joka perillisellä on oikeus saada testamentin määräyksistä riippumatta.
Vain rintaperillisillä ja heidän lapsillaan on oikeus lakiosaan.
Lakiosa on puolet jäämistöstä. Esimerkiksi: Jos ainoa lapsi vaatii lakiosaansa, vain puolet jäämistöstä voi jakaa testamentin perusteella.
katso myös: rintaperillinen
laskujen maksaminen
Vainajan nimellä saapuu laskuja myös kuoleman jälkeen. Esimerkiksi puhelin-, sähkö- ja vuokralaskujen maksaminen kuuluu kuolinpesälle. Samoin hautajaisista kertyy kuluja.
Ennen perunkirjoitusta pankkien käytäntö vaihtelee. Joskus kaikki kuolinpesän osakkaat voivat toimittaa vainajan arjen laskuja ja kuolemaan liittyviä laskuja kuolinpesän tililtä maksettavaksi verkkopankissa. Joskus taas asiointi onnistuu vain konttorilla tai maksupalvelukuorilla. Tarkista tilanne vainajan pankista.
Perunkirjoituksen jälkeen kuolinpesän osakkaat tai heidän valtuuttamansa henkilö voivat maksaa kuolinpesän tililtä laskuja ilman rajoitusta, kunhan siihen on kaikkien osakkaiden suostumus ja pankille on lähetetty perukirja sekä testamentti.
katso myös: perunkirjoitus
lesken asumisoikeus eli lesken vähimmäissuoja
Laki turvaa lesken asumisoikeuden puolisoiden yhteiseen kotiin, vaikka koti olisi ollut kokonaan kuolleen omistuksessa. Kyseessä on hallintaoikeus, ei omistusoikeus.
Asumisoikeus koskee asunnon lisäksi siinä olevaa tavanomaista irtaimistoa.
Lesken asumisoikeutta ei voi rajoittaa testamentilla tai avioehdolla.
Asumisoikeus koskee vain aviopuolisoja. Avopuolisot voivat turvata lesken asemaa vain testamentilla.
katso myös: keskinäinen testamentti
moiteoikeus
Lähimmillä perillisillä on oikeus moittia testamenttia eli väittää, että testamentti on pätemätön. Syynä voi olla esimerkiksi se, että testamentin muoto ei noudata määräyksiä tai että testamentintekijää on pakotettu testamentin tekoon.
Testamenttia moititaan nostamalla testamentin saajaa vastaan kanne alioikeudessa.
muistokirjoitus
Muistokirjoitus eli nekrologi on sanoma- tai ammattilehden julkaisema lyhyt yhteenveto kuolleen henkilön elämästä.
Merkittävinä pitämistään henkilöistä toimitukset kirjoittavat nekrologin itse. Suurin osa nekrologeista on kuitenkin vainajan sukulaisten, ystävien tai kollegojen kirjoittamia.
Lehdet julkaisevat niille tarjottuja muistokirjoituksia harkintansa mukaan. Tekstejä voidaan myös käsitellä ja muokata journalistisin perustein.
muistolehto
Muistolehto on täysin anonyymi hautapaikka. Uurna tai sen sisältämä tuhka haudataan maahan, mutta vainajan omaiset eivät ole paikalla. Omaiset eivät siis tiedä tarkkaa hautapaikkaa.
Joissakin muistolehdoissa omaiset voivat kiinnityttää vainajan nimilaatan yhteismuistomerkkiin.
muistotilaisuus
Siunaus- tai saattotilaisuuden jälkeen voidaan järjestää muistotilaisuus. Sen kulkuun ei ole virallista kaavaa ja sen järjestäminen on vapaaehtoista. Useimmiten tilaisuudessa muistellaan vainajaa ja kestitään vieraita.
Evankelis-luterilaisessa kirkossa pappi ja kanttori osallistuvat muistotilaisuuteen, jos heitä toivotaan mukaan.
katso myös: saattotilaisuus
omistusoikeus
Kun on kyse perinnöstä, omistusoikeus antaa oikeuden muun muassa myydä tai lahjoittaa omaisuutta – toisin kuin hallintaoikeus.
Omistusoikeustestamentteja käytetään esimerkiksi perintöverosuunnitteluun. Esimerkiksi: Jos testamentinsaaja saa alle 20 000 euron perinnön, hän välttyy maksamasta perintöveroa.
katso myös: hallintaoikeus
ositus
Aviopuolisoilla on lähtökohtaisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, leskelle kuuluu avio-oikeuden perusteella puolet pariskunnan yhteenlasketusta varallisuudesta, paitsi jos avioehdossa on toisin määrätty.
Osituksessa puolisoiden varat ja velat lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia puolisoiden kesken. Näin selviää, mikä omaisuus kuuluu leskelle, mikä kuolinpesään.
Jos leski on vähävaraisempi, hän saa tasinkoa. Jos leski on puolisoista varakkaampi, hän ei saa vainajalta tasinkoa, mutta saa pitää omat varansa.
Ositus pitää tehdä ennen perinnönjakoa. Se tehdään siis perunkirjoituksen jälkeen tai sen yhteydessä.
Jos pariskunnan välillä oli avioehto, suoritetaan osituksen sijaan omaisuuden erottelu.
Osituksen jälkeen leski ei ole enää kuolinpesän osakas, ellei hänen osakkuutensa perustu esimerkiksi hänen hyväkseen tehtyyn testamenttiin.
ote väestötietojärjestelmästä
katso: sukuselvitys
perhe-eläke
Omaisensa menettänyt voi saada perhe-eläkkeenä joko leskeneläkettä tai lapseneläkettä. Perhe-eläkettä voi saada Kelasta ja / tai esimerkiksi vainajan työeläkelaitoksesta.
Kelan maksama leskeneläke loppuu, kun leski täyttää 65 vuotta. Työeläkelaitokset maksavat leskeneläkettä ilman ikärajaa. Eläke perustuu työ- ja yrittäjäeläkkeeseen, jonka puoliso ehti eläessään ansaita.
Kelan ja työeläkejärjestelmän leskeneläkkeitä voi saada yhtä aikaa.
Leski ja lapsi voivat mahdollisesti saada perhe- tai huoltoeläkettä myös vakuutusten kautta.
perikunta
katso: kuolinpesä
perimysjärjestys
Jos vainaja ei ole tehnyt testamenttia, perimysjärjestys määrää, minkä perintöosuuden kukin perillinen saa.
Suomessa noudatetaan kolmiportaista perimysjärjestystä:
1. Rintaperilliset eli lapset ja heidän lapsensa sekä leski. Jos lapsi on kuollut, perintö menee lastenlapsille ja heidän jälkeensä lastenlastenlapsille. Leski perii puolisonsa, jos vainajalla ei ole omia lapsia tai lastenlapsia ja jos puolisot olivat naimisissa ilman avioehtoa.
2. Vanhemmat. Jos vainajan äiti ja isä ovat kuolleet, perintö menee sisaruksille ja heidän jälkeensä sisarusten lapsille.
3. Isovanhemmat. Jos isovanhemmat ovat kuolleet, perintö menee sedille, tädeille ja enoille. Heidän jälkeensä perintö menee valtiolle. Serkut eivät siis kuulu perillisiin.
perinnönjako
Toimitus, jossa kuolleen jäämistö jaetaan. Perinnönjako tehdään vasta perunkirjoituksen jälkeen (voi toki olla samassa tilaisuudessa).
Perinnönjakoa ei tarvitse tehdä tietyssä määräajassa. Jotkut kuolinpesät ovatkin pitkään jakamattomina. Silloin osakkaat huolehtivat yhdessä jakamattoman kuolinpesän omaisuudesta.
Perinnönjakokirja tai perinnönjakosopimus toimitetaan Verohallinnolle. Kuolinpesä lakkaa sen jälkeen olemasta.
Jos perinnönjako tapahtuu kuolinpesän osakkaiden kesken yhteisymmärryksessä, se on sopimusjako. Jos se tehdään tuomioistuimen määräämän pesänselvittäjän johdolla, se on toimitusjako.
katso myös: perunkirjoitus
perinnöstä luopuminen
Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan. Perillisenä voit luopua perinnöstä. Testamentilla määrätystä omaisuudesta voit luopua myös osittain. Perinnöstä pitää luopua kirjallisesti. Tutustu verottajan ohjeisiin.
Usein perinnöstä luovutaan perintöveron pienentämiseksi. Esimerkiksi jos luovut perinnöstäsi kahden lapsesi hyväksi, kumpikin heistä maksaa veroa puolikkaasta summasta.
Perinnöstä voit luopua myös, jos sinulla on ulosottovelkoja ja haluat estää sen, että perintösi menee velkoihin.
Perinnöstä, testamentista tai vakuutuskorvauksesta voi luopua eri tavoin. Luopumisen tapa vaikuttaa siihen, kuinka omaisuutta verotetaan ja kenen täytyy maksaa vero.
perintövero
Suomen valtio perii perinnöstä veroa, jos perinnön arvo ylittää 20 000 euroa.
Perintövero pitää maksaa, vaikka perintöä ei olisi vielä jaettu.
Perijät saavat perintöverotuspäätöksen noin 6–12 kuukauden kuluttua siitä, kun perukirja on toimitettu Verohallintoon. Siitä maksuaikaa on 3 kuukautta. Maksujärjestelyä voi hakea.
Perintövero maksetaan yleensä yhdessä tai kahdessa erässä.
Perinnönsaajat on jaettu kahteen veroluokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat lähimmät sukulaiset. Tässä luokassa vero on edullisempi. Toiseen luokkaan kuuluvat muut kuin lähimmät sukulaiset.
katso myös: perukirja
perukirja
Perunkirjoituksessa syntyvä asiakirja.
Perukirjalla on kolme tehtävää. Se on osakasluettelo eli siitä ilmenevät kaikki perilliset ja testamentinsaajat. Toiseksi se on yhteenveto vainajan varoista ja veloista. Kolmanneksi se on veroilmoitus, jonka perusteella perillisille määrätään perintövero.
Perukirja pitää tehdä, vaikkei vainajalta jäänyt omaisuutta.
Perukirjaan liitetään testamentti, jos sellainen on tehty.
perunkirjoitus
Perunkirjoitus on tilaisuus, jossa selvitetään kuolinpesän osakkaat (eli ketkä perivät vainajan), listataan kuolinpesään kuuluva omaisuus (mitä perittävää vainajalta jäi) ja arvioidaan omaisuudelle euromääräinen hinta (kuinka paljon on perinnön arvo).
Vastuu perunkirjoituksen järjestämisestä lankeaa usein vainajan leskelle tai lapselle. Järjestäminen ei vaadi erityistä pätevyyttä tai koulutusta. Usein palkataan kuitenkin asianajaja tai muu ulkopuolinen asiantuntija.
Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Jos aika ei riitä, pitää hakea lisäaikaa verohallinnolta. Lisäaikaa voi tarvittaessa hakea uudestaankin.
Perunkirjoitukseen pitää kutsua ”hyvissä ajoin” kaikki kuolinpesän osakkaat sekä leski. Tämä tarkoittaa vähintään kahta viikkoa. Jos kuolinpesän osakkaiden välillä voi olla erimielisyyksiä, kutsu pitää toimittaa todisteellisesti esimerkiksi kirjatulla kirjeellä.
Läsnäolo perunkirjoituksessa on pakollista ainoastaan pesän ilmoittajalle ja kahdelle uskotulle miehelle. Muiden läsnäolo on suositeltavaa, muttei pakollista.
katso myös: uskottu mies / pesän ilmoittaja
pesän ilmoittaja
Pesän ilmoittaja selvittää tiedot kuolinpesän varallisuudesta ja ilmoittaa ne perunkirjoituksessa uskotuille miehille.
Pesän ilmoittaja on yleensä leski, yksi lapsista tai sellainen henkilö, jolla on paras tietämys vainajan omaisuudesta.
Usein pesän ilmoittaja vastaa myös perunkirjoituksen järjestämisestä.
pesänselvittäjä ja pesänjakaja
Jos kuolinpesän osakkaat eivät pääse yhteisymmärrykseen päätöksenteossa tai eivät halua itse huolehtia kuolinpesän selvittämisestä, kuolinpesä voidaan luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon eli virallisselvitykseen.
Pesänselvittäjän tehtäviin kuuluu kuolinpesän selvittäminen ja kuolinpesän omaisuuden saattaminen jakokuntoon. Pesänselvittäjän toimivalta ei ulotu perinnönjakoon.
Jos kuolinpesän osakkaat epäilevät, ettei perinnönjaosta päästä sopimukseen, voidaan käräjäoikeudelta hakea pesänjakajan määräämistä.
Pesänjakajalla on toimivalta perinnön jakamiseen osakkaiden kesken.
Riitaisissa kuolinpesissä määrätään usein yhdellä kertaa sama henkilö sekä pesänselvittäjäksi että pesänjakajaksi.
rintaperillinen
Rintaperillinen on vainajan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa eli lapsi, lapsenlapsi jne. Lapset voivat olla avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneitä tai ottolapsia.
Laki turvaa rintaperillisten aseman perinnönjaossa.
katso myös: perimysjärjestys ja lakiosa
saattotilaisuus
Uskonnottomalle vainajalle järjestettävä, siunaustilaisuutta vastaava tilaisuus.
Saattotilaisuuden paikan voi valita vapaasti. Se voi olla muistohetki uurnanlaskun tai hautaan laskemisen yhteydessä. Arkun ääreen voi myös kokoontua kappeliin.
Evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat päättävät itse, antavatko ne kirkkojaan ja hautausmaidensa kappeleita ei-kristillisten käyttöön.
siunaustilaisuus
Kristinuskoon ja juutalaisuuteen kuuluva pienimuotoinen jumalanpalvelus kappelissa, kirkossa, haudalla tai vainajan kotona. Siunaaminen on mahdollista muuallakin, esimerkiksi yleisellä rannalla, jos pappi siihen suostuu ja saadaan maanomistajan lupa.
Vainajan siunaa tavallisesti sen seurakunnan pappi, jonka alueella vainaja on viimeksi asunut.
Myös seurakuntaan kuulumaton voidaan siunata kristillisesti hautaan, jos vainaja ja / tai omaiset sitä ovat toivoneet. Tässä on tärkeää kunnioittaa vainajan vakaumusta.
sukuselvitys
Sukuselvitys kertoo, keitä ovat vainajan lailliset perilliset. Se listaa vainajan lapset, entiset ja nykyiset puolisot ja elämänaikaiset muutot seurakunnasta tai rekisteristä toiseen.
Perunkirjoitukseen tarvitaan vainajan sukuselvitys hänen 15-vuotispäivästään kuolinpäivään asti. Selvityksen pitää olla katkeamaton eli tietojen väliin ei saa jäädä tyhjiä päiviä tai pidempiä aikoja.
Sukuselvitys tilataan evankelisluterilaisesta tai ortodoksisesta seurakunnasta tai Digi- ja väestötietovirastosta (DVV). Sukuselvitys tilataan DVV:stä, jos vainaja on kuulunut vain väestörekisteriin tai rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan.Sukuselvitys tilataan sekä DVV:sta että seurakunnalta, jos vainaja kuului kirkkoon vain osan elämästään.
Seurakunnat käyttävät sukuselvityksestä nimeä virkatodistus.
Sukuselvityksen saanti kestää yleensä viikkoja, joten se kannattaa tilata mahdollisimman pian kuoleman jälkeen.
Jos vainaja on ollut kirjoilla ulkomailla, tarvitaan siltä ajalta todistus kyseisen maan viranomaiselta.
Ennen sukuselvityksen valmistumista voi joitakin asioita mahdollisesti hoitaa otteella väestötietojärjestelmästä. Se todistaa esimerkiksi, että olet vainajan lapsi tai leski.
katso myös: virkatodistus
suosiolahja
Vainajan elinaikanaan antama lahja, jolla hän on suosinut lahjan saajaa yhden tai useamman rintaperillisen kustannuksella.
Jos vainaja on ilmoittanut, ettei hänen antamansa lahja ole ennakkoperintö, se saatetaan kuitenkin arvioida suosiolahjaksi ja ottaa huomioon perinnönjaossa. Jonkun perillisistä pitää ottaa asia esiin ja näyttää toteen suosimistarkoitus.
Kaikkia lahjoja ei katsota suosiolahjaksi. Vainaja voinut antaa lahjan esimerkiksi kiitoksena hoidosta ja huolenpidosta. Silloin rintaperillisellä voi olla oikeus työhyvitykseen.
katso myös: ennakkoperintö ja työhyvitys
suruliputus
Suruliputus tehdään useimmiten sinä päivänä, kun tieto kuolemasta on saatu.
Myös monissa taloyhtiössä suruliputetaan. Omaiset voivat olla yhteydessä esimerkiksi isännöitsijään. Usein suruliputuksen kulut maksaa taloyhtiö.
tallelokeron luettelointi
Vainajalla voi olla pankissa tallelokero, jossa hän säilytti esimerkiksi kauppakirjoja ja testamenttia. Myös asiakirjasäilytystä käytetään samaan. Aiemmin käytettiin sinettisäilytystä.
Tallelokeron sisältö on luetteloitava ennen perunkirjoitusta. Yhdelläkin kuolinpesän osakkaalla on oikeus saada tallelokero luetteloiduksi. Tätä varten pitää yleensä varata pankin konttorista aika.
Tallelokeroa ei saa tyhjentää ennen perunkirjoitusta.
testamentti
Ainoa tapa määrätä asioistaan elinaikanaan kuoleman varalta. Perinnönjakoa ja verotusta ajatellen tärkein paperi.
Vainaja on voinut tavoitella testamentilla eri asioita. Esimerkiksi jotain näistä: lesken suojaa, hyötyä perintöverotuksessa, sitä ettei raha mene ex-puolisoille tai lasten puolisoille, tietyn omaisuuden määräämistä tietylle ihmiselle tai vaikka järjestölle.
Puolisoilla voi olla myös yhteinen testamentti tai keskinäinen testamentti.
Jos vainajalla ei ole sukulaisuuteen perustuvia perillisiä eikä testamenttia, hänen omaisuutensa menee valtiolle.
Vain uusin testamentti on pätevä. Sillä, joka saa testamentin käsiinsä ja on testamentissa saajana, tulee antaa se tiedoksi kuolinpesän osakkaille. Perillisillä on tietyissä tilanteissa oikeus moittia testamenttia eli ilmaista tyytymättömyytensä sitä kohtaan.
Vain alkuperäinen testamentti on pätevä. Testamentin saaja on toivon mukaan merkinnyt kopioihin, että kyse on kopioista ja sen, mistä alkuperäinen testamentti on.
Testamentissa voi olla myös hautajaistoiveita sekä tietoa digitaalisesta jäämistöstä.
Olet erityis- tai erikoistestamentin eli legaatin saaja, jos vainaja on määrännyt sinulle testamentissaan esimerkiksi tietyn esineen tai tietyn rahasumman.
Olet yleistestamentin saaja, jos vainaja on määrännyt sinulle koko omaisuutensa, osuuden siitä tai sen, mitä muiden testamenttimääräysten jälkeen jää jäljelle.
Yleistestamentin saaja on kuolinpesän osakas, toisin kuin erikoistestamentin saaja.
tuhkan hautaus / sirottelu
Yhden vainajan tuhkaa ei saa jakaa eli sijoittaa useaan paikkaan.
Tuhkan sijoituspaikka pitää ilmoittaa krematorion ylläpitäjälle. Krematoriot pitävät rekisteriä tuhkauksista ja tuhkan sijoittamispaikoista.
Tuhkan voi sirotella esimerkiksi vesistöön tai maan pinnalle. Alueen omistajan tai haltijan lupa tarvitaan.
Muun muassa suurten rannikkokaupunkien edustoilla on merikortteihin merkityt alueet, joilla tuhka voidaan haudata mereen ilman erillistä lupaa.
Monilla hautausmailla on myös sirottelualueita.
tuhkaus
Hautaustapa, jossa ruumis poltetaan krematoriossa.
Tuhkaus vaatii aina arkkua.
Uurna on haudattava tai tuhka siroteltava vuoden sisällä tuhkauspäivästä.
Tuhkaus on Suomessa yleisempää kuin arkkuhautaus.
Suhtautuminen tuhkaukseen vaihtelee. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko suosii arkkuhautausta ja islamin usko kieltää polttohautauksen.
työhyvitys
Täysi-ikäinen perillinen voi saada kuolinpesän varoista työhyvitystä, jos hän on jatkuvasti työskennellyt perittävän hyväksi ilman työsopimusta tai palkkaa. Työn ei tarvitse olla kokopäiväistä, kunhan se on jatkuvaa.
Hyvitystä voi saada esimerkiksi maataloustyöstä tai omaishoidosta.
Työhyvitystä on erikseen vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Hyvitystä voi vaatia enintään viideltä vuodelta. Sitä saa vain työstä, joka on tehty viimeisen 10 vuoden aikana ennen vainajan kuolemaa.
uskottu mies
Perunkirjoitukseen tarvitaan kaksi ns. uskottua miestä. He voivat olla myös naisia. Heidän tehtävänään on toimittaa perunkirjoitus, arvioida kuolinpesän varat ja velat parhaan ymmärryksensä mukaan ja allekirjoittaa perukirja.
Uskottuna miehenä voi toimia kuka tahansa luotettava oikeustoimikelpoinen henkilö. Uskottuna miehenä voi toimia myös kuolinpesän osakas.
uurna
Tuhkauksen jälkeen tuhkat laitetaan uurnaan.
Yleensä uurna valitaan hautaustoimistossa. Uurnan voi tehdä myös itse, kunhan noudattaa alan yhteisiä laatusuosituksia.
Joistakin hautaustoimistosta voi lainata uurnan. Merihautaukseen on saatavilla myös lasittamattomia ja uppoavia keraamisia uurnia.
uurnaholvi eli kolumbaario
Tuhkauurnien säilytyspaikka eli uurnalokerohauta. Uurnaholvit voivat sijaita esimerkiksi hautausmaan muurissa, kirkossa tai kappelissa. Haudan muistomerkkinä on uurnan lokeron peittävä nimilaatta.
Kolumbaariossa tuhka ja uurna eivät maadu. Uurnan pitää olla lahoamatonta materiaalia, esimerkiksi lasia tai metallia.
Läheiset voivat käydä joissain kolumbaariossa vapaasti muistelemassa Toisiin kolumbaarioihin pääsee ainoastaan uurnanlaskun aikana.
Uurnaholvissa uurnia säilytetään enintään 25 vuoden ajan. Sen jälkeen tuhkat sirotellaan esimerkiksi kalliohautaan.
uurnalehto
Uurnalehto on hautausmaalla tai sen lähellä oleva alue, johon haudataan vain tuhkattuja vainajia.
Uurnalehto on laaja käsite. Siihen voi kuulua yksityinen tai suvun uurnahauta, tuhkan sirottelualue, muistolehto, suku-uurna ja kolumbaario eli uurnaholvi.
vainajan katsominen
Vainajaa voi käydä katsomassa sairaalassa ennen kuljetusta tai kappelilla ennen siunausta. Näytöstä sovitaan sairaalan, seurakunnan tai hautaustoimiston kanssa.
Seurakunnat määrittelevät itse käytäntönsä arkun avaamisesta.
Siunaustilaisuudessa arkku on perinteisesti evankelis-luterilaisessa kirkossa kiinni, ortodokseilla taas auki.
vainajan pankkiasiat
Ihmisen kuoltua pankki päättää kaikki hänen tilejään koskevat käyttöoikeudet. Myös verkkopankkitunnukset ja kortit suljetaan.
Vainajan omaisuus muuttuu kuolinpesän omaisuudeksi, jota kuolinpesän kaikki osakkaat hallitsevat yhdessä.
Pankeilla on vainajan laskujen maksamisessa erilaiset käytännöt, joten ole yhteydessä vainajan pankkiin.
Suomalaiset pankit saavat tiedon kuolemasta automaattisesti ja ne lähettävät kuolinpesälle toimintaohjeita. Sama ei koske esimerkiksi ulkomaisia pankkeja tai ulkomaisia sijoituspalvelujen tarjoajia. Jos löydät sellaisista tiedon vainajan asiakirjoista, ota niihin suoraan yhteyttä.
Tarvitsette perunkirjoitukseen vainajan saldotodistukset kuolinpäivältä. Sama koskee vainajan sijoituksia. Jos näitä ei kuulu pankista tai sijoituslaitoksesta kuoleman jälkeen, kysele niiden perään.
Ennen perunkirjoitusta vainajan tililtä voi maksaa vainajan arjen laskuja sekä välittömästi kuolemaan liittyviä maksuja. Vainajan asioita hoitava henkilö voi myös irtisanoa tarpeettomat e-laskut ja suoramaksut. Tätä varten hän tarvitsee yleensä virkatodistuksen tai otteen väestötietorekisteristä.
Onko vainajalla ollut puolisonsa kanssa yhteisomisteinen eli niin sanottu tai-tili? Toinen omistaja voi jatkaa tilin käyttöä normaalisti. Omistussuhteet eivät kuitenkaan muutu: Tilillä olevat varat ovat sen, jonka tuloa ne ovat olleet. Tässäkin on hyvä olla yhteydessä pankkiin.
katso myös: henkivakuutus ja vainajan velat
vainajan pesu ja pukeminen
Vainajan peseminen on vanha suomalainen perinne, joka ennen kuului omaisten tehtäviin. Nykyisin sairaalan henkilökunta huolehtii vainajan siistimisestä.
Vainaja puetaan ennen arkkuun laittamista. Sairaaloilla on omat vainajavaatteet. Luterilaiseen kirkkoon kuuluvilla ja uskonnottomilla yleisin asu on pitkä valkoinen paita ja valkoiset sukat. Vainajan voi myös pukea omiin vaatteisiinsa.
Pukemisen voi tilata hautaustoimistolta tai tehdä itse. Omiin vaatteisiin pukeminen maksaa yleensä enemmän.
Muslimit suorittavat vainajalle rituaalipesun ennen hautaamista. Pesun päätteeksi sukulaiset käärivät vainajan käärinliinoihin.
Juutalaisilla vainajan rituaalinen pesu ja pukeminen lopullisiin hautavaatteisiin tapahtuu juutalaisen seurakunnan kappelissa ennen hautaamista.
vainajan velat
Jos vainajalla oli asuntolainaa tai muuta velkaa, ota yhteyttä pankkiin tai luottolaitokseen mahdollisimman pian. Muuten lainan veloitukset jatkuvat normaalisti.
Lainat ja muut velat eivät pääsääntöisesti periydy, vaan vainajan velat maksetaan pois kuolinpesän varoista.
Jos vainaja on varaton ja perunkirjoitus on laadittu oikein, kuolinpesän osakkaiden ei tarvitse maksaa vainajan velkoja.
virkatodistus
Vainajasta tarvitaan perunkirjoitusta varten sukuselvitysmuotoinen virkatodistus ja / tai väestötietojärjestelmän ote, joka sisältää sukuselvityksen.
Virkatodistuksia myöntävät nykyisin vain kirkot. Ennen kirkkoon kuulumattomat saivat virkatodistuksen maistraatista. Nyt he saavat sukuselvityksen sisältävän otteen väestörekisteristä Digi- ja väestötietovirastosta (DVV).
katso myös: sukuselvitys
Puuttuuko sana? Löysitkö korjattavaa? Kommentoi alle. Kommentointi on auki vuoden 2023 loppuun asti.
Muokkaukset:
17.11.23: Täsmennetty termin ennakkoperintö selitystä. Lisätty termi perinnöstä luopuminen.
22.11.23: Täsmennetty selitys termiin Laskujen maksaminen.