”Keräily on sienestyksen pikkuserkku”, sanoo lasinkeräilijä Akseli Kaukoranta etsiessään Nanny Stillin taidelasia
Muotoilija Nanny Stillin värikkäät lasiesineet ja niiden hauskat muodot kiinnostivat Akseli Kaukorantaa jo varhain. Valokuvauksen ammattilaisena hän jakaa kuviaan ja tietoa lasiaarteista somessa.
Kuuntele Kuusi kuvaa lasinkeräilijä Akseli Kaukorannan elämästä Yle Areenasta
Monitaitoinen Akseli Kaukoranta on koulutukseltaan tanssitaiteen maisteri sekä valokuvaaja. Hän valmistui tanssijaksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2004 ja tanssi noin 5 vuoden ajan. Valokuvaajaksi hän valmistui muutettuaan Ruotsiin.
Tanssi opetti hänelle itsekuria, yhteistyön tekemisestä, joustavuutta sekä uskoa ensi-iltaan.
– Jos nyt rekrytoisin uusia tiimijäseniä, ja tanssija tulisi haastateltavaksi, olisin erittäin kiinnostunut!
– Prosessien ymmärrys on suurin vahvuus, jonka olen saanut tanssijakoulutuksessa, sanoo Akseli Kaukoranta, joka puhuu prosesseista myös nykyisessä työssään opintopäällikkönä Stockholm School of Entrepreneurship -nimisessä yrityksessä, joka tekee yhteistyötä yliopistojen kanssa.
Tanssiuransa jälkeen hän päätyi lasikeräilyharrastuksensa kautta japanilaiseen matkatoimistoon My Suomi, joka toimii sillanrakentajana Suomen ja Japanin välillä.
– Teimme japanilaisille turisteille räätälöityjä palveluita Suomessa. Japanissa teimme kiertueen Kiotossa, Tokiossa, Nagoyassa ja Osakassa.
Suomi-fanituksen taustalla oli kulttielokuvaksi yltänyt Kamome shokudo (suomeksi Ruokala Lokki), joka kuvattiin turismin paraatipaikoilla.
– Elokuvan vaikutus oli aivan uskomaton, sillä japanilaiset kiinnostuivat Suomesta ja suomalaisuuden kirjosta korvapuusteista muotoiluun.
Keräilijä jo nuorena
Lapsuutensa Akseli Kaukoranta asui ensin Taalintehtaalla ja sitten Hangossa. Nuorten miesten Hangossa oli kaksi keräilijälahkoa: oli tölkkien keräilijät ja pullonkorkkien keräilijät.
– Fillaroimme Hangon satamiin, sillä sieltähän löytyi vaikka minkälaisia eksoottisia korkkeja ja tölkkejä, sanoo Akseli, joka tunnustautuu pullonkorkkien keräilijäksi.
Noin 14-vuotiaana hän osti Hangon iltatorilta Emilia-sarjan voirasian, jonka kuvituksena on muotoilija Raija Uosikkisen piirtämä Emilia-täti.
– Luulen, että se on ollut minun ensimmäinen kokemukseni suomalaisesta taideteollisuudesta. Voirasian kansi oli rikki ja liimattu, mutta itse rasia oli ehjä.
Voirasian muotokieli ja design viehättivät häntä, mutta myös sen käyttöesineominaisuus.
Ensikohtaaminen Nanny Stillin taiteen äärellä
Helsingissä opiskellessaan Akselin uudet tuttavuudet esittelivät hänelle suomalaista designia, jonka laajuus kävi hyökyaallon lailla hänen ylitse.
– Suomalainen taideteollisuus ei ollutkaan vain lasi, vaan myös posliini, lamput, matot, hopea ja esimerkiksi korut.
Akseli Kaukoranta tutustui ensin Tapio Wirkkalan ja Kaj Franckin taidelasiin, mutta hänestä Stillin lasin värikkyys ja muotokieli erosi muiden suunnittelijoiden töistä edukseen. Muotoilijan nimi kiehtoi myös.
– Kun katson hänen lasiesineitään ja sarjojaan, ajattelen, että hän on ollut ihan pähkähullu nainen, joka on saanut uransa aikana luotua uskomattoman hienoja esineitä.
Keräilijän makunystyrät kehittyvät keräilyn myötä
Keräilijänä Akseli on rajannut keräilynsä kohteeksi lasitaiteilija Nanny Stillin tuotannon Riihimäen Lasille tehtyihin töihin.
– Alkuun minua kiinnosti lähinnä Stillin käyttölasi, mutta olin myös aika köyhä keräilijä.
Viime vuosina Akseli Kaukorantaa on ruvennut kiinnostamaan arvokkaampi taidelasi. Ikoninen taidelasi Meloni ja Juhannussalko puuttuvat hänen kokoelmistaan, mutta Kyklooppi-lattiavalaisimet Akseli onnistui huutamaan itselleen Brysselin huutokaupasta reilut 10 vuotta sitten.
– Arvostan keräilijän vuosirenkaitani. En osta kerralla kaikkea, vaikka lompakossa olisi rahaa, vaan arvostan aikaa, jolloin olen kiertänyt rompetoreja ja itsepalvelukirpputorien loputtomia käytäviä siinä toivossa, että jotakin löytäisin.
Onko uutta Nannya?
Akseli Kaukoranta
Ensimmäiset 10 keräilyn vuotta Akseli Kaukoranta opetteli perusasiat.
Ostettuaan Riihimäen Lasin esineen, hän selaili kotona taidelasikirjoja ja -luetteloita tai vei ostoksena johonkin antiikkiliikkeeseen, missä osattiin kertoa esineen tekijä, paikka ja aika.
– Siihen aikaa ei ollut vielä Facebook-ryhmiä tai Instagram-tilejä, joista olisi voinut hakea neuvoa ja apua.
Ovatko keräilyesineet käyttöesineitä?
Akseli Kaukorannalle lasi on käyttölasia. Arjessa ja viikonloppuisin hän käyttää jopa arvokkaita Fabiola- ja Lido-laseja.
– Nanny Still on suunnitellut niin uskomattoman määrän karahveja ja laseja, että olisi ihan hulluutta olla käyttämättä niitä. Toki harvinaisuuksia käytän varovaisesti.
Muille keräilijöille Akseli Kaukoranta vinkkaa keskittymään vaikkapa suosikkimuotoilijan osatuotantoon, sillä designerin uran kaikki esineet voi olla valtava keräilykohde.
– Ihan hyvin voi keräillä tiettyä aikakautta tai tiettyä sarjaa. Kannattaa myös tutustua taiteilijaan uraan ja tuotantoon, ja katsoa, mikä siellä itseään puhuttelee.
Riihimäen lasimuseon näyttely keväällä 2023
Riihimäen lasimuseo löysi Akseli Kaukorannan sattumalta hänen Instagramin keräilijätilin avulla. Museo pyysi häntä yhteistyöhön, kun tulossa oli suuri lasitaiteilija Nanny Stillin retrospektiivinen näyttely.
Näyttelyssä oli keräilijöiden esineitä ja lasimuseon omaa kokoelmaa.
– Se oli hieno kädenojennus ottaa keräilijöihin yhteyttä, sillä paljon tietotaitoa on keräilijöiden hyppysissä.
Näyttelyn avajaiset olivat Akseli Kaukorannalle lähes hengellinen kokemus.
– Näyttelysali täynnä Nanny Stillin esineitä oli koskettava. Professori Jorma Uotinen piti puheen, joka oli ehkä paras, mitä olen kuullut. Kun hänen äänensä kaikui salissa, tuntui siltä, että Nanny Still oli läsnä.
