Hyppää pääsisältöön

Vihollinen vedessä - Sukellusvenesotaa Koiviston Suomessa: käsikirjoitus

Intro:
Päivämäärä 4.8.1992
Ääni:
Pentti Fagerholm toivottaa kuulijoille hyvää huomenta tiistaina 4.8.1992
Ääni:
Ralf Lehtonen selostaa tapahtumaa...

Lehtonen:
Oli ihan tavallinen kaunis elokuun aamu.
Mä olin tuota mökilläni Inkoossa ja tuota... lähdin kalastamaan. Se oli siihen aikaan kun oli turskaa vielä Suomenlahdella. Lähdin siinä viiden puol kuuden aikaan ulos. Mä menin semmoiseen paikkaan jonka nimi on Fjärgrundet. Se on Upinniemestä vähän länteen päin, paikalla missä on Jodbölen syväväylä.

Lehtonen:
Kuulin semmoisen äänen, kuin isosta purjeveneestä. Ja mä käännyin ympärilleni ja tuota noin näin sukellusveneen tornin ja osan rungosta.
MOT-tunnus

Lehtonen:
Sillä oli tota noin torni vedenpinnan yläpuolella. Ja osa rungosta nousi myöskin, että näin sen suhteellisen huonosti sen rungon, mutta tornin näin hyvin, koska siinä ei ollut välimatka kuin ehkä jotain 50-60 metriä. Se oli huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi se sukellusvene, joka on ollut tossa satamassa. Se oli pulleampi. Siinä ihminen - vähän tuota noin rauhallisempikin mies - hermostuu, ja vaan tuijottaa ja ihmettelee, että oliko tuota sittenkin vaan sillä tavalla, että niitä on täällä. Niin - se ei kovin monta minuuttia ollut, ehkä pari minuuttia. Koska se lähti sisäänpäin ensin Jodbölen suuntaan ja kääntyi. Se kääntyi hämmästyttävän jyrkässä mutkassa ja lähti tuota noin ulospäin takaisin.

Lehtonen:
Minulla oli hyvä ystävä, joka on Suomen laivaston upseeri evp. Ja mä sanoin hänelle, että mitä mä teen. Hän sanoi, että ota nyt ihan rauhallisesti, että meillähän on Suomessa maailman parhaat havaintovälineet, että kyllä se on havaittu. Jotenka mä en tehnyt mitään, en halunnut olla mikään ufopelle tai ainakaan journalisteille en kertonut mitään.

Speak: Nyt eläkkeellä oleva, tuolloinen vakuutusyhtiö Novan toimitusjohtaja ja Eläke-Varman varatoimitusjohtaja Lehtonen piti havainnon omana tietonaan, mutta asia tuli sotilaiden korviin seuraavana vuonna.

Speak: Lehtonen sai nähdäkseen kuvia erilaisista sukellusveneistä. Porkkalanselän vieras oli muistuttanut alusta, joka on ollut käytössä Neuvostoliiton ja Venäjän laivaston erikoisjoukoilla, tuhotöihin erikoistuneilla spetsnazeilla.

Karttablanssi: Porkkalanselkä ja Inkoon Tähtelä

Speak: Sotilastekniikkaan perehtynyt tutkija huomasi, että paikasta, jossa vene oli noussut pintaan, oli parikymmentä kilometriä Tähtelään - silloisen tasavallan presidentin lomapaikkaan. Armeijan tiedustelupalvelussa olivat hiukset nousta pystyyn, kun siellä kuultiin tapauksesta.

Tiilikainen:
Tämä mahdollisesti luotettava - jos se on luotettava havainto - niin tää vahvistaa semmoista käsitystä, että että myöskin tämmöiset kohteet ovat ulkovaltojen tiedustelun kohteena mahdollisen... tai kriisiä varten.

Speak: Kolme viikkoa myöhemmin samoilla seuduilla tehtiin uusi havainto. Merivartiosto epäili pienoissukellusvenettä.

Speak: Havainnot ovat hämmentäviä: -Eihän näin pitänyt olla! Kun Ruotsi jahtasi sukellusveneitä ja protestoi Neuvostoliitolle, meillä hymyiltiin pilkallisesti. Viranomaiset vakuuttivat, että rannikon valvontaverkosto on parempi kuin Ruotsissa, asiat ovat kunnossa eikä ongelmia ole.

Mauno Koivisto
Speak: Sukellusvenejupakka myrkytti Suomen ja Ruotsin suhteet. Koivisto luki ruotsalaisia raportteja, ja ihmetteli, kuinka joku saattoi ottaa ne tosissaan.

Speak: Ruotsissa tiedotusvälineet seurasivat merivoimiensa sukellusvenesotaa uskollisesti kuin hai laivaa. Ne, jotka tohtivat epäillä, leimattiin maanpettureiksi.

Speak: Toissa syksynä Ruotsin televisio toi kameran eteen neuvostolaivaston veteraaneja, joilla oli hurjat jutut.
-Sergei (sukellusveneupseeri, evp) kertoo, että hän oli sukellusveneellä aivan varmasti skandinavian vesillä.
-Valerian Aseniev (komentaja evp), kertoo, millaista oli olla vierailla vesillä: ahdistavaa.
-Sergei kertoo miksi: Tehtävänä oli tarkkailla mm. satamia ja harjoitella kriisiä varten. -Valerian Aseniev kertoo, miksi: Harjoiteltiin, tiedusteltiin jne - kun päästiin takaisin, ja työ oli tehty hyvin, niin sai ylennyksen.
Speak: Sukellusveneiden torjuntaan on Ruotsissa upotettu miljardeja, ja tapauksista on tehty röykkiöittäin tutkimuksia. Neljä vuotta sitten asiantuntijakomissio haravoi 12 vuoden aineiston viidestäsadasta havainnosta. Käräjämäistä näyttöä edellyttänyt komissio löysi niistä kuitenkin vain kourallisen loukkauksia, eikä syyllistäkään enää nimetty.

Tutkija: Vi är absolut säkra på nio eller tio fall, det beror på --bevisning...

Speak: Kaikki eivät ole varmoja niistäkään.
-Tutkija Seppo Isotalo on kansalaisryhmässä, joka epäilee sotilaiden touhuja.

Seppo Isotalo

Ainola:
Ruotsissa on paljon käytetty aikaa ja tarmoa sukellusveneloukkausten selvittämiseen tai ainakin siitä puhumiseen. Mistä asioista siellä oikein vallitsee yksimielisyys?
Isotalo:
Siitä ollaan yksimielisiä, että mitään systemaattista sukellusveneloukkausta ei ole olemassa.

Speak: Nyt epäilläänkin, että osa oudoista äänihavainnoista on peräisin eläimistä tai kaloista. Konservatiivilehden armeijatoimittaja kirjoittikin tulistuneena pari viikkoa sitten, että puolustusvoimat on selityksen velkaa kansakunnalle.

Ainola:
Minkälaista linjaa tai politiikkaa Ruotsin nykyinen hallitus on noudattanut sukellusveneasiassa?
Isotalo:
Vaikenemista. Asiasta vaiettiin oikeastaan jo -95 komitean jälkeen. Sen jälkeen annettiin diplomaatille tehtävä miettiä, mitkä olisivat voineet olla motiivit sukellusveneloukkauksiin, mutta motiiveja on vaikea löytää asiassa, jota ei itse asiassa ole olemassa. Tällä hetkellä hallituksella on pieni kissanhännänveto laivaston kanssa. Yksityiskohdista vielä keskustellaan, mutta Ruotsissa ei ole jaksettu pohtia asiaa loppuun saakka.

Speak: Sukellusvenesodan suuria pamauksia oli kansanedustajan, sittemmin pääministeriksi nousseen Carl Bildtin kuninkaallisessa sotatiedeakatemiassa -90 pitämä puhe. Hän kertoi vedenalaisten vuosikaudet loukanneen Ruotsin aluemeriä rutiininomaisesti eikä niihin kiinnitetty sen enempää huomiota. Asialla olivat Neuvostoliiton alukset, jotka harmittomasti ylläpitivät taitojaan ja seurasivat ruotsalaissotilaiden harjoituksia.

Speak: Loukkaukset kuitenkin näyttivät muuttaneen luonnettaan 1980. Vieraat eivät enää piitanneet varoituslaukauksista, vaan väistivät ja jatkoivat työtään jopa viikkoja. Bildtin mukaan asialla olivat venäläisten kokonaiset sukellusvenearmadat, joihin kuului emoaluksia ja useita pienoissukellusveneitä.

Seppo Isotalo
Isotalo:
Hänelle on tämä sukellusveneasia ollut se Troijan puuhevonen, jolla hän on tullut tähän erinomaisen tärkeään poliittiseen asemaan, jossa hän nyt on ja jossa hän nyt on jo ihan omilla ansioillaan. Mutta nämä sukellusveneasiat ovat hänelle sellainen lasti, jota hän ei ole vielä pystynyt puhdistamaan.

Speak: Pääministerinä Bildt lähetti Jeltsinille tiukkasävyisen protestin.

Isotalo:
Toukokuussa -94 kun hänen hallitusvaiheensa, hänen aikansa oli loppumassa ja hänellä oli huonot gallup-tiedot, niin hän kirjoitti kirjeen Jeltsinille, jossa hän pyysi Jeltsiniä tunnustamaan ja lupasi siitä hyvän korvauksen. Kysymys oli Eestissä olevien venäläisten upseerien asuntojen rakentamisesta. Minä arvelisin, että kysymys olis, lähestyis yhtä ruotsalaista miljardia. Jeltsin oikeastaan vähän suutahti asiasta ja ilmoitti, ettei hänellä mitään tunnustamista ole.
Ainola:
Kiista - se on ollut tämmöinen politiikan teon välikappale Ruotsissa. Ymmärränkö oikein?
Isotalo:
Ei pelkästään. Kyllä se on lähtenyt liikkeelle puolustusvoimien sisäisestä kissanhännänvedosta. Eri aselajit ovat taistelleet puolustusmäärärahoista, ja kun laivasto joutui alakynteen 60-70-luvuilla, niin sillä lailla tämä nousi sukellusveneasia ensin esiin. Mutta sitten siitä kullä tuli mahtava poliittinen asia ja siihen on Carl Bildt erikoisesti... hänellä on erityisen suuret ansiot siihen asiaan.

Speak: Pyysin Bildtiltä haastattelua sukellusveneistä. Toista viikkoa harkittuaan hän ilmoitti, ettei hänellä ole siihen tilaisuutta.

Speak: Vilkkain sukellusvenekausi osui aikaan, jolloin Neuvostoliitto kehitti erikoisjoukkoja, jotka oli tarkoitettu tiedustelu- ja sabotaasitoimintaan. Joukkojen tehtävänä oli valmistautua tarvittaessa lamauttamaan vastustajan valtionjohdon toiminnan ja sen liikekannallepanon. Neuvostoliiton Itämeren-laivastossa toimi noin viidensadan miehen spetsnaz-prikaati.

- Myös nykyinen Venäjä on sanonut kehittävänsä itselleen nopeita iskujoukkoja, vaikka tällä hetkellä toiminta on kuollutta eikä Itämeren-laivastostakaan oikeastaan ole jäljellä kuin ruostuneet muistot.

Ainola:
Missä jamassa nämä nykyisen Venäjän erikoisjoukot, esimerkiksi laivaston spetsnaz-yksiköt ovat?

Seppo Isotalo
Isotalo:
Minä uskon, että he voivat varsin hyvin. He toimivat vartiomiehinä rikkaitten, uusrikkaitten baltialaisten ja venäläisten yhtiöissä. Spetsnaz ilmiönä ei pysty enää toimimaan.

Ainola:
Mistä se johtuu?

Isotalo:
Rahasta. Ja vihollisen puutteesta tietenkin.

Speak: Erikoisjoukoilla oli käytössään pienoissukellusveneitä, jotka pystyivät liikkumaan erittäin matalassa. Niille riitti viisimetrinenkin vesi.

Speak: Myös Suomessa on oltu havaitsevinaan jälkiä pienoissukellusveneistä. Niiden on epäilty vierailleen muun muassa Pohjanlahdella, jonne ne olisivat ehkä pujahtaneet rahtilaivan alla. Helsingin edustan puolustuslaitteita on vaurioitettu varastamalla hydrofoneja vesikuunteluverkostosta.

Speak: Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa sukellusveneloukkaukset on pyritty pitämään pois julkisuudesta. Viranomaisten mukaan syynä oli taktiikka: Tunkeutujalle ei haluttu paljastaa valvonnan tarkkuutta - tai hataruutta. Tärkeämpää oli kuitenkin estää neukkuhysterian leviäminen Ruotsista Suomeen, mihin havaintojen julkistaminen olisi ilman muuta johtanut. Suomi ei koskaan protestoinut loukkauksista kenellekään, sillä eväät eivät riittäneet. Vedenpitäviä todisteita loukkaajien kansallisuudesta ei saatu. Hallitus teki kyllä aikanaan päätöksen, että tunkeutujia tervehditään paukkupommein. - Raimo Tiilikainen oli Saaristomeren merivartioston komentaja vuoteen -94, jolloin hänet valittiin eduskuntaan Rkp:n listalta.

Seppo Isotalo

Tiilikainen:
Kyllä meillä oli 80-luvulla, jolloin itse olin näiden asioiden kanssa enemmän tekemisissä, niin oli aivan varmoja havaintoja. Siihen tietysti liittyy tällainen asia, joka meillä on erilainen kuin Ruotsissa, että me emme pyri aktiivisesti tiedottamaan sellaisesta asiasta, jota me emme ole voineet varmuudella todeta. Ennen kaikkea vältämme spekulaatiota siitä, että minkämaalainen mahdollisesti on kyseessä, koska rauhan aikanahan kukaan ei ole saanut sukellusvenettä nousemaan pintaan ja paljastamaan kansallisuuttaan, jos ei oteta lukuun sitä Ruotsin saaristossa karille ajanutta neuvostoliittolaista sukellusvenettä.

Sukellusvene karilla
Tiilikainen:
Yleisimpänä motiivina uskoisin olleen nimenomaan sotilaallisen tiedustelun. Se että meidän vetemme samoin kuin Ruotsin vedet ovat saaristoisia, hyvin rikkonaisia ja sinne tiedustelupinta... tiedustelun ulottaminen on täysin mahdotonta ja erikoisjoukoin jos halutaan toimia niin se pitää etukäteen tiedustella. Ja siihen sukellusveneet ovat onnen omiaan.

Speak: Virallisesti Suomi ei saanut näyttöä yhdestäkään loukkauksesta. Merivartiosto, joka tutki tapaukset, sovelsi niin tiukkoja ehtoja, että haaviin ei jäänyt mitään ja tilastot pysyivät tyhjinä. Tätä on pidetty operatiivisena virheenä. Tiedot ilmeisistä loukkauksista eivät tavoittaneet esimerkiksi ministereitä, jotka olivat sotilaiden epäilyistä autuaan tietämättämiä. Yleensä asiapaperit pysähtyivät keskiportaan virkamiehiin. Monet saariston asukkaatkin olivat vaiti merellä näkemistään oudoista asioista, sillä viranomaisten ei uskottu ottavan ilmoituksia vakavasti.

Ainola:
Kuinka monta varmaa sukellusvenehavaintoa Suomessa tehtiin 80- ja 90-luvuilla?
Jaakko Smolander

Smolander:
Rajavartiolaitoksen osalta voin sanoa, että ne tapaukset, mitkä me tutkimme, niin yhtään varmaa näyttöä ei meille tullut.
Ainola:
Tarkoittaako tämä sitä, että Suomen vesillä ei sitten ollut sukellusveneloukkauksia? Smolander:
Sitä se ei tarkoita. Ainola:
Onko kyse tiukoista havaintokriteereistä sitten?
Smolander:
Kyllä näin on, eli me asetimme varmoille havainnoille ja näiden kriteereiden pohjalta - jotka oli sen tapaiset että samanaikaisesti kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa - niin näitä kriteereitä ei täyttänyt yksikään näistä tutkituista tapauksista.
Ainola:
Mikä on kaksi toisistaan riippumatonta havaintoa. Mitä se tarkoittaa?
Smolander:
Kahdella samanaikaisella menetelmällä - sanotaan nyt esimerkiksi vaikkapa näköhavainto ja valvontalaitteen antama kuunteluhavainto.
Ainola:
Kuinka monta tapausta noin vuosittain tutkittiin?
Smolander:
Kymmenkunta. Kymmenkunta tapausta. Toki tietysti oli tällaisia niin sanottuja havaintoja, mutta varsinaisia tutkimuksia tehtiin kymmenkunta. Vähän vaihteli vuodesta toiseen.
Ainola:
Kuinka monesta jäi sitten epäilys jäljelle, että siinä on saattanut olla sukellusvene?
Smolander:
En nyt muista, mutta kuten sanoin: Yhtään varmaa ei joukossa ollut.
Speak: Raimo Tiilikainen paljastaa, että sukellusveneet loukkasivat Suomen vesiä useammin kuin mitä aiemmin on julkisesti kerrottu.

alt=

Tiilikainen:
Esimerkiksi 80-luvulla oli semmoinen viidestä kymmeneen kertaan vuodessa ja siitä sitten 90-luvulle tultaessa se kyllä on harventunut. Uskoisin, että nykyisin ne ovat aika paljon harvempia kuin aiemmin johtuen ehkä Neuvostoliiton hajoamisesta.
Speak: Virallinen valvoja vahvistaa, että loukkaukset ovat vähentyneet sitten kylmän sodan.

Jaakko Smolander
Smolander:
Huomattavasti vähentynyt.
Ainola:
Mistä se johtuu?
Smolander:
En osaa sanoa.

Speak: Ruotsalaiskollegojen tavoin myös Suomessa sotilaat ja merivartiosto epäilivät loukkaajiksi eniten venäläisiä.

pienoissukellusvene
Tiilikainen:
No, uskoisin ainakin, ett kyllä siellä on ainakin ollut mukana Neuvostoliiton aikana neuvostoliittolaisia sukellusveneitä. Nythän on myöskin julkisuudessa ollut kansainvälisessä lehdistössä kuvia mm. tällaisista pienistä sukellusveneistä kauppa-alusten kannella, joiden on mahdollista liikkua huomattavasti matalammassa vedessä, kuin näiden aiempien konventionaalisten sukellusveneiden. Mutta uskon, että tässä mielessä myös siellä on ollut länsiliittomaankin sukellusveneitä ja mikään ei todista, etteivätkö esimerkiksi ruotsalaiset ois mahdollisesti joskus käyneet Suomen aluevesillä.

Speak: Itsepintainen huhu väittää, että Suomi ja Ruotsi olisivat salaa yhdessä harjoitelleet sukellusvenetorjuntaa. Se olisi onnistunut esimerkiksi laivastovierailujen yhteydessä.

Tiilikainen:
No, en oikeastaan kommentois tuota, koska minulla ei siitä suoraa tietoa ole.
Ainola:
Annatte ymmärtää, että epäsuoraa kuitenkin?
Tiilikainen:
No, ainakin keskustelujen yhteydessä eri puolilta - myöskin sotilaselämän ulkopuolelta - tällaisia arvailuja esitetään, mutta suoraa tietoa mulla ei, kuten sanoin, ei ole tästä.

Speak: Vedenalaisia on siis havaittu myös Suomen vesillä. Ei kuitenkaan yhtä usein kuin Ruotsissa, sillä vedet ovat monille ennestään tuttuja: Sodan aikana Suomen vedet kartoitettiin paitsi meikäläisten myös saksalaisten ja neuvostoliittolaisten toimesta.

Olli Ainolan stand-up:
Ainola:
Sukellusveneloukkauksista ei ole Suomessa julkaistu ainuttakaan virallista, julkista selvitystä - koska mitään ongelmaahan ei ollut olemassakaan. -Tässä minulla on kuitenkin käsissäni suomalainen raportti, joka väittää, että sukellusvenesota liippasi myös Suomea ja että loukkaajien motiivit olivat pitkälti samat kuin mitä Ruotsissa on epäilty.

Speak: Raportti on tehty suppeaan virkakäyttöön. Se on vuosi sitten jaettu parillekymmenelle ulkoministeriön ja puolustushallinnon virkamiehelle. - Vuodenvaihteessa se ilmestyi asiantuntijoiden julkaisusarjassa - Ruotsissa.

UM
Speak: Sukellusvenetutkimus on tehty VTT:llä, Styx-tutkimusryhmässä. Sitä rahoittaa ulkoministeriö. Ryhmä aloitti julkisuudelta salassa toistakymmentä vuotta sitten - keräämään ydinasetietoa ja näin pitämään Neuvostoliiton sotilasasiantuntijat pois Suomesta. -Näin kertoo hankkeen alkuunpanija:

Jauho:
Minulla oli pelko, että jos tilanne kiristyy ja vaaditaan konsultaatioita, ensimmäinen konsultaatioryhmä sisältää sitten varmasti ydinaseasiantuntijoita, jos meillä itsellä ei niitä olisi ollut.

Speak: Suurelle yleisölle tuiki tuntematon ryhmä on ulkoministeriön epävirallinen sotilasasioiden tiedustelupalvelu. Se tutkii myös tavanomaisia aseita ja kerää tietonsa monista lähteistä.

Jauho:
Me saamme (tietoa) tietenkin kirjallisuudesta, meillä on hyviä ystäviä, tuttavia, jotka ovat osallistuneet sotilaalliseen tutkimukseen ympäri maailmaa. Paljon Yhdysvalloissa, hyvin paljon pohjoismaissa, mutta kyllä Venäjälläkin jonkun verran.

Speak: Suomen merivalvonnan on kerskuttu olevan huippuluokkaa, mutta Styxin sukellusveneraportti kertoo, että se on vain tyydyttävä. Kaikkia loukkaajia ei ole kyetty havaitsemaan. Vedet ovat vaikeat liikkua, mutta vielä vaikeammat valvoa. Raportin mukaan Suomen rannikko soveltuu nimenomaan pienoissukellusveneiden toiminnalle. Ja harjoittelematta ei täällä pärjää, tällaisia harjoittelumaastoja on maailmalla vähän - raportissa todetaan.

Tiilikainen

Tiilikainen:
Jos nää reitit on etukäteen tiedusteltu valmiiksi ja käyty, niin ne on silloin tietokoneella valmiina myöskin se tiedosto miten sinne voidaan tulla, ja se on niin kuin ennalta harjoiteltu. Se on aivan samanlainen kuin kalastaja lähtee automaattisen paikantamislaitteensa kanssa ulos ja pistää sen, merkitsee muistiin missä on mennyt ja jos tulee täysi sumu matkalla, niin pääsee sitä samaa viivaa takaisin.

Speak: Pienoissukellusveneet liittyvät raportin mukaan yleensä erikoisjoukkojen toimintaan. Niiden tehtäviin kuuluu muun muassa estää Suomen puolustusvalmiuden kohottaminen, tiedustelu ja erilaiset sabotaasit. Tehtävät vaativat realistisia harjoituksia jo rauhan aikana. Normaalin matkustajaliikenteen valvonnan kiristyessä pienoissukellusveneillä kuljetetaan rannikolle myös joukkoja, jotka voivat kuunnella viestiliikennettä merikaapeleissa tai tuhota niitä, raportti toteaa.

Ainola:
Mitä nämä erikoisjoukot oikein ovat?
Tiilikainen: No, esimerkiksi tietyn alueen haltuunotossa tarvitaan ennen sen haltuunottoa sukeltajia, mahdollisesti ottamaan tietyt alueet haltuunsa, tekemään tiettyjä tihutöitä ja ehkä maihinnousun yhteydessä tutkimaan maihinnousu-uria, mahdollista puolustautumisjärjestelmää, minkälainen rannikkopuolustus, meripuolustus on.

Speak: Raportti yhtyy Ruotsin puolustusvoimien hellimään näkemykseen, jonka mukaan Ruotsin aluevesiä loukattiin järjestelmällisesti 1970- ja 80-luvuilla ja että loukkaaja oli Neuvostoliitto. Loukkaukset liittyivät Neuvostoliiton sotilaalliseen suunnitteluun - ei niinkään turvallisuuspolitiikkaan.

Speak: Raportissa epäillään, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sukellusveneuhka on Suomelle vakavampi kuin Ruotsille. Pietarin huolto edellyttää Suomenlahden suun hallintaa ja rannikoiden hallussapitoa. -Hieman kaarrellen raportti leimaa Venäjän mahdolliseksi Suomen aluevesien loukkaajaksi. Se väittää, että Venäjällä on edelleen kapasiteettia suorittaa vedenalaista tiedustelua ja jo kyvyn ylläpito edellyttää harjoittelua. Naton laajentuminen saattaa lisätä tiedustelutarvetta. Raportissa todetaan, että pienoissukellusveneitä käyttävät erikoisjoukot ovat säilyttäneet entisen vahvuutensa, vaikka muu laivasto on rahavaikeuksien vuoksi lamassa.

Speak: Pyysin sukellusveneraportista kommenttia merivoimien komentajalta. Hänhän vastaa merivalvonnasta puolustusvoimissa ja sen koordinoinnista eri viranomaisten kesken. Kysymys osoittui kuitenkin tulenaraksi. Kontra-amiraali Esko Illi kieltäytyi äkäisenä. Hän epäsi myös kaikki kuvauspyynnöt eikä liioin sallinut yhdenkään alaisensa osallistua ohjelmantekoon. -Sotilaat ovat nyt herkällä päällä helikopterikohusta.

Speak: Illi haluaa julkisuutta vasta ensi heinäkuussa. Silloin hän kertoo kaikille merivoimien uudistuksista.
(Ääni kuvanauhalla):
Esko Illi

Ainola:
Komentaja Illi, pari kysymystä sukellusveneistä?
Illi:
Valitettavasti en osallistu tähän aiheeseen, niin kuin puhelimessa sovimme.
Illi:
Mä saan itse päättää, milloin mä näytän pärstääni televisiossa, varsinkin kun se liittyy siihen, että sä yrität saada multa juttua sellaiseen asiaan, josta mä olen sanonut, että mä en lähde mukaan. Mutta meillä on nyt kiire. Että muista tämä!

Speak: Sukellusveneraportin laatinut evp-kommodori Jussi Lähteinen torjui niin ikään haastattelun. Kieltäytymisestään hän ilmoitti sen jälkeen kun oli tavannut amiraali Illin.

Speak: Merivoimien komentajan hermostuminen saattaa liittyä raportin konkreettiseen suositukseen. Siinä nimittäin ehdotetaan oman sukellusveneen ostamista laivastolle.
-Sukellusvenettä harkittiin armeijassa pari vuotta sitten, mutta se pantiin toistaiseksi hyllylle odottamaan helikoptereita, joissa jo on nieltävää poliitikoille.
-Ainakin yksi kansanedustaja kuitenkin olisi valmis sijoittamaan veromarkkoja vedenalaiseen.

Tiilikainen
Tiilikainen:
Kyllä minä olen sitä mieltä, että siitä olisi hyötyä, koska Itämeren vesiääniolosuhteet ovat erittäin vaikeat nimenomaan puolustajalle havaita ja paljastaa sukellusvene. Sukellusvene on aina siinä etulyöntiasemassa ja sen vuoksi sukellusvene on paras väline myöskin havaitsemaan ja vastustamaan toista sukellusvenettä.

OHJELMAN LOPPUTUNNUS

Toimittajana Olli Ainola

Ohjelmassa haastatellut henkilöt

Ralf Lehtonen
vakuutusyhtiö Novan toimitusjohtaja ja Eläke-Varman varatoimitusjohtaja, eläkkeellä

Raimo Tiilikainen Raimo Tiilikainen
Kansanedustaja, kommodori evp

Seppo Isotalo Seppo Isotalo
dosentti, Tukholma

Jaakko Smolander Jaakko Smolander
rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö

akateemikko Pekka Jauho

Esko Illi Kontra-amiraali Esko Illi