Painajaismainen kauhuelokuva Inho avasi puolalaiselle Roman Polanskille oven länteen ja on myös Catherine Deneuven uran huipputeoksia
Inho syntyi, kun nuori ohjaajalupaus Roman Polanski palkattiin tekemään Alfred Hitchcockin Psykon jäljitelmää. Kaupan päälle hän teki aivan omanlaisensa mestariteoksen.
Puolalainen Roman Polanski on tärkeimpiä kommunistiajan itäeurooppalaisista elokuvantekijöistä, jotka siirtyivät tekemään elokuvia lännessä ja loivat sitten siellä myös pääasiallisen uransa. Englannissa valmistunut Inho (Repulsion, 1965) oli Polanskin ensimmäinen lännessä tehty elokuva, ja menestyksellään se avasi ovia myös Hollywoodiin.
Pääosassa Catherine Deneuve tulkitsee herkkävireisesti nuorta belgialaista manikyristia, joka asuu Lontoossa isosiskonsa kanssa. Ujo ja sisäänpäin kääntynyt Carol kohtaa kaikkialla seksuaalisia signaaleja, mutta on itse seksuaalisuuden suhteen kokematon ja jopa vihamielinen, syistä, jotka paljastuvat vasta elokuvan lopussa.
Kun sisko lähtee rakastajansa kanssa usean päivän lomamatkalle, sisäiset ja ulkoiset paineet alkavat repiä vieraassa maassa muukalaisena asuvan, asuntoonsa eristäytyvän Carolin mieltä hajalle. Tuttu ja arkinen ympäristö muuttuu polanskimaiseen tapaan kauhun tyyssijaksi, kun harhanäyt valtaavat asunnon ja painajaismaiset kuvitelmat sekoittuvat todellisuuteen karmaisevin seurauksin.
Polanskin esikoiselokuva Veitsi vedessä (1962) oli tuonut ohjaajalle kansainvälistä mainetta mutta aiheutti myös ongelmia kotimaassa. Niinpä Polanski siirtyi ulkomaille jatkaakseen uraansa, mutta lännessä nuoren puolalaisen oli aluksi vaikea löytää rahoitusta elokuville. Lopulta hän suostui maanmiehensä, tuottaja Gene Gutowskin tarjoukseen tehdä jokin Psykon (1960) tapainen seksploitaation ja kauhuelokuvan sekoitus.
Polanski otti genretilauksen vastaan ja noudatti sen kaupallisia vaatimuksia mutta teki samalla hienon, persoonallisen mestariteoksen. Elokuvaa kyllä verrattiin tuoreeltaan juuri Hitchcockiin ja Psykoon, ja näitä ohjaajia yhdistääkin taito leikkiä genre-elokuvien konventioilla ja katsojien odotuksilla. Mutta Inho on paljon enemmän kuin tasokas Psykon jäljitelmä - surullinen, järkyttävä ja piinaava elokuva seksuaalisesti tukahdutetun ja alistetun nuoren naisen peloista ja fantasioista sekä vajoamisesta mielisairauteen.
Puutteitakin elokuvasta löydettiin, erityisesti dialogista, sillä Polanski ei selvästikään vielä hallinnut englannin kieltä yhtä hyvin kuin elokuvan muotokieltä. Asuntojen sisäisiin kauhuihin hän palasi uudelleen Rosemaryn painajaisessa (1968) ja Vuokralaisessa (1976).
Ennen elokuvaa Hilma Kotkaniemi matkaa painajaisen ytimeen, ja Jan Försström ja Kalle Kinnunen liittyvät hänen seuraansa keskustelemaan Enemmän elokuvasta.
