Hyppää pääsisältöön

Roskapankin uhrit - Kuinka Arsenal kohtelee asiakkaitaan: käsikirjoitus

Roskapankin uhrit - Kuinka Arsenal kohtelee asiakkaitaan

Runsas vuosi sitten kerroimme kuinka valtion omistama ja hallituksen valvoma roskapankki Arsenal on kohdellut velallisiaan.

Joukko kunnollisia Keski-Pohjanmaan maaseudun ihmisiä oli taannut lainoja naapurilleen Martti Kortetille. Mutta he eivät tienneet sitä, että onneton maanviljelijä oli jo epätoivoisesti ylivelkainen ja maksukyvytön.

Kortet: "... että se heleposti anto niitä lainaa. Ja me hoiettiin uusi laina, entisiä korkoja ja lyhennyksiä, että se velekamäärä niinkö kasvo koko ajan".

Kuinka säästöpankki saattoi antaa tyhjätaskulle pienviljelijälle miljoonien markkojen lainat ?

Kortet: " ne sano, että ko on hyvät takkaajat, niin sillon voijaan antaa, että".

Ja tässä ovat Kortetin hyvät takaajat:

Rauni Kippola, takausvelkaa miljoona markkaa: "Tää oli isommasta summasta mitä alakuun oli puhe".

Aimo Hautamäki, takausvelkaa pari miljoonaa: "No ei oo vielä tietoa, että miten niistä seleviää"

Aira Ojalehto, asunto jo mennyt, takausvelkaa jäljellä pari sataa tuhatta markkaa: "... ennen varmaan olis muutaman vuoden vaikka kaleeriorjana, kun tietäs, että tästä pääsee joskus irti".

Näitä velkoja Arsenal on perinyt Kortetin takaajilta ulosotoin ja takavarikoin. Vaikka maksukyvytöntä velallista luotottanut pankinjohtaja on jo tuomittu törkeästä petoksesta vankeuteen. Mutta takaajat eivät anna Arsenalin lakimiehille periksi.

Timo Hautamäki "Heidän takanaan on ollut tämän maan oikeusjärjestelmä. Heille prosessipetokset, asiakirjojen salaamiset, väärennökset, väärät valat. Ne ovat aivan normaalia arkipäivää".

Tässä oltiin vuosi sitten. Mitä sen jälkeen on tapahtunut ?

--------

Maanviljelijä Aimo Hautamäen navetassa ammuivat lehmät vielä viime keväänä. Nyt navetta on kylmänä, elinkeino on loppunut kokonaan.

Aimo Hautamäki: "No se johtuu siitä, ko tila oli kerran takavarikossa ja sitten olis pitäny hirveästi investointeja tehä. Ja pieni karja, ne olis pitäny kaikki karjat uusia ja navetta uusia niin ei siinä ois ollu mitään järkeä ruveta. ku ei tiiä, milloin se päättyy tämä asia".

Tila on takavarikoitu, karja myyty, ja metsärahat menevät suoraan ulosottajalle.

K: Millä tulet tällä hetkellä toimeen?
Aimo Hautamäki: "No, mää vielä saan niitä maataloustukeja, tukeja saan ja sitten myyn niinkö viljat pystyyn ja heinät pystyyn, niin siinä sitä on niin kun kittuutettu".

Aimo Hautamäki on ajettu tähän jamaan, koska hänen edesmennyt Alvari-isänsä takasi pahaa aavistamatta naapurinisännän luottoja säästöpankista, kuten maaseudulla on totuttu tekemään. Vanhalta isännältä haettiin nimeä takauspaperiin kotoa jopa sairasvuoteelta. Ei hän voinut tajuta, että taattu velka ei lyhentynyt, vaan päinvastoin kasvoi huimaa vauhtia.

Sellaisesta menosta ei tietysti voinut seurata mitään hyvää pankillekaan. Säästöpankki tuhoutui ja sen konkurssipesä siirtyi valtion omaisuudenhoitoyhtiön, Arsenalin hoitoon. Samat miehet, jotka olivat aiheuttaneet säästöpankin sotkut, ryhtyivät nyt niitä siivoamaan roskapankin virkamiehinä.

Takaajat olisivat nyt olleet yksin Arsenalin koneistoa vastaan, ellei Aimo Hautamäen serkku Timo Hautamäki olisi ryhtynyt heitä auttamaan. Miksi he olivat taanneet niin luottavaisesti jo raskaasti ylivelkaantunutta pienviljelijää:

Timo Hautamäki: "... pankki salasi velallisen tosiasiallisen tilanteen. Kortetin taloudellinen tilanne oli tuolloin jo sen kaltainen, että hänellä ei ollut minkäänlaisia selviämisen mahdollisuuksia. Velallinen itse ei edes tiennyt omaa taloudellista tilannettaan, eikä omien velkojensa määrää. Ainoastaan pankki tiesi tosiasiallisen tilanteen ja piti visusti huolen siitä, että takaajat eivät saaneet sitä tietää".

Syntyneessä oikeudenkäynnissä pankki sai vahvistetuksi takaussaatavansa todistamalla, että Kortet ei ollut maksukyvytön, ja että lainojen vakuudeksi pantatun tilan arvo vastasi pankin saatavia. Takaajilla ei siis ollut poikkeuksellisen suurta riskiä, heidän nimensä olivat papereissa vain lisävakuutena. Pankin mielestä ainoastaan lama ja vakuusarvojen romahdus aiheuttivat heille takausvastuun toteutumisen.

Katsotaanpa tarkemmin, kuinka pankin ja Arsenalin väitteet kestävät päivänvaloa:

Arsenalin asianajaja ilmoitti hovioikeudelle, että Kortetin kokonaisvelkamäärä 1989 oli noin 600 000 markkaa.

Arsenal kuitenkin salasi oikeudelta velallisen todellisen tilanteen, sen että miehen velat pelkästään säästöpankkiin olivat tuolloin jo yli miljoona markkaa, siis lähes kaksinkertaiset ilmoitettuun verrattuna. Tämä yhteenveto on Arsenalin itsensä tekemä.

Tosiasiassa velat olivat vielä paljon tätäkin suuremmat.

Timo Hautamäki: "Todellisuudessa tämän jälkeen velkamäärä on kasvanut huomattavasti... Tämän mukaan vekseleitä ei tuolloin ollut ollenkaan. Todellisuudessa vekseleitä on ollut lukuisia, 26 000, 45 000, 30 000 ja 30 000. Pelkästään Arsenalin saatavat ovat tuolloin olleet ilmeisestikin noin 1 447 000 markkaa. Ja tämän lisäksi tavaran toimittajille ja muille rahoituslaitoksille ainakin 500 000 lisää, eli kokonaisvelkamäärä on ollut varmastikin runsaat 2 miljoonaa markkaa".

Ja velkakierre syveni hurjaa vauhtia. Vuonna 95 pienviljelijän velat olivat jo yli kolme miljoonaa ja tällä hetkellä ne lähentelevät seitsemää miljoonaa markkaa..

Vekselikierteestä huolimatta käräjäoikeus päätyi Arsenalin ohjaamana toteamaan, että Kortetilla ei ollut vaikeuksia selviytyä maksuvelvoitteistaan. Arsenalin asianajaja ilmoitti oikeudelle, että velallisella ei ollut maksuhäiriöitä.

Timo Hautamäki: "... oikeuden on aina helppo uskoa instituution edustajaa, tosiasiassa velallisella oli vuonna -91 jo yhdeksän rekisteröityä maksuhäiriötä, hänen tilaltaan oli katkaistu sähköt, perhe joutui turvautumaan toimeentulotukeen ..."

Ja onhan jokaiselle selvää, että pieni lypsykarjatila ei voi mitenkään selviytyä miljooniin nousevasta velkakuormasta. Verotietojen mukaan seitsemän henkeä ruokkivan tilan nettotulo oli noin 2 500 markkaa/kk. Se ei estänyt säästöpankkia antamasta luottoa luoton päälle, olihan sillä hyvät takaajat.

Entä sitten säästöpankilla olleet reaalivakuudet, kiinnitykset tilaan, joiden piti kattaa Kortetin velat, niin että takaajilla ei ollut suurtakaan riskiä.

Arsenalin käyttämä helsinkiläinen asianajaja Hans Sundblad ilmoitti oikeudelle, että minkäänlaista vakuusarvolaskelmaa Kortetin tilasta ei ole tehty, mutta tila-arvio oli olemassa, ja se päätyi 1,5 miljoonaan markkaan.

Todellisuudessa asianajaja tiesi, että pankissa oli tehty tilasta vakuusarvolaskelma, jonka mukaan tilan vakuusarvo oli vain 672 540 markkaa. Tämä tieto salattiin oikeudelta. Asianajaja Sundblad ei halunnut vastata kysymyksiimme.

Tilan vakuusarvosta ei kuitenkaan käytännössä riittänyt säästöpankille kuin murusia, koska tilaan oli kiinnitetty myös Postipankin, Yhdyspankin ja lääninhallituksen saatavia yhteensä 450 000 markan edestä ja ne olivat etusijajärjestyksessä ennen säästöpankin kiinnityksiä.

Kun tilan käyvästä arvosta vähennettiin muiden rahalaitosten osuus, jäi säästöpankin reaalivakuuksien arvoksi panttihuutokaupassa vajaat parisataatuhatta markkaa. Loput Kortetin miljoonaveloista oli jätetty kylmästi takaajien niskaan.

Jos mahdollista, tilanne oli vieläkin pahempi, Eräisiin luottoihin kiinnityksiä ei oltu edes haettu, tai niistä luovuttiin tai lainan lyhennysohjelmaa muutettiin takaajia kuulematta.

Näin siitä huolimatta, että takaajille oli ilmoitettu, että lainoihin on olemassa kiinnitysvakuudet niin, että takaajien nimet tarvitaan papereihin vain ikään kuin lisäksi.

Timo Hautamäki: "Vuonna -92 pankki on pyytänyt käräjäoikeutta kuolettamaan Alatalon ja Ylivainion tilojen kiinnitykset, jotka ovat olleet panttina mm. Alvari Hautamäen takaamalle lainalle. Tämän jälkeen tila on voitu myydä, mutta todellisuudessa kauppahinnasta ei ole ohjattu mitään tähän luotoon, jonka vakuutena tilat ovat olleet, eikä itse asiassa koko säästöpankkiin luotosta ole tullut minkäänlaista suoritusta".
K: Mitä tämä merkitsi takaajien kannalta?
Hautamäki: "Takaajat ovat jääneet silloin kokonaan tämän luoton maksumiehiksi ja samalla menettäneet regressio-oikeutensa panttiin".
K: Miksi eräitä kiinnityksiä ei oltu edes haettu näihin luottoihin, niin kuin oli ollut puhe?
Hautamäki: "Mielestäni siihen on olemassa vain kaksi syytä: toisaalta tila on ollut ylikiinnitetty jo ennestään ja toisaalta pankin kannalta on ollut edullisempi kohdistaa ja osoittaa kiinnitykset vain sellaisiin lainoihin, joissa ei ulkopuolisia takaajia ole olemassa".

Marraskuussa 1991 takaajat kutsuttiin taas pankkiin Kortetin asioissa. Mikä sai heidät jälleen kerran antamaan nimensä selvissä rahavaikeuksissa olleen miehen lainalle, eivätkö he jo tunteneet palaneen käryä.?

Ojalehto: "... enhän minä mennyt takaamaan mitään niin kuin varsinaisesti uutta, vaan sellasta luottoa, joka oli mun ja Rauni Kippolan takaama ennen ja sitten piti yhdistää myös näitä Alvar Hautamäen ja Matti Haapalan kolme pikkulainaa, että tehdä yksi yhteinen, niin sanotusti helpomman hoidon vuoksi".
K: Mitä muuta pankinjohtaja kertoi Martti Kortetin tilanteesta?
Ojalehto: "No silloinhan piti tilanteen olla hirmu hyvän, koska Martilla oli valmistunu uusi asuinrakennus ja sitten oli kuulemma kaikkia uusia suunnitelmia".

Aira Ojalehto ja muut takaajat siis uskoivat vakaasti, että uudella luotolla oli kuitattu pois eräitä heidän takaamiaan vanhoja luottoja. Kunnes...

Ojalehto: "Joulukuun 4. -92 sain ihmeteltäväkseni, että se vanha, pois maksettu laina olikin tullut maksuun, määrätty mulle ja Raunille maksettavaksi".
K: Eli sillä uudella lainalla ei ollutkaan maksettu pois niitä vanhoja?
Ojalehto: "No ei!"
K: Kuinka pankinjohtaja selitti tämän?
Ojalehto: "Hän selitti sen sillä tavoin, kun kysyttiin tätä häneltä 18.12. -93, että se laina ei ollut toteutunut, koska Alvar Hautamäki ei ollut pystynyt takaamaan sitä ajoissa".

Tieto rauhoitti Ojalehtoa, koska näin ei hänen nimensä varassa ollut lainakuorma olisi kasvanut. Sitäkin suurempi yllätys oli runsaan vuoden kuluttua tullut Arsenalin kirje, jossa juuri tätä lainaa, jonka ei edes pitänyt olla syntynyt, vaadittiin häneltä takauksen perusteella.

Ojalehto: "No, en tiennyt, että mitä ajatella, että on maailmankirjat sekaisin, kun mulle tulee sellainen laina ja vielä semmosesta summasta, mitä mä en ole ikinä osannu uneksiakaan!".

Todellisuudessa laina oli syntynyt, mutta sillä ei maksettukaan pois takaajien vastuulla olleita aikaisempia luottoja, vaan pankki maksoi sillä pois edellisenä kesänä Kortetille erehdyksessä antamansa vakuudettoman notariaattiluoton. Toisin sanoen pankki kuittasi sitä uhkaavan 200 000 markan luottotappion maksattamalla sen Kortetin takaajilla, jotka uskoivat maksavansa pois omalla vastuullaan olleita vanhoja luottoja.

Pankki väitti, että edellisen kesän notariaattiluotto oli samojen takaajien vastuulla, joten uudella lainalla olisi vastaavasti kevennetty heidän aikaisempaa takausvastuutaan.

Takaajat olivat kuin puulla päähän lyötyjä, sillä heillä ei ollut mitään muistikuvaa siitä, että he olisivat käyneet heinäkuussa pankin konttorissa tekemässä takauspapereita.

Ojalehto: " Minä ainakaan en ole voinut olla pankissa kyseisenä päivänä, koska olin lomamatkalla Norjassa ja tässä mulla on muistona kuvia tuolta matkalta"

Myös vanhalla isännällä, Alvari Hautamäellä on alibi lainantekopäivälle.

Timo Hautamäki: " Hän ei ole voinut tuona päivänä 22.7.91 olla Ylivieskan konttorissa allekirjoittamassa takaussitoumusta, koska tämän pankkikirjan mukaan hän on asioinut Alavieskan konttorissa samana päivänä. Ja koska hän teki matkansa polkupyörällä, hänellä ei ole mahdollisuuksia ollut silloin olla kahdessa paikassa yhtä aikaa".

Kolmas takaaja on myös varma asiasta:

Kippola: "Ei, ei oo käyty semmoseen lainaan panemassa nimiä".

Eikä myöskään lainansaaja muista tällaista tilaisuutta.

Kortet: "En kyllä muista tällaista tapausta, että kaikki olis olleet siellä, jos ne olis yhtäaikaa olleet siellä, niin kyllä mä muistaisin tällaisen tapauksen, mutta en tosiaan muista, että olis olleet".

Järkyttyneet takaajat vaativat tietysti saada nähdäkseen kesän lainan luottoasiakirjat, voidakseen nähdä, että oliko niissä todellakin heidän nimensä.

Hautamäki: "Arsenal vastasi, että luottoasiakirjoja ei ole, niitä ei ole löydetty, mutta tämä ei tarkoita, etteikö niitä tosiasiassa olisi olemassa. Edelleen Arsenal väitti, että takaajat ovat antaneet takauksensa myöskin tälle luotolle."

Takaajat eivät antaneet periksi, vaan he pyysivät keskusrikospoliisia tutkimaan notariaattiluottosotkun. Mutta keskusrikospoliisi törmäsi samoihin ongelmiin kuin takaajatkin. Arsenal oli haluton luovuttamaan papereita ja se ilmoitti, että luottoasiakirjoja ei yksinkertaisesti löydy.

Kuvaa KRP:n pankkitiedustelusta ja siihen tulleesta vastauksesta, "papereita ei löydy"

Lopulta Turun säästöpankista löytyi jäljennös velkakirjasta ja sen sekä muun todistelun perusteella käräjäoikeus tuomitsi notariaattiluotolla petkuttaneen pankinjohtajan törkeästä petoksesta vankeuteen lautamiesten äänin. Tuomiosta on valitettu hovioikeuteen.

Mutta vaikka pankin takaussaatava on nyt siis tuomioistuimen päätöksellä todettu petoksella syntyneeksi, jatkaa Arsenal sen perimistä.

Takaajat puolestaan jatkoivat taisteluaan Arsenalin lakimiesarmeijaa vastaan. Edelleen oli kateissa mm. luottopäätös ja siihen liittyvä takaajien sitoumus. Arsenal ilmoitti itsepintaisesti, että papereita ei löydy sen arkistosta.

Lopulta keskusrikospoliisin kärsivällisyys loppui ja se teki syyskuussa kotietsinnän täällä Arsenalin Oulun toimipisteen arkistossa. Ja yllätys yllätys, rikosylikonstaapeli löysi kaivatun alkuperäisen velkakirjan tuota pikaa asiaankuuluvasta mapista, sille kuuluvalta paikaltaan.

Nyt alkoi selvitä, miksi Arsenal ei ollut halukas luovuttamaan asiakirjoja.

Niistä paljastui ensiksikin, että kyseisen heinäkuun notariaattiluoton erääntymisestä ei oltu edes ilmoitettu, ei velalliselle eikä takaajille. Sitä ei oltu koskaan edes yritetty periä. Miksi, jos kerran lainalla oli takaajat?

Mutta kun ei ollut. Velkakirjan mukana ei ollut minkäänlaista takaajien allekirjoituksella varustettua takaussitoumusta. Toisin kuin muissa vastaavissa arkistosta löytyneissä velkakirjoissa.

Hautamäki: "Pankki tiesi sataprosenttisella varmuudella, että velallinen ei koskaan kykene velkaa itse suorittamaan pankille. Edelleen pankki tiesi, että se jää sen vastuulle, koska minkäänlaista vastatakausta sen hyväksi ei ollut. Sen takia luoton erääntyminen piti salata myöskin velalliselta itseltään, että pankki voi eräännyttää luoton, maksaa sen omista varoistaan takaisin, ja sen jälkeen järjestää uuden luoton, johon se erehdyttää takaajat mukaan, ja nyt sillä olikin pätevät ja pystyvät vastatakaajat takaamaan pankin syntyvän luottotappion".

Mutta kaikkein yllättävin löydös on tämä keskusrikospoliisin haltuun viime syyskuussa päätynyt paperi. Arsenalin laatimassa yhteenvedossa Kortetin luotoista näkyy, että pankki oli jo -93 katsonut, että takaajat olivat vapautuneet vastuusta niin riidanalaisen syksyn notariaattiluoton kuin eräiden muidenkin luottojen osalta.

Arsenal on siis tiennyt seitsemän vuoden ajan, että nämä takaussaatavat ovat perintäkelvottomia, mutta siitä huolimatta sen on perinyt, ulosmitannut ja takavarikoinut niitä takaajilta mitään keinoja kaihtamatta.

Merkinnät paperiin on tehnyt Arsenalin lakimies Matti Piironen, mies joka on käytännössä hoitanut ja johtanut takausvelkojen perintää. Sama mies, joka oli Keski-Pohjan Säästöpankin palveluksessa lakimiehenä juuri silloin, kun Kortetia luototettiin takaajien piikkiin.

Piironen sen enempää kuin Arsenalin johtokaan ei halunnut vastata kysymyksiimme.

Mitä tämä perusteeton perintä on maksanut sen uhreille?

Alvari Hautamäki kuoli vain päivä sen jälkeen, kun ulosottoon mennyt takausvelka oli erääntynyt maksettavaksi. Toinen iäkäs takaaja kuoli muutaman kuukauden kuluttua siitä.

Aimo Hautamäki: "Kyllä se joudutti, kyllä sen näki heti, että päivä päivältä niinkö kunto huononi sitten ja rasitus kävi niin valtavaksi, että siinä tuli sitten se halvaus. Ja kun se halvaus tuli, niin viikon verran sen jälkeen".

Ojalehto: "No seitsemän vuoden nimenomaista piinaa. Vankeutta. Tämän asian. Tämähän ei ole, vieläkään olla vapaita tästä. Miten se puettais sanoiksi?"

Miksi sitten säästöpankki 90-luvun alkuvuosina tyrkytti lainaa lainan päälle asiakkaalleen, jonka tilan sen on täytynyt ymmärtää toivottomaksi?

Timo Hautamäki: "90-luvun alussa pankin taseasema oli jo heikentynyt niin paljon, että se ei voinut enää kirjata luottotappioita tilinpäätökseensä. Asiakkaat piti pitää hengissä keinolla millä hyvänsä. Sen sijaan eduskunnan pankkitukipäätöksen jälkeen olosuhteet muuttuivat aivan olennaisesti. Sen jälkeen näistä elätettävistä tulikin pankin saaliita. eli nyt asiakasta ei kannattanut enää pitää pystyssä, vaan hinnalla millä hyvänsä kaikki mahdolliset luottotappiot oli kirjattava, yritykset ajettava konkurssiin ja yksittäisten ihmisten omaisuus pakkohuutokauppoihin. Tätä vaati pankin etu. Pankin etu meni kaiken muun edelle".

Tämän tuli tuntemaan myös moni yritys. Pankki kampitti yritykset raa’asti heti sen jälkeen kun tuli mahdolliseksi siirtää luottotappiot valtion kannettavaksi. Yhtiöiden taistelu Arsenalia vastaan on ollut yhtä tuskaista kuin yksityishenkilöidenkin.

Vuosi sitten kerroimme mm. Keski-Pohjanmaalla toimivista Autio-yhtiöistä, joihin kuuluneen AS-Leasing rahoitusyhtiön säästöpankki ajoi konkurssiin tuomioistuimelle antamallaan väärällä ilmoituksella vakuuksista sekä salaamalla rahoitussopimuksen, joka saatiin päivävaloon vain keskusrikospoliisin avulla.

Autio-yhtiöt ovat toistuvasti vaatineet Arsenalia esittämään rahoitussopimukseen liittyvän 35 miljoonan markan yritystodistuksen, mutta pankki on ilmoittanut tuomioistuimille, poliisille, syyttäjälle ja verottajalle, että sellaista asiakirjaa ei ole olemassakaan.

Kunnes yllättäen, ilmeisesti vahingossa Arsenalin lakimiehet tulivat erässä muistiossaan paljastaneeksi yritystodistuksen, joka oli koko ajan ollut Arsenalin hallussa.

AS-Leasingille ja sen omistajille yritystodistuksen salaaminen on tullut kalliiksi.

Juhani Autio: "Tietysti silloin kun yhtiö on asetettu konkurssiin, tuottava, menestyvä yritys on ajettu konkurssiin, niin se tarkoittaa tietysti silloin sen substanssin menettämistä, ennen kaikkea tuottoarvon menetystä, goodwill-arvon menetystä ja luonnollisesti konkurssista seuraavia aiheettomia ja ylimääräisiä kustannuksia".

Autiot ja eräät muut Keski-Pohjanmaan yrittäjät ovat vaatineet Arsenalilta korvauksia kokemistaan menetyksistä. Arsenalin hallitus totesi kylmästi, että yrittäjien vaatimukset ovat täysin perusteettomia.

Äskettäin valmistunut Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys päätyi kuitenkin siihen, että osassa yrittäjien Arsenalille esittämistä vaatimuksista saattaa ollakin peruste. Joissakin tapauksissa yrittäjien oikeuksien toteutuminen edellyttäisi voimassa olevien oikeuden päätösten purkamista. Arsenalia uhkaakin nyt yksinomaan Keski-Pohjanmaalta yli puoleen miljardiin markkaan nouseva vahingonkorvauslasku.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että Arsenal ei pysynyt sille tarkoitetussa neutraalissa pesänselvittäjän roolissa, vaan se pyrki jatkamaan säästöpankin toimintaa bisneksenä.

Perttula: "pesänselvittäjä tavallaan niin kun on tekninen selvittäjä, sillä ei ole niin kuin sanotaan omaa osuutta siinä mut se vaan selvittää asiaa, mutta silloin jos sitä hoidetaan bisneksenä niin silloin asetetaan tulostavoitteita ja pyritään sitten imemään kuiviin".

Tuomioistuinratkaisujen purkamista vaatii myöskin Kortetin takaajien hyvittäminen. Keskusrikospoliisi on jo tekemiensä tutkimusten perusteella päätynyt epäilemään kahta Arsenalin lakimiestä ja yhtä sen käyttämää asianajajaa törkeästä petoksesta. Kahta muuta lakimiestä epäillään avunannosta petokseen. Yrityspuolelta nousee lisää prosessipetosepäilyjä.

Kari Kantalainen: "Tämä on omalla tavallaan yllätys, omalla tavallaan tietysti ehkä odotettavakin, koska meillä on varsin runsaasti erilaista palautetta sekä pankkikriisin jälkihoitoon, että Arsenalin työskentelyyn liittyvistä asioista, ja tässä mielessä me esimerkiksi tarkastusvaliokunnan puitteissa omalta osaltamme nostimme valtiovarainministeriön harkittavaksi esimerkiksi Arsenalin hallituksen ja toimivan johdon tili- ja vastuuvapauden".

Katkeruus Arsenalin kovista otteista on suurta, mutta vain harvoilla on ollut voimia ryhtyä puolustautumaan mahtavaa, ylimielistä pankkia vastaan.

Ojalehto: "...me on puhuttu kuuroille korville eikä olla saatu mistään mitään vastauksia".

Mistä sitten johtuu, että pankki ja sen seuraaja Arsenal on saanut tuomioistuimissa läpi sellaisenaan lähes kaikki vaatimuksensa?

Perttula: "No perinteisesti pankki ja pankin asiakas välinen suhde on aika lailla sellainen, että pankkiin siinä yhteydessä luotetaan ja pankilla on pankin status ja se on aika vahva osapuoli oikeudenkäynneissä".

Timo Hautamäki: "Nämä ovat suomalaiselle oikeuslaitokselle uusia ja ennen kokemattomia asioita. Ennen 90-lukua tämmöisiä asioita ei ylipäätänsä oikeudessa käsitelty. Silloin on muodostunut tällainen hyvin inhimillinen ennakkokäsitys, että tämä ei voi olla mahdollista. Ja koska se ei ole mahdollista, niin ei oikeuskaan voi todeta sellaista tapahtuneen."

Toimittaja: Martti Backman
Haastatellut:
Martti Kortet, Ylivieska

Rauni Kippola, Alavieska

Aimo Hautamäki, Alavieska

Aira Ojalehto, Haapavesi

Timo Hautamäki, toimitusjohtaja, Oulu

Juhani Autio, Haapajärvi

Antti Perttula, Valtiontalouden tarkastusvirasto

Kari Kantalainen, kansanedustaja, Arsenalin tarkastusvaliokunnan pj.