Itämeren syvyyksissä asustaa eliöitä, jotka osavat naamioitua näkymättömiksi ja vaihtaa sukupuoltaan

Yllättävää, mutta kalat ovat myös huolehtivaisia vanhempia. Mustatokko vahtii mätimunien turvallisuutta ja leyhyttelee niille raikasta vettä evillään.

Hietatokkokoiraat taas kaivavat pesän simpukan kuoren alle. Parhaista kuorista on pulaa, hätätilassa lemmenpesäksi kelpaa jopa juomatölkki. Kudun jälkeen koiraat huolehtivat munista niiden kuoriumiseen saakka.

Meren pohjalla mönkivät kivinilkat eivät kude, vaan synnyttävät eläviä poikasia.

Kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitua lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää.

Suuri ja värikäs sirokatkarapu näyttää siltä, ettei se kuulu sameaan Itämereen. Se onkin Välimeren ja Atlantin alueelta tänne laivojen lastivesissä levinnyt vieraslaji.

Tämä ei ole alien vaan kotoperäinen hietakatkarapu. Eläin osaa vaihtaa sukupuoltaan, suureksi kasvettuaan koiraat muuttuvat naaraiksi.

Itämeressä kotilot syövät kasveja, levää ja kalanraatoja. Kotilon kyytin on liftannut vieraslaji, merirokko.

Kylmässä ja vähäsuolaisessa vedessä viihtyävä kilkki on kuin elävä fossiili. Se on jääkaudenrelikti, joka levisi Itämereen 11 000 vuotta sitten.

Kilkit ja katkat ovat Itämeren pohjien kummajaisia. Ne ovat kuitenkin tärkeä osa meren monimuotoisuutta ravintoketjuja.

Kuvat: Mats Westerbom

Artikkeli on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa.