Hyppää pääsisältöön

Pehmeitä hoitoja, kovaa rahastusta: käsikirjoitus

Helsinkiläinen hotelli toukokuisena arkipäivänä. Huoneen 509 ovi käy tavallista tiuhemmin, kun pääkaupunkilaiset hakevat pehmeää hoitoa tunnetulta hivenainetohtorilta. Helsinki on päätepiste tohtori Antti Arstilan Etelä-Suomen kevätkiertueella.

Riikka: "Tohtori Arstila vois jättää tämän syöpäpotilailla rahastamisen väliin".

Lisensiaatti Kaarlo Jaakkolan vastaanottoa ei tarvitse etsiskellä hotelleista eikä luontaistuotekauppojen takahuoneista. Jaakkolalla on omat antioksidanttiklinikat viidessä suomalaisessa kaupungissa. Helsingissä klinikka on paraatipaikalla, Rautatientorin kulmassa.

Esa: "... eli näen sen olleen hädänalaisuuden hyväksikäyttämistä".

Parikymmentä vuotta sitten Antti Arstilalla, Kaarlo Jaakkola ja Matti Tolosella oli suuri teoria. Niin sanotut antioksidantit olivat tuolloin lääketieteessä kuuma aihe. Kolmikko suositteli niiden käyttöä ratkaisuksi moniin kansanterveyden ongelmiin. He myös ryhtyivät kaupittelemaan antioksidanttihoitoja mitä erilaisimpien sairauksien hoitoon.

Antioksidanteilla tarkoitetaan eräitä vitamiineja ja hivenalkuaineita, jotka hidastavat myrkyllisten happiyhdisteiden eli vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita. Antioksidanttien tarpeellisuudesta ei ole erimielisyyttä, mutta mitä tehdä jos niitä on elimistössä liian vähän? Useimpien asiantuntijoiden mielestä monipuolinen ravinto antaa riittävän suojan, mutta sinnikäs vähemmistö suosittelee antioksidanttien nauttimista pillereinä ja puristeina.

Asiaa ryhdyttiin toden teolla tutkimaan 1980-luvulla amerikkalaisten rahoituksen turvin. Tulokset ovat olleet pettymys. Antioksidanttipillereiden nauttiminen ei näytä ehkäisevän vakavia sairauksia. Kahdessa tutkimuksessa tulos oli jopa täysin päinvastainen: Suomalainen Setti-tutkimus, samoin kuin amerikkalaisten tupakoitsijoiden keskuudessa tehty tutkimus osoittivat betakaroteenivalmisteiden lisäävän keuhkosyövän ilmaantuvuutta.

Ruotsissa valmistui pari vuotta sitten laaja yhteenveto antioksidanttikirjallisuudesta. Sen mukaan vihanneksia kannattaa syödä - pillereistä ei ole hyötyä. Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutti antoi kuukausi sitten suosituksen neljän tärkeän antioksidantin, C- ja E-vitamiinien sekä seleenin ja karotenoidien saannista.

Instituutti korotti hieman vitamiinien saantisuosituksia, mutta peruslinja pysyi ennallaan. Amerikkalaisille suositellaan edelleenkin päivittäin viittä annosta erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Sen pitäisi riittää ehkäisemään yleisimpien rappeutumistautien ennenaikaista puhkeamista. Pillereitä voidaan tarvita vain joidenkin puutostautien hoidossa.

Tutkimustuloksia antioksidanttipillereiden tehosta sairauksien hoidossa ilmestyy koko ajan lisää. Viimeksi tutkittiin sydän- ja verisuonitautien paranemista USA:ssa ja Italiassa.

Jarmo Virtamo: "Näissä kummassakin annettiin noin neljä vuotta sitä E-vitamiinia, eikä kummassakaan E-vitamiinilla todettu mitään edullisia vaikutuksia: se ei ehkäissyt uusia sydäninfarktitapauksia, se ei ehkäissyt sydänkuolemia, se ei ehkäissyt aivohalvauksia. Elikkä sillä tavalla meillä ei tällä hetkellä ole mitään näyttöä, että E-vitamiinilla kuin myöskään betakaroteenilla olis mitään merkitystä sydän- ja verisuonitautien hoidossakaan."

Toimittaja Matti Virtanen: Tulokset ovat hämmentäviä. Antioksidanteista on hyötyä ruuassa nautittuna, mutta pillereiksi puristettuna niiden teho hiipuu olemattomaksi. Tutkimukset ovat ilmeisesti olleet liian yksinkertaisia: ravinnossa on kymmeniätuhansia yhdisteitä, eikä mikään yksittäinen aine ole ratkaiseva.

Antioksidanttihoitojen vannoutuneita kannattajia tutkimustulokset eivät ole horjuttaneet. Pillerikaupalla rikastunut Tohtori Tolonen muotoilee asian seuraavasti:

Lukijan ääni: "Vitamiini- ja hivenainehoito levisi 1970- ja 80-luvulla Suomeenkin, jossa sitä alkoivat antaa tohtorit Thomas Tallberg, Kaarlo Jaakkola, Antti Arstila ja Matti Tolonen. Tätä hoitomuotoa arvosteltiin ankarastikin, mutta vastarinta on nyttemmin laantunut ja laantuu sitä mukaa, kun vitamiineista ja hivenaineista saadaan uutta tutkimustietoa."

(Potilas katsoo televisiota, jossa tohtori Arstila esiintyy Tervo & Päivärinta –ohjelmassa)

"Tervetuloa keskusteluun mukaan lääketieteen ja kirurgian tohtori Antti Arstila" ...

Arstila: "... ei sitä koivuntuhkalla syöpää paranneta. Mutta toisaalta on muistettava, että meillä on tavattomasti täydentäviä hoitomuotoja, niitä tulee vilisemällä lisää. Me voidaan tappaa syöpäsolut nälkään, meillä on paljon näitä potilaita, joka on Karoliinisen instituutin käyttämä hoitomuoto plus minun ainoana lääkärinä Suomessa".

Tämä tv-esiintyminen vakuutti vaikeaa syöpää sairastavan Riikan. Hän tiesi, että Karoliininen sairaala Tukholmassa kuuluu maailman arvostetuimpiin, ja jos se on ryhtynyt käyttämään tohtori Arstilan mainitsemaa TRIB-hoitoa, asiaan on uskottava. Riikka kääntyi Arstilan puoleen

Riikka: "Tohtori Arstila otti vastaan tavallisessa hotellihuoneessa Turussa ja koiransa ja vastaanottoapulaisen avustamana ja hän kertoi jonkun verran lisää tästä TRIB-hoidosta ja siitä kuinka sillä oli jotkut ihmiset päässyt jopa täysin eroon kasvaimista ..."

Potilaalta otettiin verikoe, mutta jo sitä ennen lääkäri määräsi potilaalle mittavan paketin luontaistuotevalmisteita, hainrustoa- ja öljyä, sienirihmastoa sekä TRIB-jauhetta. Verikokeen tulokset Riikka sai pyynnöstä kotiinsa vasta viikkojen kuluttua.

Toimittaja Martti Backman: "Entä määräsikö tohtori Arstila näiden tulosten perusteella sinulle jotakin lisähoitoa tai lääkitystä?
Riikka: Tohtori Arstila ei ole laboratoriokokeiden vastausten tulemisen jälkeen ottanut minkään näköistä yhteyttä tai antanut minkään näköisiä lisähoitomääräyksiä millään tavalla.

Backman: Siis laskun kirjoittamisen jälkeenkö hän ei ole ollut kiinnostunut sinusta millään tavalla?
Riikka: Ei todellakaan."

Vastaanotolla käynti laboratoriopaketteineen maksoi 2 200 markkaa ja lääkkeet lisäksi joitakin tuhansia markkoja. Pahinta oli kuitenkin se, että alkoi paljastua, ettei maineikkaassa Karoliinisessa sairaalassa tunnettukaan Arstilan markkinoimaa TRIB-hoitoa.

Riikka: "Eikä sieltä ketään löytynyt, ei myöskään ne henkilöt, joiden nimet Arstila pyynnöstä jälkikäteen antoi, myöntäneet tuntevansa tätä hoitomuotoa tai kokeilua millään tavalla. Ja siinä vaiheessa alkaa menettää uskonsa siihen asiaan."

Kirjassaan "Voita syöpä" Arstila kirjoittaa seuraavasti:

Lukijan ääni: "TRIB-hoitoa alettiin laajemmin kokeilla ensimmäisenä maailman johtaviin yliopistollisiin sairaaloihin kuuluvassa tukholmalaisessa Karoliinisessa sairaalassa Ruotsissa. Siellä eräät potilaat ovat olleet hoidossa jo lähes neljän vuoden ajan."

Backmanin kysymys Arstilalle: Kun otimme yhteyttä karoliiniseen sairaalaan, niin siellä syöpäosaston ylilääkäri Ulrik Ringborg ilmoitti meille, että heillä ei tunneta ollenkaan tällaista TRIB-hoitoa?
Arstila: Sitten he eivät tiedä, mitä heidän sairaalassansa tapahtuu, sille mä en voi mitään."

Arstila ilmoittaa, että TRIB-hoitoa on Karolinskassa käyttänyt tohtori Peter Wersell. Kysyttäessä Wersell kertoo, että hän on yhden ainoan kerran kirjoittanut tributyraattia parantumatonta syöpää sairastaneelle potilaalle, koska tämä sitä ehdottomasti halusi. Potilas kuoli puolen vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta.

Wersell korostaa, että TRIB-hoito ei missään nimessä kuulu Karoliinisen sairaalan vakiohoitoihin. Syöpäosaston johtaja ilmoittaa, että tributyraatilla ei ole myöskään tehty sairaalassa kliinisiä kokeita.

Kaiken lisäksi kaksi Karoliinisen sairaalan tutkijaa on kirjoittanut Ruotsin lääkärilehteen artikkelin, jossa todetaan, että väite TRIB-hoidon syöpää estävästä vaikutuksesta on nykytiedon valossa petos.

Arstila: "Joo, mä tunnen ton jutun, mutta he eivät ole kyllä tätä asiaa tutkineet ja tässä mulla on huomattavasti enemmän materiaalia, joka on ihan eri mieltä, että se on erittäin hyvin kokeellisesti osoitettu, ja tietenkin meillä on erittäin hyviä kokemuksia, potilaskokemuksia, tai minulla on kokemuksia Suomesta, mä oon hoitanu ..

Backman: Mutta mistä tohtori Arstila tietää, että juuri TRIB-lääkitys vaikuttaa?

Arstila: Mä tiedän, koska mä tiedän, miten se vaikuttaa".

Arstila viittaa "tuhansiin tutkimuksiin". Yhteistä niille on, että ne eivät ole suuriin potilasjoukkoihin perustuvia lääketieteellisiä tutkimuksia, vaan lähinnä solutason laboratoriotutkimuksia. Pyydämme Arstilaa mainitsemaan kaikkein painavimman tutkimusnäyttönsä:

Arstila: "Kyllä se nää Carduccin työt on ..."

Otimme yhteyttä tohtori Michael A. Carducciin, joka toimii apulaisprofessorina John’s Hopkins –yliopistossa USA:ssa. Hän kertoo sähköpostitse, että Tributyraatti eli fenyylibutyraatti on harvinaisen lasten munuaistaudin hoitoon tarkoitettu lääke, jonka kehitti eräs Johns Hopkinsin professori.

Aineen tehoa syövän hoidossa on tutkittu vain alustavasti. Carduccin kokeissa mukana olleista noin 50 potilaasta alle neljäsosalla taudin tila pysyi vakaana puoli vuotta. Paranemisesta ei ole ollut kysymys, eikä Carducci sellaista väitäkään.

Lainaus Carduccin viestistä: "Kyseessä ei ole mikään syövän hoito. Se saattaa rajoittaa syövän kehittymistä jonkin aikaa, joitakin kuukausia. Potilaita hakeutuu tällaisiin hoitoihin, koska ne ovat myrkyttömiä ja eroavat kemiallisesta hoidosta."

Arstila: "Mä yleensä pyrin lähteen siitä, että kaikki ne aineet, joita käytän, olkoon ne molekyylit mistä vaan, niistä pitää olla tutkimusnäyttöä ja pitää kuulua Yhdysvaltain syöpäinstituutin hyväksymiin ohjelmiin ja niitä pitää tutkia lähinnä amerikkalaisissa, miksei myöskin eurooppalaisissa ja japanilaisissa syöpäklinikoissa."

Arstilan, Jaakkolan ja Tolosen liikekumppanuus alkoi 1980-luvun alussa. Vuonna 1982 he perustivat Biomed Oy:n, jonka toimialaksi määriteltiin lääkkeiden ja erikoisvalmisteiden kehittäminen, valmistaminen ja myynti.

Vuosien varrella muut ovat jääneet Biomedin toiminnasta syrjään. Jaakkola omistaa firman ja istuu yksin sen hallituksessa, varamiehenään vaimonsa Eva. Biomedin liikevaihto on ollut nelisen miljoonaa markkaa vuodessa.

Arstilan ja Jaakkolan yhteisyrityksiin kuului myös 1981 perustettu Mineraalilaboratorio Mila Oy. Myös Milan liikevaihto on noin neljä miljoonaa markkaa.

Jaakkolan konsernin näkyvin osa ovat kuitenkin viidessä kaupungissa toimivat antioksidanttiklinikat.

Hänen liiketoimistaan muodostuu siis terävä kolmio: antioksidanttiklinikan johtajana Jaakkola määrää potilaat laajoihin tutkimuksiin omaan laboratorioonsa. Samalla hän määrää potilaalleen pillereitä, joista huomattavan osan toimittaa hänen oma lääkefirmansa. Yhdestä potilaskäynnistä Jaakkolan yritykset laskuttavat potilasta yhteensä jopa 5000 markkaa.

Kati Myllymäki: "Sitten meillä on ollut keskustelua myös kytkykaupasta, joka on liittynyt myöskin laboratorio- ja röntgentutkimuksiin elikkä on aivan selkeästi sanottu, että esimerkiksi yksityislääkäri ei saa sitoa potilastaan siihen, että pitää käydä saman firman laboratoriossa tai röntgenissä, vaan potilaalla on oikeus valita mihin laboratorioon, mihin röntgenlaitokseen, ja kuinka hän sitten ne toteuttaa."

Soitimme Jaakkolalle ja sovimme hänen kanssaan haastattelun viime viikon maanantaiksi. Sen jälkeen sovimme kuvauksesta Milassa laboratorion johtavan kemistin kanssa. Sovittuna aikana kävi kuitenkin ilmi, että kuvausryhmällä oli porttikielto.

Henkilö Milan ulko-ovella: "Sen takia, että Kaarlo Jaakkola on kieltäytynyt tästä ohjelmasta. Et se ei nyt tällä kertaa sovi valitettavasti. Että siellä on faksi.
Kuvaaja: Labbiskuvaa vain olis…
Henkilö: Joo mut ei siihen tarvita nyt sitä laboratorioo. Siit ei ollut sovittu teidän kanssa.
Kuvaaja: Aha kyllä mä ymmärsin vaan, että toimittaja Matti Virtanen oli sopinut ja Leena Tervo oli yhteyshenkilö.
Henkilö: Ei ollut sopinut.
Kuvaaja: Kello 11.00…
Henkilö: Et se täytyy sopia hallituksen kanssa. Kaarlolla ei ole edes oikeutta…et kiitos."

Samaan aikaan Jaakkola lähetti toimitukseen faksin, jossa hän kieltäytyi haastattelusta. Laboratoriossakaan ei saa nyt kuvata ilman Milan hallituksen lupaa. Hallituksen jäsenten nimiä hän ei mainitse.

Voimassa olevan kaupparekisterimerkinnän mukaan Milan hallitus on yhtä kuin Kaarlo Benjam Jaakkola. Hänen varahenkilönään on rouva Eva Jaakkola. Siis sama kuvio kuin Biomed Oy:ssa. Arstilalla ei näytä olevan yrityksessä enää osaa eikä arpaa.

Yhtiöverkkonsa ansiosta Jaakkola onnistui turvaamaan elintasonsa myös Setti-tutkimuksen jälkeisinä vuosina, jolloin antioksidanttien kysynnässä tapahtui paha notkahdus.

Arstilalle notkahdus oli liian syvä. Hänen omistamansa Savonlinnan lääkärikeskus meni konkurssiin, ja hän joutui verovelkojen vuoksi velkasaneeraukseen. Lääkärikeskus vaihtui kiertävään vastaanottoon hotelleissa eri puolella Suomea.

Nykyisin Arstilalla ja Jaakkolalla ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa. Ainoa yhteys on Mila, jossa Arstila teettää potilaidensa verianalyysit.

Kaarlo Jaakkolasta on kanneltu kymmenen vuoden aikana Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen Teoon 12 kertaa. Viidessä tapauksessa hän on saanut vakavan huomautuksen. Viisi kantelua asiakirjoineen oli virastossa kateissa, joten niiden lopputulosta emme voineet selvittää.

Helmikuussa 1994 Teo ratkaisi kerralla neljä kantelua, jotka johtivat Jaakkolalle annettuun vakavaan huomautukseen. Hänen todettiin menetelleen lääkärin työssään virheellisesti kuudessa erillisessä kohdassa.

Jaakkolan vastaanoton tarkastuksen teki Teon asiantuntijalääkärinä toiminut yleislääketieteen dosentti, tohtori Seppo Junnila. Hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, ettei Jaakkola yleensä tehnyt potilailleen normaaleja yleislääkärin toimeen kuuluvia tarkastuksia kuten verenpaineen mittausta. Lääkemääräyksetkin olivat omituisen kaavamaisia.

Seppo Junnila: "Ja kun vertasin näitä sitten eri sairauksissa näitä annettuja määräyksiä, niin se peruskaava oli hyvin samankaltainen riippumatta siitä oliko potilaalla syöpä, reuma tai astma".

Teo korosti ratkaisussaan ennen kaikkea Jaakkolan toiminnan epätieteellistä luonnetta, jota alleviivasivat myös asiantuntijoina kuullut toistakymmentä professoria.

Teo tehosti huomautustaan määräämällä seurantatarkastuksen tehtäväksi puolen vuoden kuluttua. Siinä piti selvittää, onko Jaakkola korjannut virheellisen menettelynsä. Hän joutui siis tarkkailuun, jonka perusteella katsottaisiin, onko syytä ryhtyä jyrkempiin toimenpiteisiin hänen toimintansa rajoittamiseksi.

Mutta mitä tapahtui? Seurantatarkastus tehtiinkin vasta kolme vuotta myöhemmin. Tarkastusraportista ei selviä, oliko Jaakkola korjannut toimintaansa millään tavalla. Tunnin tarkastuksen tuloksena syntynyt parin liuskan paperi päätyi siihen, ettei tarkastuksen perusteella voitu kiistattomasti osoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain vastaista menettelyä.

Tapahtumien kulkua seuranneet lääkärit ovat keksineet Teon otteen kirpoamiselle ainakin yhden selityksen: Neljä päivää Jaakkolan saaman vakavan huomautuksen jälkeen tasavallan presidentiksi tuli Martti Ahtisaari. Hän sattui olemaan Jaakkolan uskollinen potilas, joka popsi lääkärinsä määräyksestä valtavia annoksia hivenaineita ja vitamiineja. Hovinlääkärin asemako pelästytti valvovan viranomaisen?

Entä rauhoittuiko tilanne muuten ? - Ei suinkaan. Jo kesällä 94 Teo joutui antamaan Jaakkolalle vakavan huomautuksen siitä, ettei hänen suorittamaansa rintasyöpäleikkausta ollut tehty hoitosuositusten mukaisesti. Jaakkola ei ohjannut potilasta leikkauksen jälkeen säde- tai sytostaattihoitoon.

Seuraavana vuonna helsinkiläinen Pirjo meni rintasyöpäleikkauksen jälkeen tuttavan suosituksesta Jaakkolan vastaanotolle hakemaan tukihoitoa.

Pirjo: "Ja tää vastaanotto oli siis niin karmaiseva, et sillä niinkun lähdettiin puhumaan mun elämänkaaresta ja sen lyhyydestä, jos mä menen näihin Hyksin tarjoamiin hoitoihin ja hän sitten tarjos vaihtoehtoo, että vitamiini ja antioksidanttihoidolla selviää paljon, paljon paremmin ja sitten hän rupes todistelemaan sitä.
Toimittaja Backman: Millaisia ilmauksia hän käytti?
Pirjo: Hän niinkun näitä Hyksin hoitoja niinkun mollatakseen niin hän ilmaisi, että jos mä menen tähän nimenomaan tähän sädehoitoon, niin se on niinkun hidastettu Auschwitz, et tää sytostaattihoito, se vielä menettelee, koska se poistuu niinku ruumiista, et se ei jää, mutta että 10 000 -kertainen Tshernobylin laskeuma, joka mulle joka kerta laitetaan, niin se on varsinaista semmoista toisen maailmansodan menetelmää."

Pirjo kanteli lääkärin käyttäytymisestä terveydenhuolloin oikeusturvakeskukseen. Erityisen arkaa Jaakkolan kannalta oli se, että potilas kuvaili seikkaperäisesti, kuinka lääkäri oli painostanut häntä luopumaan säde- ja sytostaattihoidosta.

Jaakkola kiisti kehottaneensa, mutta tällä kertaa lääkärin sanaa vastassa ei ollut vain potilaan sana, vaan potilaalla oli mukanaan todistaja, aviomies.

Esa: "Voin kertoa, että se oli elämäni ensimmäinen kerta, kun koin uskoon tulemisen. Eli et tää pelotus oli niin voimakas, et siinä niinkun molemmat meni todella shokkiin, voi sanoa. Ja mä sen käynnin jälkeen olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei kannata mennä sinne niinkun perinteisiin hoitoihin. Kunnes sitten myöhään illalla soitin eräälle läheiselle lääkärituttavalle. Hän sanoi, että älä usko sitä puppua. Että sehän on sellanen rahastava PIIP niin kuin hän sanoi".

Kaikesta huolimatta oikeusturvakeskus totesi ratkaisussaan 1997, "että se ei ole voinut havaita, että Jaakkola olisi kehottanut teitä luopumaan yleisesti hyväksytyistä syövän hoitomenetelmistä".

Pirjo: "Olin hämmästynyt ja täysin ihmeissäni, että eivätkö he osaa lukea mun tekstiä, että mikä siinä on vikana, et yritin selkeästi kirjoittaa, että nimenomaan tämä oli se puoli, joka minua ahdisti

Oikeusturvakeskus oli jo aiemmin todennut, ettei Jaakkolan määräämä antioksidanttihoito kuulu yleisesti hyväksyttyihin ja kokemusperäisiin perusteltuihin menettelytapoihin, vaan ns. vaihtoehto- eli uskomuslääketieteeseen.

Johtopäätös tästä oli kuitenkin muuttunut. Nyt viraston mielestä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan potilaalla on mahdollisuus myös vaihtoehtolääketieteen piiriin kuuluvien hoitovaihtoehtojen valintaan, ja tällä perusteella kantelu ei antanut aihetta enempään.

Toimittaja Martti Backman: Tulkinta on outo, sillä laki potilaan asemasta ja oikeuksista ei mainitse mitään vaihtoehtolääketieteestä. Päinvastoin, jos potilas kieltäytyy jostakin hoidosta, on häntä silloinkin lain mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Laki sen sijaan ei anna lääkärille oikeutta tyrkyttää ei-lääketieteellisiä hoitoja.

Päätimme testata Jaakkolan toimintaa. Pyysimme erästä nuorta tuttavaamme käymään hänen vastaanotollaan valittamassa väsymystä ja huonoa oloa – normaaleja huonoista elintavoista johtuvia vaivoja. Aika järjestyi: Jaakkola jutteli potilaan kanssa puolisen tuntia ja määräsi sen perusteella hänet verikokeeseen.

Väsymyksen hoitoon Jaakkola määräsi potilaallemme ensi istumalta 16:tta erilaista valmistetta. Ainakin kolme niistä oli Biomedin omia luontaistuotteita. Verinäytteet otettiin seuraavana päivänä ja lähetettiin Milaan tutkittavaksi. Tulosten valmistuttua lääkemääräyksiä tuli neljä lisää. Lasku ensi visiitistä oli 3950 markkaa. Ensimmäinen erä lääkkeitä olisi maksanut 2600 markkaa.

Milassa tehtiin kolmenlaisia määrityksiä: sellaisia jotka Kela korvaa, sellaisia joita Kela ei korvaa, ja sellaisia jotka Kela korvaa jos se ei tiedä mitä kaikkea potilaan verestä on mitattu. Potilaamme sai antioksidanttiklinikan henkilökunnalta ohjeet, joiden mukaan toista kuittia ei pidä laittaa Kelan korvausanomukseen.

Lukijan ääni: "... Se on niin kuin yhteensä-alennus näistä kahdesta lapusta, mut se on merkattu tähän kuittiin sen takia, et jos sen laittaa siihen kuittiin alennusta mist Kela korvaa niin ne alentaa korvausta samassa suhteessa."

Kelan linja on, että osa hivenalkuaineiden määrityksistä voidaan korvata, jos niihin on olemassa "kliinisiin löydöksiin perustuva diagnostinen syy". Tähän ryhmään kuuluvat fosforin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, natriumin ja raudan määritykset. Näitäkään ei korvata, jos samalla on tehty Kelan mielestä turhia mittauksia.

Toimittaja Virtanen: Eli jos määrätään näitä ylimääräisiä, niin silloin ei korvata myöskään näitä tavanomaisia?
Kelan asiantuntijalääkäri Tiina Telakivi: Aivan niin.
Virtanen: Koska voidaan olettaa että silloin osa tästä on tavallaan turhaa?
Telakivi: Juuri tää on oikea sana, että tarpeettomia tutkimuksia sairausvakuutuslain kannalta katseltuna.

Antioksidanttiklinikoilla potilaalle kirjoitetaan kaksi erillistä tutkimusmääräystä ja kuittia aivan ilmeisesti siksi, ettei Kela saisi tietää korvaussäännösten rikkomisesta. Vai olisiko käytäntöön joku muu syy? Halusimme esittää kysymyksen Kaarlo Jaakkolalle tai hänen kumppanilleen tohtori Pertti Lähteenmäelle, mutta molemmat kieltäytyivät haastattelusta, eivätkä vastanneet myöskään heille jättämiimme kirjallisiin kysymyksiin. Kelan kannalta asia on selvä.

Telakivi: "Eli menettely tämmösessä tapauksessa, jossa ei kaikkia määrättyjä tutkimuksia oo ilmoitettu kelalle samanaikaisesti ja sen seurauksena korvauksia maksetaan enemmän kuin mitä muuten maksettais niin se on tietysti ohjeiden vastaista, ei ole sen sairausvakuutuslain periaatteiden mukaista."

Suomessa valvova viranomainen perääntyi Jaakkolan edessä, mutta Ruotsissa ei epäröity. Jaakkola avasi Tukholmassa antioksidanttiklinikan 1995 ja jo kolmen vuoden kuluttua häneltä otettiin siellä lääkärinoikeudet pois. Jaakkola sulki klinikkansa, mutta valitti päätöksestä.

Ruotsin lain mukaan maallikot voivat antaa toisilleen erilaisia vaihtoehtohoitoja ja -terapioita, mutta tätä oikeutta ei ole laillistetulla lääkärillä. Jos lääkäri haluaa hoitaa vaihtoehtoisesti, niin hänen tulee siirtyä maallikoiden puolelle. Jaakkolalle osoitettiin Ruotsissa tätä ovea.

Otteita Ruotsin terveydenhuollon vastuulautakunnan päätöksestä: "Kritiikitön tapa, jolla Jaakkola on markkinoinut hoitoaan on ollut omiaan herättämään väärää toivoa ja synnyttämään epärealistisia odotuksia vaikeasti sairaissa potilaissa.

Pitkäaikaisen ja vaikean sairauden tuottaman huolen lisäksi osa potilaista on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Laajat ja perusteettomat laboratoriotutkimukset sekä vaihtoehtohoidot lukuisine valmisteineen ovat näissä tapauksissa olleet erittäin kalliita.

Yhteenvetonaan Ruotsin terveydenhuollon vastuulautakunta toteaa, että Kaarlo Jaakkola on toiminut ammatin harjoittamisessaan karkean taitamattomasti ja muullakin tavoin osoittautunut ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan lääkärin ammattia. Siksi hänen lääkärinoikeutensa peruutetaan."

Miksi Kaarlo Jaakkola saa edelleen jatkaa lääkärinä Suomessa?

Tohtori Matti Rimpelä: "Suomen ammatinharjoittamisen valvontajärjestelmä on aivan liian heikko vastatakseen tällaisiin kysymyksiin. Meillä ei ole sellaista, vois sanoa vahvuutta, laajuutta ja osaamista, jolla voitaisiin ottaa kantaa silloin kun on kysymys kuitenkin lääketieteen ja muun toiminnan rajanvedosta ja tästä seuraa sitten, että meillä ei myöskään ole hallintokäytäntöjä selvästi tälle alueelle tullut, ja näin ollen tällaisten päätösten tekeminen ei tahdo oikein luontua tässä järjestelmässä."

Junnila: "Silloin kun ei aseteta ihmisen henkeä alttiiksi, ei aiheuteta toiselle välitöntä terveysriskiä, niin meillä voi harrastaa kyllä melko vapaasti melkein mitä vain, ja se moraalinen paheksunta, mikä tulee sitten esim. pitkälle edistyneessä sairaudessa, hädänalaisen ihmisen tilan hyväksikäyttämisestä, niin se ei ole mikään peruste ottaa oikeuksia pois Suomessa. Valitettavasti."

Pirjo: "Olen suoraan sanoen loukkaantunut siitä, että kääntyessäni arvovaltaisen viraston puoleen, niin tuota sieltä saa tällaista kohtelua, ihan samanlaista, et tuli semmoinen hyvä veli –fiilis."

Toimittajat: Martti Backman & Matti Virtanen

Ohjelmassa haastatellut:

”Riikka”
Tohtori Antti Arstilan potilas

”Pirjo”
LL Jaakkolan potilas

”Esa”
Pirjon aviomies

Antti Arstila
Lääketieteen ja kirurgian tohtori

Kati Myllymäki
Lääkäriliiton puheenjohtaja

Matti Rimpelä
Tutkimusprofessori
Stakes

Seppo Junnila
Yleislääketieteen dosentti
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntijalääkäri 1992-1994

Jarmo Virtamo
Erikoistutkija, dosentti
Kansanterveyslaitos

Tiina Telakivi
Asiantuntijalääkäri
Kansaneläkelaitos