Hyppää pääsisältöön

Pelastetaan pellot

Ruokamme on lähes täysin maaperän varassa, mutta maailman viljelysmaat tuhoutuvat vauhdilla – ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinta etsii keinoja kadon estämiseksi Qvidjan koetilalla Paraisilla

Maailman viljelyskelpoisesta maasta tuhoutuu jalkapallokentällinen joka viides sekunti.

Se johtuu yksipuolisesta tehoviljelystä ja eroosiosta, jotka köyhdyttävät peltomaata. Sadot heikkenevät, kunnes ne loppuvat kokonaan.

Viimeisen 40 vuoden aikana hedelmällisestä viljelyalasta on tutkimuksen mukaan hävinnyt jo kolmannes.

Korvaavaa maata ei ole enää otettavissa: maapallon viljelyyn sopiva ala on jo pitkälti käytössä, ja hedelmällisen mullan uusiutuminen vie tuhansia vuosia.

Jos tahti jatkuu samana, hedelmällisestä maaperästä voi olla menetetty 90 % vuoteen 2050 mennessä, arvioi YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO.

Viljelysmaan katoamisella olisi järisyttävät seuraukset, sillä noin 95 prosenttia maailman ruoasta ja rehusta – sadoista joita syömme ja joilla ruokimme tuotantoeläimiä – saadaan maasta.

Maanviljelijän etiikkaan kuuluu, että maa jätetään paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. FAO:n varoitus perustuu siihen, että näin ei ole globaalisti tapahtunut

― Saara Kankaanrinta

Millainen on hedelmällinen maaperä?

Hedelmällisessä maaperässä on runsaasti eloperäistä eli hiiltä sisältävää ainesta. Sitä syntyy yhteyttämisestä ja hajoavista kasvien ja eläinten jäänteistä, eliöistä ja mikrobeista.

Eloperäinen aines ruokkii maaperän monimuotoista elämää ja tekee maasta kuohkeaa.

Maaperässä on 25 prosenttia maailman monimuotoisuudesta.

― Saara Kankaanrinta

Runsaasti eloperäistä ainesta sisältävässä maassa kasvi saa parhaiten käyttöönsä tarvitsemansa ravinteet ja veden.

Tällainen maaperä kestää myös paremmin erilaisia häiriötiloja, kuten kuivuutta tai runsaita sateita. Niiden odotetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Ympäristövaikuttaja Saara Kankaanrinnan ja hänen puolisonsa Ilkka Herlinin omistamalla Qvidjan koetilalla Paraisilla on viljelty maata jo 1400-luvulla.

Nyt tilalla tutkitaan uudistavaa maataloutta, jonka pääosassa on maaperän kunnon parantaminen.

Sellainen maatalous, jossa satoja tuotetaan keinolannoituksella, torjunta-aineilla ja raskailla koneilla, on luotu hyvää tarkoittaen.

...Mutta se ei voi olla tehokasta kokonaisuuden kannalta, jos hiiltä häviää pelloista, hyönteiset kuolevat ja vesistöt rehevöityvät.

― Saara Kankaanrinta

Terveen ja köyhtyneen maaperän ero näkyy sadetta jäljittelevässä murunkestävyystestissä. Terve, runsaasti eloperäistä ainesta sisältävä maanäyte on oikeanpuoleisessa astiassa.

Kankaanrinnan apuna on Qvidjan projektityöntekijäPyry Saarinen.

Vasemmanpuoleinen, yksipuolisessa viljelyssä ollut maa on tiivistä. Se imee huonosti vettä, joten sade alkaa liettää maata.

Terve, murumainen maa pidättää vettä ja pysyy paremmin koossa.

Veden liettämän maa-aineksen mukana karkaa myös ravinteita, kuten fosforia.

Se aiheuttaa ympäristöongelmia.

Pellosta huuhtoutuneet ravinteet kasvattavat satoa siellä, missä ei pitäisi: vesistöissä.

Kankaanrinnan ja Herlinin kiinnostus maatalouden kehittämiseen onkin alkanut Itämeren suojelusta, jota varten he perustivat vuonna 2008 Elävä Itämeri -säätiön eli Baltic Sea Action Groupin.

Suomen pelloissa on enemmän hiiltä kuin monissa muissa Euroopan maissa mutta tilanteessa on parannettavaa täälläkin.

Kotimaisesta tutkimuksesta, jota tehdään yhteistyössä muiden viljelytilojen kanssa, on myös kansainvälistä hyötyä. Samat perusperiaatteet pätevät kaikkialla.

Miten maailman pellot sitten pelastetaan?

Tarttumalla näihin ongelmiin:

1) Eroosiossa maata ravinteineen katoaa tuulen ja sateen mukana.

Eroosiolle altteinta on paljas maa. Suomessakin pelto voi sateisina talvina olla paljaana pisimmillään puolet vuodesta.

2) Yksipuolinen viljely tarkoittaa, että pellossa kasvaa yhtä kasvilajia vuodesta toiseen. Se heikentää maan kasvukuntoa.

3) Köyhtymistä edistää myös torjunta-aineiden käyttö. Niitä tarvitaan enemmän yksipuolisessa viljelyssä, koska se tarjoaa suotuisat olosuhteet kyseisen viljelykasvin taudeille ja tuholaisille.

4) Väkilannoitteet antavat ravinteet Saara Kankaanrinnan sanoin "suoraan suoneen" helposti imeytyvässä muodossa, jolloin kasvi ei tarvitse mikrobeja louhimaan ravinteita maaperän eloperäisestä aineksesta.

Se johtaa maanalaisen elämän hiipumiseen. "Kasvi kasvaa, mutta maaperä jää lähinnä pitämään kasvia pystyssä", Kankaanrinta sanoo.

5) Voimakas kyntäminen rikkoo pintamaata ja hajottaa siihen muodostuneita eliöstöjen verkostoja, jotka ovat välttämättömiä niiden hyvinvoinnille.

Lisäksi maan kääntäminen edistää sinne varastoituneen hiilen vapautumista ilmakehään.

Miten ongelmiin voidaan puuttua?

Tällaisia ovat uudistavan maatalouden keinot:

Eroosiota voi jarruttaa pitämällä pellot vihreinä mahdollisimman pitkään, parhaimmillaan ympäri vuoden.

Pysyvä kasvipeite lisää myös hiilensidontaa ja eloperäisen aineksen määrää maaperässä.

Yksipuolisen viljelyn sijaan pellossa kannattaa pitää samanaikaisesti useita lajeja, ja pääkasvi tulisi vaihtaa vuoden välein.

Vaihtelu tekee maalle hyvää, sillä jokainen kasvi antaa siihen oman panoksensa – esimerkiksi kerää ravinteita seuraavalle satokasville tai möyhii maata syvillä juurillaan.

Väkilannoitteet on korvattu Qvidjassa tilan eläinten lannalla sekä teollisuuden ylijäämillä, kuten puukuiduilla ja ruokajätteistä tehdyillä lannoitteita, joita valmistaa Kankaanrinnan ja Herlinin oma yritys.

Tällaisten eloperäisten lannoitteiden ravinteet kulkeutuvat kasville maaperän mikrobien ja kasvin juuria tehostavien sienirihmastojen avulla.

Ravinteiden maanalainen kierto ylläpitää eliöstön elämää ja sitoo aktiivisesti hiiltä.

Jotta kierto toimii, on maan muokkaaminen pidettävä minimissä.

Näin vältetään rikkomasta maaperän herkkiä sienirihmastoja.

Katsomme, miten luonto toimii, ja käytämme niitä periaatteita.

― Saara Kankaanrinta

Vielä yksi asia. Ruoantuotanto vie 40 % maailman asumiskelpoisesta maapinta-alasta.

Alle viidennes tästä alasta tuottaa kaiken kasvipohjaisen ravintomme. Loput 82 % on karjatalouden käytössä: laidunmaana tai eläinten rehun viljelyssä.

Pellot köyhtyvät, mutta väestö kasvaa. Jos siirtyisimme nykyistä kasvispohjaisempaan ruokavalioon, maailman ruoantuotantoon tarvittavaa pinta-alaa voitaisiin [link:https://ourworldindata.org/land-use-diets;vähentää huomattavasti;standard;].

Vapautunutta pinta-alaa olisi mahdollista käyttää muihin tarkoituksiin, esimerkiksi uhkaavasti heikentyneen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.

Mailla, jotka eivät sovellu viljelyyn, eläintenpito voi olla osa kestävää ruoantuotantoa.

Niityltä toiselle kulkeva karja, joka pitää nurmen kasvumitassa, auttaa sitomaan hiiltä ja ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta.

Qvidjan lisäksi maaperän parantamista tutkitaan yli sadalla muulla tilalla Baltic Sea Action Groupin ja Ilmatieteen laitoksen vetämässä Carbon Action -hankkeessa.

Sen periaatteita esitellään äskettäin avatulla, maksuttomalla Uudistavan viljelyn e-opisto -sivustolla.

Carbon Action -hanke sai pontimensa vuonna 2015, kun Ranska esitti, että maaperän hiilivarastoja kasvatettaisiin vuosittain neljällä promillella.

Aloitteesta syntyi kansainvälinen 4 per 1000 -verkosto, jossa Carbon Action on mukana ja toimii esimerkkinä konkreettisella työllään.

Kankaanrinta sanoo, että maaperä on viljelijän tärkein investointi. Siihen panostamalla saa parempia satoja sekä säästöjä ravinne- ja torjunta-aineissa.

"Meillä on näyttöä, että maaperä voi parantua ja muutos käynnistyy heti, kun asioita aletaan tehdä uudistavalla periaatteella."

Kuvat ja videot (Qvidja): Petri Krook / Yle.
Muut kuvat: Kelly Lacy / Pexels, Mike Erskine / Unsplash, Kai Pilger/ Pexels, PublicDomainPictures / Pixabay, Antti Eintola / Yle, ESA Copernicus Sentinel-3 Data / Suomen ympäristökeskus SYKE (2019), Jan Kroon / Pexels, hpgruesen / Pixabay, YAY Media AS / Alamy / AOP, Rex Features/imageBROKER/Shutterstock/All Over Press, Mohamed Abdelghaffar / Pexels, Colin Watts / Unsplash, Wendy Wei / Pexels, keigroen / Pixabay.