Hra Vihko: -Olen odottanut MOT:tia jo useamman vuoden, minä olen suomen akatemian pääjohtaja, merkittävä tutkija, olen ollut teollisuuden kanssa yhteistyössä, vaimoni on merkittävä tutkija ja niin olen itse asiassa jo monta vuotta odottanut että tulisitte jostakin asiasta keskustelemaan.
----
Kelolinna on Kuusamon Rukajärven komeimpia. Yli 200 neliötä – edustus- ja asuintilaa, Sen omistaa, ei pankki eikä kaupan keskusliike, vaan lääketieteen tutkimukseen erikoistunut Chempath –yhtiö. Sen kotipaikka on Oulu ja pääkonttori sijaitsee Helsingin Ullanlinnassa, Suomen Akatemian pääjohtajan kotiosoitteessa. Oikeasti tämä onkin professoreiden Pirkko ja Reijo Vihkon kesämökki.
Vihko: -Rajoitutaan tässäkin nyt vaan minun omistuksiini, muiden perheenjäsenieni omistukset eivät kuulu julkisuuteen.
Katsauksen Suomen tiedemaailman virtauksiin on yksinkertaisinta tehdä tieteen tämän hetken korkeimman virkamiehen, Suomen Akatemian pääjohtajan henkilökohtaisen uran kautta. Miten menestyä, rikastua ja saada vaikutusvaltaa.
ARKISTO: Nuori Vihko sanoo pari sanaa.
1970-luvulla yliopisto oli nykymittapuun mukaan suolla muuallakin kuin Oulussa: Liikemiehet ja yliopistoväki istuivat tiukasti eri kabineteissa. Biolääketieteen tutkija Vihko oivalsi yhtenä ensimmäisistä ryhtyä kietomaan tiedettä ja bisnestä yhteen.
Vihko: -Olen itse tehnyt perustutkimusta ja sitten minulla on ollut yritystoimintaa ja yritys-yhteyksiä, joissa sitten on lähdetty viemään eteenpäin näitä perustutkimuksen tuloksia, joita oma tutkimustyöni on tuottanut.
Toimiessaan Oulun yliopiston kliinisen kemian professorina Vihko kavereineen perusti Nordiclab –nimisen yhtiön käymään kauppaa kemikaaleilla ja laboratoriotarvikkeilla. Nordiclab valmisti tutkimusaineita laboratorioiden käyttöön. Yksi tärkeimmistä ja tuottoisimmista asiakkaista oli Vihkon johtama laboratorio Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa. 1982 yritys myytiin lääketehdas Farmokselle, josta se joutui sittemmin Orionille.- Näin professori Vihko hankki ensimmäisen miljoonansa.
Tapa rahastaa tieteen avulla oli aikaansa edellä. Tänään se on kuin suoraan Suomen virallisen tiedepolitiikan perusteista. Ennen epäpyhänä pidettyä yhdistelmää ylistetään nyt ja siihen rehtorit alaisiaan kannustavat.
Paronen: -Kannustan siihen. Kannustan ilman muuta siihen. Jos asiat on kunnossa, ne hoidetaan yliopiston suuntaan oikein , elikkä meillä on sivutoimiluvat, meillä on niinku selvät…
Lauri Lajunen: -Tämä on korostunut viime aikoina, näin teknologia-aikana yliopistojen tämä tehtävä.
Tänä päivänä merkitystään menettävät vanhanaikaiset tuotantovälineet. Niiden sijasta arvoaan kasvattavat tieteen ja teknologian uudet keksinnöt. Joka omistaa keksintöjen patentit ja lisenssit hallitsee globaalia bisnestä. Sen on suomalainen tiedeyhteisö oivaltanut. Ylimääräisenä onnenpotkuna on tässä ollut Suomen erikoinen patenttikäytäntö.
Jalkanen: -Suomessahan laki on määritellyt valtion palveluksessa olevan keksinnön oikeudet sille keksijälle itselleen ja hän on sitten saanut tehdä sillä mitä tahansa ja tämä laki on edelleen voimassa.
Tilanne on päinvastainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä yliopistot vahtivat mustasukkaisesti sisällään tehdyn tutkimuksen tulosten kohtaloa – eikähän Suomessakaan Nokia tai Orion hyväksy periaatetta, että niiden palkollinen siirtää työnsä tulokset omaan laskuunsa.
Jalkanen: -No siitähän laki taas sitten sanoo yksiselitteisesti juuri toiste päin, että yrityksen ympäristössä tehtävät tutkimukset kuuluu ensisijaisesti yritykselle.
Raivio: -Me olemme lähdetty siitä, että yliopisto tekee sopimuksen tutkijan kanssa silloin kun kyseessä on sellainen keksintö jolla saattaa olla kaupallista merkitystä. Sitä päästään sitten yhteisesti nauttimaan sen hedelmistä.
MOT: -Mutta se on vapaaehtoinen sopimus?
Raivio: -Se on vapaaehtoinen sopimus ja mä tiedän että jotkut tutkijat hoitavat asioita toisin elikkä suoraan itse kääntymättä tämän yliopiston palvelun puoleen ja sille me emme tietysti mitään voi.
Larmas: -Kaikki ongelmat olisivat tavallaan ohitettu sillä että olisi yliopistolla tämä patentteihin liittyvä tulonlähde. Niin silloin yliopisto saisi sen mikä yliopistolle kuuluu tulla, innovaattori sen mikä innovaattorille kuuluu.
Keksinnön kaupallistaminen vaatii liike-elämän työkalut: yhtiöt. Maan professorikunnan yrityskytkentöjen tutkiminen on valtava urakka: niinpä otimme selvityksen kohteeksi tekniikan ja lääketieteen huippuyksiköiden professorit. Vajaasta 200 professorista peräti
kolmannes oli yrityselämässä mukana joko yrityksen vastuuhenkilönä tai omistajana. Yrityskytkennät myös keskittyvät: Vajaalla 3 %:lla oli 4 tai useampi firma vastattavana.
-Samanlainen tilanne on professorikunnan eliitillä – 30 akatemiaprofessorilla. Heistä joka kolmas on omakohtaisesti mukana bisneksessä. Joten siispä tuotteistamaan.
MOT: -Nämä peruskeksinnöt on tehty yliopistomaailmassa?
Jalkanen: –100%:sti. Yritys on sitten myöhemmin tehnyt lisenssisopimuksia myös toisten yritysten kanssa, mutta se peruskeksintöpuoli on tehty lähes 100%:sti akateemisessa maailmassa.
Yksi tuotteistamisen mallioppilas löytyy täältä Turun Biocitystä. Kahden professorin, Sirpa ja Markku Jalkasen perustama Biotie Therapies-yhtiö on ensimmäinen suomalainen pörssiin listautunut biotekniikkayhtiö. Tuotteita sillä ei ole luvassa vielä vuosiin, mutta lupaukset ovat sitäkin komeammat: Jalkasten tutkimusprojektien markkinoidaan avaavan niin syövän, sydäntautien kuin reumankin salaisuudet.
Jalkanen kommentoi.
Biotien kesällä alkanut pörssitaival on ollut takkuinen. Kurssi on pysynyt nipin napin antihintaa korkeammalla vain annin järjestäneen pankkiiriliikkeen tukiostoilla. Se on kuitenkin pikku pulma.
Täällä Helsingin käräjäoikeudessa riidellään Biotien peruspatentista, jota lääketehdas Orion väittää omakseen. Biotien tärkeimpien hankkeiden oikea omistaja selviää tuomioistuimessa vasta ensi vuonna. Kaupparekisteristä taas selviää se, mikä näille aloitteleville high tech-yhtiöille näyttää olevan tärkeysjärjestyksessä kärjessä: Optio-ohjelman laadintaanhan firman johdon aikaa ja energiaa näyttää kuluneen..
Vaikka opiskelijoille päivittäin paljastuva perusopetus Suomen yliopistoissa on rempallaan, tutkimus paikoin kylpee rahassa. Suomen Akatemia jakaa vuosittain rahaa pian puolitoista miljardia markkaa, TEKES kaksi ja puoli. Esimerkki: Akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen on saanut julkista rahaa soluliikennetutkimuksiinsa muutamassa vuodessa 9 miljoonaa Virkatyönä valtion varoin valtion laskuun tehty tutkimus ja syntyneet patentit menevät kuitenkin koko ajan lyhentämättöminä yksityisen pörssiyhtiön hyödyksi, yhtiön, jonka pääomistaja tutkija miehensä kanssa on.
Jalkanen kommentoi.
Myös toimitusjohtaja Risto Lammintausta kuuluu uuden lääkebisneksen keskiöön. Turkulainen yrityshautomo Biocity sai vauhtia kun Orion-Farmos karsi tutkimushankkeitaan: Farmoksen tutkimusjohtaja Lammintausta perusti oman yhtiönsä Hormos Oy:n.
Tässä kulunut väite suomalaisten – tai paremminkin turkulaisten - piirien pienuudesta on totta:
Kun Lammintauksen entinen esimies Kauko Kurkela lähti Orionista Suomen Itsenäisyyden Juhlarahastoon., alkoi turkulaisten menestys. Kurkelan aikana Sitra ryhtyi yhdessä Akatemian ja Tekesin kanssa pääomittamaan Biocityn hankkeita. Lammintauksen, Jalkasen ja Kurkelan ympärille kutoutui suppea henkilöverkko, joka jakoi toinen toisilleen miljoonittain julkisia varoja.
Täällä Tampereella teknillisen korkeakoulun tiloissa alkoi yksityinen menestystarina yhdeksän vuotta sitten. Tutkijoiden perustamaa puolijohteitten kehittäjää Tutcore Oy:tä ruokittiin korkeakoulussa yhteiskunnan rahoitustuella neljä vuotta: Sitten se oli lihonut jo myyntikuntoon. Yhtiön omistajat kuittasivat kauppasummana ostajalta amerikkalaiselta Coherent Inciltä 10 miljoonaa dollaria, yliopisto ei tässä jaossa saanut mitään.
Firman aivo on vuoden professoriksi 1997 valittu Markus Pessa. Hän jatkaa töitään Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Uudet firmat ovat jo käynnistyneet ja patentteja syntyy: mm. pari vuotta sitten rekisteröidyn laserkeksinnön patentin hakija näyttäisi olevan amerikkalainen Coherent Inc.
Tämä on puolestaan akatemiaprofessori Pertti Törmälän valtakuntaa Teknillisessä korkeakoulussa Tampereella. Täällä jatkokehitetään kirurgisia polymeeriruuveja amerikkalaisen firman Bionx Implantin käyttöön. Näin yhtiö joutuu selittelemään USAn osakevalvontaviranomaiselle SEC:lle suomalaista systeemiä, joka amerikkalaisyhtiön kannalta on epätodellisen edullinen:
Lukija: Professori Tormalalla on korkeakoulun lupa antaa oma työpanoksensa yhtiöllemme tuottaessamme uusia tuotteita. Hänellä on apunaan ryhmä varttuneita tutkijoita ja opiskelijoita sekä tiedekunnan resurssit…Järjestely on sallittu Suomessa… Se tuottaa oleellisia kustannussäästöjä yhtiöllemme ja lisää voimakkaasti tuotekehityksemme tehoa.
Järjestelyssä siis Suomen valtio huolehtii Nasdaqissa noteeratun amerikkalaisfirman tuotekehityskuluista. Akatemiaprofessori saa Suomen valtiolta noin 30 000 markan kuukausipalkan lisäksi myös amerikkalaisyhtiön korvauksen: Viime vuonna Bionx maksoi hänelle 122000 dollarin eli noin 750 000 mk:n henkilökohtaisen palkkion.
Myyntimies kehuu kuopiolaista Medfiles –yhtiötä, firmaa, joka saattaa yhteen lääketehtaat ja potilastutkimuksia tekevät lääkärit. Siinä missä ehkä joskus oli tohtoreiden yksityistilejä on nyt yksityisen yrityksen kassa ja kirjanpito. Pitkäaikainen hallituksen jäsen ja välillinen omistaja on Kuopion yliopiston rehtori.
Paronen: -Tää on liiketoimintaa, joka pyrkii palvelemaan asiakkaita.
Rehtori Paronen, farmasian professori, on ollut luomassa savolaista lääkeyritysseitistöä, joka paitsi tutkii myös kehittää ja valmistaa lääkkeitä. Tarjolla on koko setti tutkimuksesta pillerinvalmistukseen. Rehtori on elävä todiste, että tutkijan, professorin ja rehtorin toimiin voi ympätä myös liikemiesuran.
MOT: -Mut aikamoinen teräsmies täytyy olla, et kaikkea ehtii tehdä.
Paronen: –Niin, se on varmastikin näin ja sitä voi katsoa, että missä ne tasapainot on, mutta olen sitä mieltä, että aktiiviset ihmiset kykenevät hoitamaan monia asioita.
Parosen tiedekunnassa on muutoinkin nerokkaasti yhdistetty yksityinen bisnes ja yhteiskunnan maksamat kustannukset.
MOT: -Ja täällä yliopistolla tehdään sitten virkatyötä yliopiston välinein yliopiston ajalla, ja sitä pystytään sitten kätevästi siirtämään näihin yhtiöihin?
Paronen: –Näissä yhtiöissä siitä ei ole kyse. Tällaisia kytkentöjä, suoria kytkentöjä ei itse asiassa ole olemassa. Nämä yritykset, joissa olen mukana, niillä on omat toimitilat, omat laboratoriot, jotka löytyvät Kuopion alueelta kylläkin.
Hetkinen – vastuu taisi siirtyä kuulijalle. Otetaan esimerkiksi vaikkapa hightech-yhtiö Polymer Corex Kuopio Ltd. Kaikki sen henkilöomistajat ovat farmaseuttisen tiedekunnan tutkijoita. Yrityksen tutkimusala on polymeeridispersio – ja kuinka ollakaan TEKESin luetteloiden mukaan rehtori Paronen on saanut pari miljoonaa mk juuri tuon aiheiseen projektiin. Vielä tarkistus patenttirekisteriin : kun patenttien hakemisen aika on tullut, näyttää yliopisto ja TEKES unohtuneen: patentti merkitään Polymer Corexin nimiin. Ihmettelevä saa patenttivastauksen:
MOT: -Mitä yliopisto saa tästä?
Paronen: –Toivottavasti Itä-Suomi saa siitä kehittyvän yrityksen, työpaikkoja, myöskin tässä tapauksessa varmasti vientituloja ja hyvinvointia.
Akatemiaprofessori Kari Kivirikon tutkimusyksikköä Oulussa pidetään yhtenä Suomen tieteen näyteikkunoista. Kivirikko työryhmineen on kymmeniä vuosia koettanut ratkaista syövän, reuman ja maksasairauksien salaisuutta.
Vauhtia näytti tulevan lisää muutama vuosi sitten, kun amerikkalaisen varakkaan bioteknologiayritys Fibrogen Inc:in ilmoitettiin tulevan rahoittamaan hänen lääkekehitystyötään.
Fibrogen Inc. on kuitenkin Kivirikon oma järjestely – hän on itse firman tieteellinen perustaja. Suomalaisten veronmaksajien rahoilla kehitellyt patentit on nyt siirretty amerikkalaisyhtiön haltuun. SITRA ja TEKES ovat rahoittaneet yhtiötä 30 miljoonalla dollarilla. Toki rahaa on kulkenyt myös toiseen suuntaan: Yhtiö sijoittaa suomalaiseen tytäryhtiöönsä myös lähes 30 miljoonaa – kotiin palavan rahan yksikkö on ikävä kyllä dollarin sijasta markka.
Kierrätysrahalla on tänne Oulun Medipolikseen on perustettu Fibrogenin tyttäryhtiön tuotekehitysyksikkö. Viereiseen Kontinkankaan metsään nousee nyt Oulun kaupungin varoin yhtiölle tuotantolaitos. Firman pääkonttori on siirtynyt Helsinkiin, pörssiin meno lähestyy ja firman avainhenkilöstölle on jo laadittu - tottakai - optio-ohjelma.
Viime vuosikymmenellä Reijo Vihko kiinnostui tieteen hallinnosta ja rahoituksesta. Kun suuri unelma Oulun yliopiston rehtorin paikasta kariutui, tarvittiin uusia, poliittisia suhteita. Pian professorin ajatukset löysivät oikean puolueen ja vastakaikua.
Lukija (Liehuva liekinvarsi, Uosukainen): …"Olin kahdesta peräkkäisestä nimityksestä niin onnellinen, että kävelin henkisesti käsilläni; fyysisesti se ei onnistu, sillä minulla ei ole käsivoimia ollenkaan. Maaherra Eva-Riitta Siitonen tuli valituksi Helsingin kaupunginjohtajaksi ja professori Reijo Vihko Suomen Akatemian pääjohtajaksi – on sitä onnea ja oikeutta vielä maailmassa".
Uosukainen: -Ja sitten minusta oli hyvin myönteistä se, että hän ymmärsi senkin, että mikä ajan henki nyt 2000 –lukuun päin mentäessä, mikä nyt sitten on ollutkin. Eivät tämä tämmönen hivenen amerikkalainen malli kenties myös rahoituksen saamiseksi, on ollut välttämätön ja minusta aivan oikea.
Tiedebyrokraattina Vihko toimi kuin aikanaan tiedebisnesmiehenä. Hän ryhtyi trimmaamaan akatemiaa oman filosofiansa taakse. Sen mukaan kansainvälinen huippu on saavutettavissa vain satsaamalla resursseja entistä harvempiin hankkeisiin.
Uosukainen: –Et me emme voi niin kuin lannoittaa koko peltoa tai tulee pelkkää rikkaruohoa, jota kastella, vaan vahvoja taimia eli näitä huippuyksiköitä sitten piti viedä nopeammin eteenpäin, jotta tapahtui asioita.
Larmas: -Meillä ongelmana on että meitä alettiin tehdä vihollisiksi toinen toisillemme. Suomen tieteessä tuli se että toisia rahoitettiin hirveästi että he eivät tienneet mihin ne rahojaan käyttävät. Joutuvat miettimään oikein kaukaisten ulkolaisten tutkijoiden kutsumista että saatiin rahat kulumaan. Sitten meillä on todella hyviä tutkimusryhmiä jotka eivät saaneet mitään, joilta katkaistiin tutkimusrahoitus ja nämä katkeroituivat.
Risteli: -Tilanne on sama kun meillä on runoilija joka kirjoittaa runon ja tässä tapauksessa sitten poliittisesti päätetään, että annetaan yhdelle runoilijalle paljon rahaa, että palkata 20 runoilijaa kirjoittamaan hänelle runoja.
Suomen Akatemia on viehättynyt hankkeista, jotka ovat kaupallisesti sovellettavissa. Näin se on astunut samalle reviirille Tekesin eli teknologian kehittämiskeskuksen kanssa. Erityisen hyvin rahanjaossa on pärjännyt Vihkon oma tieteenala, jossa perustutkimus ja soveltava tutkimus kietoutuvat tiukasti yhteen.
Vihko: -Kehitys kulkee juuri tähän suuntaan, tästä on hyvä esimerkki esimerkiksi molekyylibiologia tai sanotaan yleensäkin uusi biologia, jossa tällaisenä sovelluksena toimiva tutkimustyö tuottaa usein perustutkimuksellisesti mielenkiintoisia tuloksia.
Suomen Akatemiasta tukee tällä hetkellä vain joka viidettä sille esitettyä tutkimushanketta. Se on sääntö, josta toki on poikkeuksia: tavallinen riviprofessori huippuyksiköiden ulkopuoleltakin voi menestyä yllättävän hyvin.
MOT: -Jos 10 vuoden aikana on parikymmentä hakemusta ja niistä puolet hyväksytään, niin onko saavutus hyvä?
Hra Vihko: -Saavutus on aika tavanmukainen menestyvälle tutkijalle.
Professori Pirkko Vihkon kokonaisrahoitus Suomen Akatemialta 7 500 000 mk
MOT: Teidän puolisonne Pirkko Vihko on hakenut 22 kertaa ja saanut 11, miten tätä vastausta .. pidätte sitä …
Vihko: -Mä pidän sitä siis jos ajatellaan keneltä hyväksytään, muuten mitä hänen rahoitukseensa tulee, niin sitä on parasta tiedustella häneltä itseltään, en minä puhu hänen ylitsensä enkä ohitsensa, että olen kiinnostunut näistä tiedoista mitä kerrotte, mutta mitä ne merkitsevät niin sitä on parasta kysyä häneltä..
Rahanjaon mekanismi on yksinkertainen: kaveri arvioi kaveria. Tieteenalan johtavat henkilöt nimetään erityisiin toimikuntiin – tässä kokoontuu terveyden tutkimuksen jaos – ja täällä miljooniin liimataan osoitelaput. Kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomat tutkitutti Akatemian rahanjaon: käytäntö suosi rahasta päättävää sisäpiiriä. Akatemia kiisti väitteen. Vaikka aivoprofessori Paavo Riekkinen on joukosta nyt poissa, ei rahanjako periaatteessa ole muuttunut. Tekemämme selvitys kertoo, että samat edunsaajat ovat yhä vahvoilla.
Juha Risteli: -Pienessä maassa muodostuu helposti klikkejä jotka antavat rahan vain itselleen, palkitsemalla ystävyyssuhteilla ja arvioinneilla pidetään muut ihmiset pois rahoituksesta. Tämä on johtanut siihen että tavallisen rivitutkija, tavallisen tutkijan kannalta Suomen Akatemian merkitys tieteen rahoittajana on vähäinen koska sieltä harvat ihmiset rahaa, ettei akatemialla ole sitä merkitystä mikä sillä lain mukaan on tämmöisen vapaan tieteellisen tutkimuksen harjoituksen kannalta.
Pienessä maassa piiritkin ovat pieniä. Yksi esimerkki: Hormos Medicalin toimitusjohtaja Risto Lammintausta on Akatemian terveydentutkimuksen toimikunnan jäsen – hänen firmansa lääketieteelliseen neuvottelukuntaan kuuluu taas jäsenenä Akatemian pääjohtajan puoliso. Firmassa on töissä Akatemian pääjohtajan poika, joka on mukana parhaillaan suunniteltavana olevassa optio-ohjelmassa.
Jos tieteilijän nimi ei jää tieteensaavutuksista historiaan, voi unelmastaan toki tinkiä: Muotokuvaa tai kipsipäätä parempi muisto jälkipolville on oma yksikkö tai laitos.
Reijo Vihko hankki vuonna 1989 Ouluun komealta kalskahtavan maailman terveysjärjestön WHO:n yhteistyökeskuksen kyltin. Se kiinnitettiin hänen johtamansa kliinisen kemian laitosen seinälle.
Vihko: -Silloin maailma oli sellainen, että päästäkseen tekemään tutkimustyötä kunnolla niin todella tarvi olla aktiivinen, siis hakea niitä mahdollisuuksia, joilla voi todella toteuttaa tutkimuksia, silloin ei ollu huppuyksikköpolitiikkaa, jolloin olis voinu pyrkiä huippuyksiköksi ja sitä kautta pystyä toteuttamaan itseään niin kuin moni pystyy tällä hetkellä.
Vihkon siirryttyä akatemiaan WHO-keskuksen johto siirtyi hänen vaimolleen Pirkolle. Kun rouva Vihko sai kaksi vuotta sitten professuurin Helsingin yliopistosta, selvisi, ettei keskus enää ollutkaan Oulun kliinisen kemian laitoksen osa. Kaikessa hiljaisuudessa yksiköstä oli tehty Oulun yliopiston alaisuudessa toimiva erillisyksikkö.
Lajunen: -Tämä taas johtuu siitä, että silloin se saa erillisrahoituksen OM:stä, koska siinä aiemmassa menettelyssä niin käytettiin tällaista terminologiaa silloin kun korvamerkittiin rahaa jollakin laitokselle.
Vihkojen WHO-keskus on tutkimusrahan järjestelyn mestarinäyte. Yksikköä rahoitettiin aluksi peräti kolmen ministeriön voimin. Rahaa virtasi niin ulko- opetus- kuin sosiaali- ja terveysministeriöstä. Myös Oulun yliopisto, Suomen Akatemia, Tekes, EU ja valtio ovat tukeneet yksikköä. MOT:n laskelmien mukaan keskuksen julkinen tuki 90-luvun aikana oli viitisenkymmentä miljoonaa markkaa.
MOT: -Onko tämä WHO Center julkisesti rahoitettu itse asiassa yksityinen tutkimuslaitos jossa kaikki päätösvalta aikanaan oli teillä ja myöhemmin vaimollanne Pirkko Vihkolla?
Vihko: -Niiden tietojen mukaan joita minulla on.ei siinä ole mitään yksityistä ollut enkä usko että on nytkään.
Risteli: -Se on veronmaksajien ylläpitämä tutkimusinstituutti jossa valtaa, kaikkea päätösvaltaa käyttävät Vihkot. Silloin se tietysti on sitä. Se on heidän tutkimukseen, heidän tekemään tutkimukseen rakennettu organisaatio
Nyt tutkimusyksikkö on siirtymässä Helsinkiin oululaisten rahat mukanaan. Muutosta on sovittu suoraan opetusministeriön ja Helsingin yliopiston kesken.
Raivio: -WHO CCR:stä otettiin Helsingin yliopistoon yhteyttä pari vuotta sitten kun sen vastuuhenkilöt olivat siirtymässä Helsinkiin ja kysyttiin onko Helsingin yo valmis ottamaan omien siipiensä suojaan?
MOT: -Mikä oli vastaus?
Raivio: -Vastaus oli että kyllä olimme jos sen rahoituspohja säilyy, että toisin sanoen Helsingin yliopisto ei ollut panostamaan omia budjetti tai muita varojaan tähän yksikköön.
Oulun WHO keskus on kuitenkin kuulunut hallinnollisesti Helsingin yliopistoon jo tämän vuoden alusta.
Raivio: -Se on minulle uutinen. Mä en tiennyt että tää siirto on tapahtunut. Meidän ajattelumme edelleenkin on se että se jos se pystyy hankkimaan rahoituksensa niin tervetuloa. Niin sille on varattu fyysiset tilat biomedicum-rakennuksesta joka valmistuu ensi keväänä. Jos se on jo siirtynyt Helsinkiin niin en tiedä missä se toimii.
Risteli: -Vihkot tiesivät että he tulevat muuttamaan Oulusta ja he halusivat tämän mukaansa. Ja se ei tietysti ole mahdollista kliinisen kemian laitoksen vieminen Helsinkiin ei ole, muta jos siellä oleva yksikkö eriytetään ja saadaan se sitten valtakunnalliseksi erillisyksiköksi niin silloin se voidaan siirtää muualle.
Raivio: -Ei meidän tulossopimuksessa ole WHO CCR:lle kyllä penniäkään.
MOT: -Teille tämä on uusi asia?
Raivio: -Kyllä.
Vihkojen yksikön poikkeuksellinen asema selviää, kun sitä vertaa Suomessa toimiviin muihin WHO-yhteistyöelimiin. Yhdeksän muuta keskusta ei ole saanut tutkimustukea yhteistyönsä vuoksi. -Paremminkin status on kuluttanut muiden laitosten käyttövaroja.
Tutkiessamme keskuksen asemaa ja rahoitusta vastaan tulee rikos: WHO yksiköstä on varastettu sen johtajan Pirkko Vihkon arkistoa ja apurahatilityspapereita. Professori Vihko on tehnyt asiassa rikosilmoituksen.
Menestystä, rahaa ja vaikutusvaltaa: Asunto Helsingin Ullanlinnassa – yksin pörssiomaisuuden arvo Vihkojen 3-henkisellä perheellä on yli 35 miljoonaa markkaa –Reijon valinta EU:n tutkimusrahoitus- ja arviointityöryhmän puheenjohtajaksi juuri viime viikolla jne.
Reijo Vihko: -Minun on mahdotonta kuvitella elämää, jossa en olisi tehnyt tiedettä, se on ollut elämän tärkein sisältö. Se että sitä sivuten, samalla alueella voi myös luoda taloudellisia arvoja niin se on ollut minusta hyvin hieno kokemus. Kummastakaan en haluaisi missään tapauksessa luopua.
Toimittajat: Ari Korvola & Jouni Tervo
Ohjelmassa haastatellut:
Reijo Vihko, pääjohtaja, Suomen Akatemia
Petteri Paronen, rehtori, Kuopion yliopisto
Lauri Lajunen, rehtori, Oulun yliopisto
Markku Jalkanen, professori, toimitusjohtaja, Biotie Therapies Oyj
Kari Raivio, rehtori, Helsingin yliopisto
Markku Larmas, professori, Oulun yliopisto
Riitta Uosukainen, eduskunnan puhemies, opetusministeri 1991 – 95
Juha Risteli, professori, Oulun yliopisto
