Venäjän Karjalan luonto on riistanvartija Viktorille syy elää

Viktor kulkee pitkiä matkoja yksin erämaassa tarkkaillen eläimiä ja vahtien salametsästäjiä. Hänen työpaikkansa koko on 60 000 hehtaaria.

Kulkupelit ovat lähes yhtä vanhoja kuin käyttäjänsä. Nekin mies korjaa omin käsin.

Kädentaidot tulevat tarpeeseen, koska apua tiettömien taipaleiden taakse on turha odottaa.

Harrastukseni ovat vanhanaikaisia, kerään kaikkea vanhaa romua. Nykyisin kaikki on teknologiaan perustuvaa. Haluan säilyttää vanhaa tuleville sukupolville, muuten näitä asioita nähdään enää museoissa.

Riistanvartijan työssä eläinkantojen seuraaminen on tärkeää.

Viktor tarkkailee eläinten liikkeitä maastossa kulkien ja hirvitorneista tähystäen.

Teeriä hän metsästää, jos lintuvuosi on hyvä.

”Jos näen vaikkapa viisi teertä, voin ottaa niistä yhden. Jos näen vain kaksi, jätän ampumatta."

Eläköidyttyään poliisin virasta Viktor suoritti riistanvartijan tutkinnon yliopistossa. Lopputyönsä hän teki Karjalan susikannoista.

Keväisin hän pyytää susia riistanhoidollisella erityisluvalla.

Sudella on oma paikkansa luonnossa, mutta jos susia on liikaa, joutuvat ne ravintoa etsiessään tulemaan asutusten lähelle.

Luonto tarjoaa elannon myös konkreettisesti. Viktor metsästää hirvien ja metsäkanalintujen lisäksi karhuja ja villisikoja.

”En tulisi toimeen pelkällä palkallani, tai ainakin joutuisin kituuttamaan. Kala, riistaliha, marjat ja sienet ovat osa toimeentuloani.”

Eläimet, sekä villit että kesyt, ovat erottamaton osa Viktorin elämää.

”Teen samoja asioita työssä ja vapaa-ajalla. Vierailen esimerkiksi metsojen soidinalueilla, vaikka en ole metsästänyt niitä pitkään aikaan.”

Viktor kasvattaa ja kouluttaa länsisiperianlaikoja. Koirat ovat työvälineitä, mutta myös rakkaita kumppaneita.

Viktor asuu vanhassa puutalossa. Taloa hän remontoi ja kunnostaa omin käsin, pikkuhiljaa.

Talo ja sauna lämpenevät puilla, jotka Viktor kaataa ja pilkkoo mukaansa metsästä palatessaan työstään.

Muutama vuosi sitten Viktor sairastui vakavasti, mutta selvisi. Elämästä luonnon ehdoilla tuli entistä tärkeämpää.

En usko, että olisin täällä ilman luontoa, koiria, jokea. Huomaan, että en voi hyvin, jos en pääse veden äärelle tai metsään.