Hyppää pääsisältöön

Kierot banaanit: käsikirjoitus

Kierot banaanit

Toimittajat Martti Backman ja Boris Salomon

Reilun kaupan markkinat Turussa.

Reilu kauppa on ollut Suomessa menestys. Tiedostavat vaihtoehtoihmiset valitsevat reilun kaupan kahvia, suklaata - ja banaaneja. Reilu on trendikästä myös vallasväen kekkereillä. Linnan itsenäisyyspäiväkutsuilla nautittiin viime vuonna reilun kaupan herkkuja.

Reilun kaupan ideana on tukea kehitysmaiden köyhiä pienviljelijöitä ja maatyöläisiä maksamalla heidän tuotteistaan markkinahintaa parempi, reilu hinta.

Reilun kaupan hittituote on banaani. Hyvää tarkoittavat kuluttajat ovat maksaneet siitä 2-3 markkaa enemmän kilolta uskoen, että lisähinta käytetään köyhien viljelijöiden ja työläisten hyväksi parempina tuottajahintoina, palkkoina ja sosiaalietuuksina.

Suomessa myytävät reilut banaanit tuotetaan Etelä-Amerikassa, Ecuadorissa.

Kosonen: "Reilun kaupan järjestelmä on alun perin luotu syrjäytyneitä pienviljelijöitä varten, ja se on edelleen meidän keskeinen kohteemme ja keskeinen tavoitteemme, tukea pienviljelijöitä ja auttaa heitä pääsemään maailmanmarkkinoille".

Siksipä meitä odottaakin perillä Ecuadorissa yllätys. Vähäosaisen raatajan asemesta tapaamme suurehkon haciendan varakkaan omistajan, Yhdysvalloissa koulutetun liikemiehen, Pablo Prieton. Hänen 340 hehtaarin plantaasillaan työskentelee 250 banaanityöläistä ja se tuottaa 40 prosenttia Suomessa myytävistä reiluista banaaneista.

Kuuluuko Prieton perhe syrjäytyneisiin pienviljelijöihin?

Kosonen: "Ei kuulu, reilun kaupan järjestelmään kuuluu nykyään myös se, että pyritään parantamaan tämän tyyppisillä perhetiloilla ja plantaaseilla olevien työntekijöiden asemaa, eli El Prieton tapauksessa reilun kaupan järjestelmä pyrkii tukemaan työntekijöitä ja työläisiä tällä tilalla".

Prieton farmi kuului banaanityönantajien parhaimmistoon jo ennen reiluun kauppaan liittymistä. Yrityksellä on oma lääkäriasema, oma kauppa, josta työläiset savat ostaa ruokaa alennuksella ja velaksi, ja yritys antaa lapsille ilmaiseksi firman logolla varustettuja koulutarvikkeita.

Reilun kaupan avustusten jälkeen sosiaalisia oloja on kohennettu entisestään. Terveysasemaa on laajennettu. Työntekijä maksaa palkastaan dollarin ja neljänneksen viikossa, ja sitä vastaan koko perhe saa ilmaisen lääkärihoidon, hammashoito mukaan lukien. Lääkkeistä on maksettava puolet.

Reilun kaupan tuloilla yhtiö on kasvattanut koulutarvikelahjoitustaan ja palkannut lisäksi yhden opettajan kylän lastentarhaan.

Pablo Prieto: "Olisi vaikea kyetä ilman reilun kaupan lisää siihen, mitä me olemme tehneet niin lyhyessä ajassa. Työntekijämme ja minä olemme kiitollisia lisähinnasta!".

Yrityksen työntekijät on liitetty Ecuadorin sosiaaliturvajärjestelmään, heillä on sairausvakuutus ja eläkeoikeus. Mutta silti kaikki työläiset eivät ole varauksettoman ihastuneita Prietoon mallityönantajana. Asianajaja Ruben Nieto on puolustanut banaanityöläisten etuja lukuisissa oikeudenkäynneissä:

Nieto: "Olette nähneet banaanitilalla hyviä sosiaalitiloja. Voiko häntä tämän perusteella pitää hyvänä työnantajana ja mallina muille ? Voin sanoa, että ei voi. Se mitä olette nähneet ei tee Pablo Prietosta hyvää työnantajaa. Hän vain joiltakin osin toteuttaa sen, mitä Ecuadorin laissa määrätään työnantajan velvoitteista".

Kuluttajien maksamaa reilun kaupan lisähintaa ei ole tarkoitettu työnantajan lakimääräisten velvollisuuksien täyttämiseen. Silti juuri näin tapahtuu Ecuadorissa. Myös toinen reilun kaupan tuottaja, osuuskunta El Guabo on vain liittänyt työläisensä Ecuadorin sosiaaliturvajärjestelmään reilun kaupan tuen avulla. Sen työntekijät saavat käydä kunnallisessa terveyskeskuksessa, lisäetuina ovat vain eräät ensiapu- ja torjunta-aineiden käyttöön liittyneet kurssit. Selvää etua saavat osuuskunnan osa-aikaiset työntekijät, jotka eivät ilman yhtiön apua pääsisi sosiaaliturvan piiriin.

Pienten perheviljelmien muodostamassa El Guabo -osuuskunnassa ovat toki työntekijöiden olot parantuneet reilun kaupan aikana. Työntekijät saavat nauttia ilmaisen lounaansa reilun kaupan lisärahalla toteutetussa ruokailukatoksessa ja sosiaalitilakin on rakennettu farmin perälle.

Mutta suurin muutos on tapahtunut ympäristöasioissa, torjunta-aineiden ja lannoitteiden käytössä.

Keinolannoitteiden käyttöä on vähennetty ottamalla käyttöön kompostit ja muut biolannoitteet.

Tuholaismyrkkyjen käyttöä on vähennetty ja rikkakasvien torjunnassa on siirrytty tyystin käsin, viidakkoveitsillä, machetteilla tapahtuvaan kitkemiseen.

Sixto Gonzales: "Muualla käytetään myrkkyjä, ja se on aina pahasta terveydelle. Täällä ei sellaista ongelmaa ole. Aivan erilaista kuin muilla tiloilla, joilla olen ollut töissä".

Työläiset kertoivat saavansa palkkaa 8-10 dollaria päivässä. Tilan omistajalla, osuuskunnan johtajalla Jorge Ramierezilla oli hiukan erilainen käsitys palkasta:

Ramierez: "Muualla työskentelevät työläiset saavat 8-10 dollaria päivässä, ilman muita etuja. Meidän työläisemme saavat ainakin 12 dollaria päivässä, ja sadonkorjuuaikana saatamme maksaa enemmän. Lisäksi meillä on sosiaalietuja.

Kerroin Ramierezille, että hänen työntekijänsä puhuivat selvästi pienemmästä palkasta.

Ramierez: "Aivan, heillä on muita etuisuuksia. Maksan esim sosiaaliturvamaksut. Joissakin tapauksissa he eivät saa maksua käteisenä. He saavat esim. työvaatteet."

Walter Armijos: "Työntekijöille kuulemma annetaan saappaat ja työvaatteet, mutta olemme saaneet vain t-paidat. Saimme kerran saappaat, mutta ne ovat jo lopussa. Ostin itselleni uudet. On niistä eduista ollut puhetta, mutta vielä ei ... Sinnittelemme ja odottelemme kärsivällisesti".

El Prieto -tilalla maksetaan ilmeisesti vieläkin pienempiä palkkoja.

Pablo Prieto: "Päivässä ? Riippuu työstä. 45-50 dollaria viikossa, työstä riippuen (6 päivän työviikko)

Prieton työläisillä on asiasta synkempi näkemys:

Cristobal Moncana: "31 dollaria viikossa".

Onko se enemmän kuin muualla ?

Moncana: "Ei, muualla maksetaan 40-42 dollaria viikossa".

Jorge Yannis: "Palkoissa on eroja, perinteiset tuottajat maksavat maatyöläisille keskimäärin 40 dollaria viikossa. Prieto maksaa 31.50 dollaria viikossa".

Kuitenkin reilun kaupan järjestö vakuuttaa kuluttajille, että reiluilla tiloilla maksetaan keskimäärin 20 prosenttia korkeampaa palkkaa kuin keskimäärin. Ecuadorin banaanityöläisten liiton Fenaclen puheenjohtaja Guillermo Touma onkin tyytymätön:

Guillermo Touma: "Heidän pitäisi saada parempaa palkkaa, mutta valitettavasti esim. Prieton tilalla on tehty vain se, että työläiset on otettu sosiaaliturvan piiriin ja heille maksetaan vähimmäispalkkaa. Se on huolestuttavaa, sillä jos hinta on parempi, kuluttajat maksavat vähän enemmän, niin sen pitäisi koitua työläisten hyödyksi".

Reilun kaupan järjestelmä on myös sitoutunut kansainvälisen työjärjestön ILO:n sääntöihin, jotka kieltävät mm. palkkasyrjinnän työpaikoilla. Miten sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu palkkauksessa El Prieton reilulla farmilla ?

Yannis: "Naiset saavat 60 prosenttia miesten palkasta. He saavat 6 dollaria kun miehet saavat 10 dollaria". (tässä tarkoitetaan osa-aikatyöläisten päiväpalkkoja, jotka ovat korkeampia kuin vakinaisten työntekijöiden)

Erään El Prieto-farmilla työntekijöille annettavan etuisuuden arvoa ei kuitenkaan voi kiistää. Reilun kaupan lisämaksuista lahjoitetaan palvelusikäjärjestyksessä työntekijöille 3 500 dollarin summa käytettäväksi talon rakennukseen. Vanhan talon korjaukseen lahjoitetaan 2 000 dollaria.

Lahjan arvo on melkoinen, se vastaa puolentoista vuoden palkkaa. Prieto vakuuttaa, että sitä ei tarvitse maksaa takaisin ja omistaja voi myydä talonsa vapaasti tietyn karenssiajan jälkeen. Jo 10 yrityksen vanhinta työntekijää ovat saaneet talorahan ja parille sadalle työntekijälle se voidaan antaa neljän vuoden aikana. Yksi onnellista on Segundo Palacio, joka tässä esittelee talonsa vanhaa kylpyhuonetta. (peltiromu pihalla)

Segundo Palacios: "Uusi kylpyhuone on lisärahan ansiosta. Hyödyin siitä, että olen vanhin työntekijä ..."

Näinkään suurenmoinen lahjoitus ei kuitenkaan hellytä ammattiyhdistysliikettä:

Touma: "Meistä reilun kaupan hanke vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti herra Prietosta, joka markkinoi reilua kauppaa, voimme huolestuneina todeta, ettei mikään lupauksista toteudu. Ei ole ammattiyhdistysvapautta, työläiset eivät voi vapaasti liittyä ammattiliittoon, työehtosopimuksia ei sallita, vaan pikemminkin hän kaavailee työläisten säätiötä, jota tietysti hallitsisi ja jota johtaisi yhtiön sihteeristö. Minusta se on laitonta. Lisäksi kun työläiset pyytävät yhtiöltä etuja, sitä miten palkkio jaetaan, he saavat heti potkut. Ei se mielestämme ole reilua kauppaa".

Satumainen talolahja selittyy reilun kaupan kannattavuudella. Kuluttajien maksama reilun kaupan lisä on prosentuaalisesti huikea. Se on ainakin kaksi kertaa enemmän kuin viljelijöiden Ecuadorissa hedelmästään saama tuottajahinta. Reilun kaupan lisästä syntyy huomattava rahavirta, josta on jaettavaa ja jonka äärelle pyrkii jakajia.

Reilun kaupan lisästä, 1,75 dollaria banaanilaatikolta, kertyy El Prieto-farmille vuodessa jaettavaa 460 000 dollaria. Siitä on käytettävä työntekijöiden hyväksi, sosiaalisiin tarkoituksiin 260 000 dollaria. Mutta El Prieton varakkaan yrittäjäperheen käyttöön, heidän yrityksensä kehittämiseen jää potista vuodessa 200 000 dollaria. Onko tämä reilua ?

Kosonen: "Se ei ole reilua, mutta plantaasitilanteessa tämä summa täytyy kokonaisuudessaan tämä 1,75 dollaria, käyttää yhteistyössä työntekijöiden kanssa."

Ja juuri tässä kohdin menevät edut ja käsitykset rahan käytöstä ristiin. Ammattiliiton mukaan johtaja Pablo Prieto hallitsee mielensä mukaan työläisten yhdistystä ja rahojen käyttöä.

Touma: "Hän on käyttänyt varat yrityksensä uudistamiseen: ruokalaan, pakkaamoon, tienrakennukseen, jalkapallojoukkueeseen. Hän ei käytä lisämaksua niin kuin tarkoitus oli. Hänen pitäisi maksaa vähimmäispalkkaa enemmän, jotta työläiset perheineen tulisivat toimeen."

Ecuador on maailman banaanivaltio. Se on maailman suurin banaaninviejä, maailman alhaisimmin hinnoin.

Ecuadorin banaanien halpuus johtuu siitä, että banaanien hintaan ei ole siellä sisällytetty sosiaali- eikä ympäristökuluja. Ecuadorin bananerot, plantaasien omistajat, eivät usein maksa työläisilleen edes lainmukaisia minimipalkkoja, puhumattakaan siitä, että heille maksettaisiin lain edellyttämät sairausvakuutukset ja eläkkeet. Bananerot vähät välittävät Ecuadorin työlaeista, he kilpailevat hinnalla niin alas kuin pääsee.

Kuinka on mahdollista, että banaaniteollisuus voi olla noudattamatta maan lakeja ?

Ecuadorissa se on mahdollista, koska banaaniteollisuus hallitsee koko maata. Banaanit ovat maan tärkein vientituote. Maan suurin banaaniyritys Noboa on maailman 4. suurin banaaniviejä, heti kolmen suuren amerikkalaisen, Chiquitan, Dolen ja Del Monten jälkeen.

Alberto Choa: "Noboa on riistäjä. Se on ainut yhtiö, joka riistää työläisiä. Muut yhtiöt maksavat lainmukaisesti, mutta Noboa riistää. Se maksaa minimin, 2,1, 1,5 dollaria 8 tunnilta. Teemme 12 tuntia emmekä saa ylityökorvausta. Siksi käymme työtaistelua. Fenaclen ansiosta. Eläköön Fenacle !".

Kymmenen päivää tämän tapaamisen jälkeen, 16. toukokuuta, 300 hengen aseistettu, naamioitu miesjoukko hyökkäsi lakkolaisten kimppuun. Kaksi työläistä haavoittui haulikon laukauksista, toinen niin pahasti, että hänen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Ammattijärjestö Fenaclen mukaan hyökkääjät kertoivat saaneensa tehtävän ja maksun Noboa-yhtiöltä.

Noboan omistaja Alvaro Noboa pyrkii parhaillaan Ecuadorin presidentiksi, hyvin mahdollisuuksin. Myös nykyisen presidentin nimi on Noboa, Gustavo Noboa..

Yannis: "Ei täällä lakeja noudateta. Lakeja ei voida noudattaa, koska vientiyhtiöt, suuryritykset valitsevat ministerit, joten he eivät voi vastustaa".

Noboan banaaneja tuodaan myös Suomeen. Niitä myydään Tukon ketjussa Eldorado tuotemerkillä, ja niiden markkinaosuus on noin 7 prosenttia.

Banaanityöläisten oikeuksien armottoman polkemisen vuoksi ammattiyhdistysliikkeen toimintavapauksien takaaminen kuuluukin reilun kaupan ehdottomiin vaatimuksiin. Siksi suomalainen ay-liike on mukana reilun kaupan tukijoukoissa.

Haverinen: " ... tietysti tän avulla me pyrimme niinku edistämään järjestäytymistä ja yleensäkin ay-liikkeen toimintaoikeuksia näissä maissa".

Vaan miten pyrkimykset toteutuvat reilun kaupan todellisuudessa? Onko hyväntekeväisyys, lahjat harvoille ja valituille, vastaus Ecuadorin 300 000 banaanityöläisen syvään sosiaaliseen ahdinkoon?

Yannis: "Sain potkut, koska puolustin Prieton työläisten etuja. Halusin perustaa yrityskomitean, mistä työnantaja ei pitänyt. Minulle sanottiin, että sitä komiteaa ei perusteta ja sain potkut. Ei minulla ollut ongelmia työnantajan kanssa, mutta koska edustin työläisiä ja halusin muodostaa ammattiliiton, sain potkut".

Jorge Yannis oli valittu valleissa ns. työläisten yhdistyksen puheenjohtajaksi, mutta hän joutui hakauksiin työantajan kanssa yritettyään saada yhdistykselle laillisen aseman. Juridisena yksikkönä, se olisi ollut työnantajasta riippumaton.

Yannisin tilalle uudeksi puheenjohtajaksi nousi Jakelin Barros, Prieton farmin sihteeri.

Barros: "Yhtiössä vallitsee työnantajan ja työntekijöiden välillä keskinäinen luottamus. Kommunikaatio toimii. Jos työläisillä on jokin ongelma, he voivat kääntyä niin johtaja Pablo Prieton kuin omistaja Aurelio Prietonkin puoleen."

Reilun kaupan ehtojen mukaan plantaasien omistajien on sallittava ammattiliittojen toiminta ja neuvoteltava niiden kanssa työehtosopimukset. Näin ei tapahdu kummallakaan reilun kaupan banaanitilalla.

El Prieton työsuhteissa noudatetaan puhtaana Latinalaisessa Amerikassa laajalle levinnyttä solidarismo-oppia, jossa riippumattomat ammattiliitot on korvattu työläisten yhdistyksillä, joita työantaja kontrolloi alipäälliköidensä kautta.

Solidarismon tarkoituksena on nostaa yhtiöhenkeä ja synnyttää harmonista yhteistyötä yhtiön ja työntekijöiden välille. Keinoina käytetään urheiluharrastuksia, uskonnollista kasvatusta, viihdetapahtumia ja juhlia. Henkeä kohotetaan reippailla iskulauseilla, kuten tässä "Yhdessä tuotamme enemmän".

Sen sijaan työläisten oikeuksia työnantajaa vastaan solidarismo-yhdistykset eivät puolusta.

Cristobal Moncana: "Meidät erotettiin ylityökiistan vuoksi. Olimme tehneet normaalin työpäivän, siis klo 16 asti ja halusimme korvauksen ylityöstä. Hän ei suostunut ja siksi menimme lakkoon. Herra Prieto tuli paikalle, toivotti meidät hevonkuuseen ja sanoi, ettei voi enää tehdä työtä meidän kanssamme, koska vaadimme ylityökorvausta. Se oli syynä".

Työntekijöiden yhdistys ei pannut rikkaa ristiin 15 erotetun kumppaninsa tukemiseksi.

Barros: "Ammattiliitot ajavat täällä omia etujaan, eivät edistä työläisten asiaa. Yhdistyksessämme teemme työtä yhdessä niin työläisten kuin heidän perheidensä hyväksi. Emme tarvitse ammattiliittoja, yhdistyksemme riittää meille mainiosti".

Kansainvälinen työjärjestö ILO ei hyväksy solidarismoa ammattiliittojen korvikkeeksi, ja reilu kauppa on sitoutunut noudattamaan ILO:n periaatteita.

Touma: "Meistä se on ay-liikkeen vastaista. Se tuhoaa työläisten tietoisuuden ja heidän omanarvontuntonsa. Heille annetaan lahjaksi yhtä ja toista, ja he eivät vaadi oikeuksiaan"

Myöskään toinen reilun kaupan banaanituottaja, osuuskunta El Guabo ei ole epäilyksien ulkopuolella.

Guillermo Touma: "Kaksi El Guabon työläistä sai potkut. Heidän ainut rikoksensa oli se, että keskustelivat Fenaclen tovereiden kanssa voidakseen järjestäytyä ammattiliittoon".

Tämä väite jäi varmistamatta. Yrityksistämme huolimatta emme onnistuneet tavoittamaan näitä kahta henkilöä.

Pelisääntöjen rikkomuksista huolimatta on myönnettävä, että työntekijöiden ja viljelijöiden olot ovat reilun kaupan tiloilla paremmat kuin keskimäärin Ecuadorissa, varsinkin jos tilannetta vertaa esimerkiksi paikalliseen banaanijättiin, Noboaan.

Mutta tavallinen banaaninsyöjä Suomessa on tuskin kuullutkaan Noboasta. Reilun kaupan aktivistien mielessä väijyvät mörköinä mielikuvat pahoista amerikkalaisperäisistä, monikansallisista riistäjäyrityksistä, Chiquitasta, Dolesta ja Del Montesta.

Todellinen vaihtoehto reilulle banaanille Suomessa on Chiquita, onhan sen markkinaosuus yli 70 prosenttia. Niinpä kävimme myös vilkaisemassa läheistä Chiquitalle banaaneja tuottavaa Favorita-farmia, joka on on sertifioitu Chiquitan omalla Better Banana -sertifikaatilla.

Favoritan farmilla on panostettu erityisesti ympäristön biologiseen monimuotoisuuteen. Farmi on kuin trooppinen puutarha. Kukkaistutukset vaihtelevat bambumetsiköiden ja viidakkolaikkujen kanssa. Ecuadorin rannikkoseudun ainoat, luonnonvaraiset sademetsät löytyvät farmin alueelta, banaani-istutusten lomasta.

Farmin sairaalakeskuksessa työskentelee 3 lääkäriä, hammaslääkäri ja neljä sairaanhoitajaa.

Pedro Fuentes: "Tulin hoitamaan vatsa- ja maksavaivoja. Sain lääkkeitä sairauteeni".

Paljonko jouduitte maksamaan ?

Fuentes: En senttiäkään, kaikki on ilmaista".

Yhtiöllä on lisäksi 15 omaa koulua niin työntekijöiden kuin ympäröivän seutukunnankin lapsille ja lisäksi se tukee julkisia kouluja. Lapset saavat kaikki koulutarvikkeet ilmaiseksi yhtiöltä aina kenkiä myöten. Kaikki on farmilla hyvässä järjestyksessä, pesutilat, suihkut ja ruokalat mallikelpoisen siistejä.

Genaro Mera: "Olen ollut täällä vuoden. Muualla sain 4-5 dollaria, tulin tänne ja saan 10 dollaria"

Yhtiön pääjohtaja Mike Utley onkin yrityksestään ylpeä:

Utley: "Banaanimme ovat kaiketi Ecuadorin reiluimpia, johtuen siitä miten kohtelemme työntekijöitämme ja maksamme banaaneistamme, ne ovat erittäin reiluja".

Mutta yhdessä suhteessa Chiquita farmi ei ole yhtään ecuadorilaisia kilpailijoitaan parempi. Sielläkään ei tunneta ammattiyhdistyksiä eikä siellä neuvotella työehtosopimuksista. Työntekijöillä sanotaan olevan periaatteessa oikeus liittyä ammattiliittoon, mutta oikeutta ei syystä tai toisesta käytetä.

---

Tämän vuoden alussa Suomen reilun kaupan yhdistys ilmoitti, että reilujen banaanien myynti merkitsi viime vuonna tuottajille noin 3 miljoonan markan lisätuloja verrattuna markkinoilla maksettaviin hintoihin.

Tein omat laskelmani ja päädyin puolta pienempään summaan, puoleentoista miljoonaan markkaan.

Kosonen: "Olet osittain oikeassa, minä olen tehnyt virheen ja minä olen tehnyt laskentavirheen, jonka toivon mukaan voin tässä oikaista. Tämä laskelma on vielä osittain kesken, mutta arvio tällä hetkellä on noin 350 000 euroa, eli pyöreästi 2 miljoonaa markkaa kokonaisuudessaan, eli ilmoitimme tammikuussa väärän luvun".

Reilun kaupan banaanien liikevaihto Suomessa oli viime vuonna 21 miljoonaa markkaa.

Siitä noin 4,5 miljoonaa markkaa oli kuluttajien maksamaa reilua hinnanlisää, siis ylihintaa muihin banaaneihin verrattuna.

Tästä hintalisästä 1,5 miljoonaa markkaa siirtyi banaanifarmeille asti. Siis reilun kaupan organisaatio nieli potista 2/3 ja tuottajille jaettavaksi jäi vain kolmannes.

Ja kuinka paljon tästä summasta päätyi ketjun heikoimmalle lenkille, banaanityöläisille, sitä voimme vain arvailla.

Reilun kaupan lisenssimaksujen ja jäsenmaksujen lisäksi Suomen Reilun Kaupan yhdistys saa ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolta kuuden vuoden aikana tukea lähes 7 miljoonaa markkaa.

---

Viikko sitten maanantaiaamuna, pari tuntia ennen haastatteluamme Suomen reilun kaupan yhdistyksen toiminnanjohtaja Lasse Kosonen ilmoitti keskusliikkeelle, että banaanien tuonti Suomeen El Prieto-tilalta keskeytyy.

Kosonen: "Olen saanut tän kevään aikana ja varsinkin kahden viime viikon aikana varsin hälyttäviä tietoja siitä, että El Prietossa on hyvin vakavasti rikottu työläisten perusoikeuksia ja myös reilun kaupan periaatteita. Siitä syystä olen esittänyt FLO:lle, meidän kattojärjestölle, että El Prietossa tehtäisiin ylimääräinen erikoistarkastus mahdollisimman pian. Olen myös päättänyt, että toistaiseksi El Prieton banaaneja ei tuoda Suomeen ennen kuin tää tarkastus on tehty ja nää työläisten oikeuskysymykset on saatu siellä järjestykseen".

Toimittajat: Martti Backman ja Boris Salomon
Haastatellut:

Alberto Choa,
Banaanityöläinen

Minna Mannert,
Reilun kaupan markkinavapaaehtoinen

Lasse Kosonen,
Toiminnanjohtaja, Reilun kaupan yhdistys

Pablo Prieto,
Banaanifarmin johtaja

Ruben Nieto,
asianajaja

Sixto Gonzales,
Banaanityöläinen

Jorge Ramierez,
El Guabo osuuskunnan johtaja

Walter Armijos,
Banaanityöläinen

Cristobal Moncana,
Banaanityöläinen

Jorge Yannis,
Banaanityöläinen, ay-toimitsija

Guillermo Touma,
Ammattiliitto Fenaclen puheenjohtaja

Segundo Palacios,
Banaanityöläinen

Kalervo Haverinen,
SAK:n edustaja Reilun kaupan yhdistyksen hallituksessa

Jakelin Barros,
Työntekijöiden yhdistyksen puheenjohtaja

Pedro Fuentes,
Banaanityöläinen

Freddy Cavallo,
Favorita-tilan lääkäri

Genaro Mera,
Banaanityöläinen

Michael Utley,
Pääjohtaja, Reybanpac