MOT 23.9.2002
Sijoitukset hukassa. Leikataanko eläke-etuuksia yksityisen finanssi-imperiumin pönkittämiseksi?
Toimittaja: Olli Ainola
Luennot yliopistossa alkavat. Vakuutusmatematiikka on vaativa oppiaine. Ala kaipaa uutta väkeä.
Opinnot tähtäävät SHV-tutkintoon. Sen läpäisseestä aktuaari. Se on erittäin vastuullinen oikeus, joka on tällä hetkellä noin 100 matemaatikolla.
Näitä ihmisiä ei moni tunne, vaikka heillä on paljon valtaa. Heidän käsissään on Suomen tulevaisuus. Koolla on Suomen aktuaariyhdistys.
Aktuaarit vastaavat siitä, että vakuutusyhtiöllä on varoja suoriutua vastuistaan. Pohjimmiltaan kyse on ennustamisesta. Aktuaarit yrittävät arvata, miten ihmiset elävät ja kuinka korvauksia joudutaan maksamaan.
Erityisen paljon valtaa on eläkevakuuttajien aktuaareilla. He käsittelevät todella pitkän ajan laskelmia. Horisontti ulottuu jopa 100 vuoden päähän. Eläkeaktuaarit ovat povauksillaan pilanneet monen entisen ja tulevankin pääministerin unelmat paremmasta tulevaisuudesta. Muutama vuosi sitten eläkeaktuaarit päättelivät, että suomalaisten elinikä on nousussa, jolloin ihmiset olisivat eläkkeellä pidempään.
Se oli melkein kansantaloudellinen katastrofi, sillä eläkemaksut ja kokonaisveroaste uhkaavat nousta niin korkeiksi, ettei Suomi sitä kestäisi.
Työeläkejärjestelmän 40-vuotisjuhlassa suomalainen järjestelmä todetaan maailman parhaaksi…
- …. ja siitä on todisteena äsken solmittu eläkeratkaisu. Sen avulla on yritetään hillitä eläkemaksujen holtitonta kasvua, josta aktuaarit olivat varoittaneet.
Kuten usein ennenkin, ongelma ratkaistiin nipistämällä eläke-etuja ja lisäämällä palkansaajien menoja…
Konsultti antaa vinkkejä, miten työpaikan viihtyvyyttä parannetaan. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen kurssittaa asiakkaitaan Kymenlaaksosta. Opetus rahoitetaan työeläkemaksuista ja tähtää eläkemenojen pienentämiseen. Etsitään keinoja, että ihmiset jaksaisivat työssä pidempään.
Kurssilaisella ei ole silti epäselvää, mitkä asiat ratkaisevat.
Ainola: Uskotteko että Suomessa pystytään pitämään nykyinen eläketaso kaikkine etuuksineen niin kuin se nyt on?
Kari Vappula, johtaja, Lahden Diakonialaitos: Henkilökohtaisesti toivon, mutta jos katson oman yritykseni näkökulmasta, niin suuria vaikeuksia se tuo.
Ainola: Mitä pitäisi tehdä?
Vappula: Ainakin oppia sijoittamaan ne saatavat rahat sillä tavalla että ne tuottavat ja sitä miten se nykymaailmassa tehdään niin sitä en osaa sanoa.
Toimitusjohtaja Kari Puro on Suomen eläkepolitiikan tärkeimpiä ihmisiä. Hän johtaa työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvotteluja ja hänen johtamansa työeläkeyhtiö Ilmarinen on Suomen toiseksi suurin.
Puron johdolla sovittiin, että suomalaisten eläkeikä nousee, eräitä eläke-etuja leikataan ja eläkkeen laskutapa muuttuu.
Siis palkansaajan etuja heikennetään. Se onkin ollut hallitseva ratkaisumalli, kun viime vuosina on ratkottu eläkeongelmia.
Eläke-etujen kiristyksiä ja leikkauksia
1993- Työntekijän työeläkemaksu käyttöön
1994- Työttömyyseläkkeen ehtoja kiristetään
1995- Eläkepalkan laskentasääntöä kiristetään
1995- Työttömyyseläkkeen ehtoja kiristetään
1995- Virkamiesten eläkeikää nostetaan
2000- Yksilöllisen varhaiseläkkeen ehtoja kiristetään
2001- Osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostetaan
2001- Yksilöllinen varhaiseläke poistetaan
2002- Elinaikakerroin leikkaa tulevia eläkkeitä
2002- Ikääntyneille työntekijöille lisäeläkemaksu
2002- Yleistä eläkeikää nostetaan
Entinen ammattiyhdistyspuheenjohtaja, nykyinen työeläkejärjestöjohtaja selvittää toimittajille eläkemaksun muodostumista.
Tässä on eläkemaksun perusura. Maksu – joka on osa kokonaisveroasteesta - peritään työnantajilta ja työntekijöiltä; kuvio osoittaa maksujen summan.
Ellei mitään tehdä, 40 vuoden kuluttua työeläkemaksu lähenisi peräti 35 prosenttia, kun se nykyisin on parinkymmenen prosentin tasolla.
Uuden eläkesopimuksen lasketaan leikkaavan tästä eläkemaksun nousupaineesta noin 2,5 prosenttiyksikköä.
Mutta tätä ei uskalleta sanoa ääneen- Sama lopputulos saataisiin parantamalla vaivainen puoli prosenttiyksikköä työeläkerahastojen reaalituottoja.
Vaikutus tuntuu pieniltä – sitä se ei kuitenkaan ole. Kyse on todella isoista rahoista.
- Vaikutusta voi havainnollistaa esimerkillä.
Työeläkerahastoja oli viime vuoden lopussa jo 46 miljardia euroa ja periaatteessa summa kasvaa jatkuvasti. Rahat ovat yksityisten eläkelaitosten kontolla sijoitettuna erilaisiin arvopapereihin tai kiinteistöihin.
Koska eläkevarat on sijoitettu pitkäaikaisesti, pienikin koron muutos saa melkein ihmeitä aikaan.
Työeläkerahastot tuottavat noin kolmen prosentin reaalikoron eli tänään sijoitettu euro olisi 40 vuoden kuluttua kasvanut 226 prosenttia. Mutta jos tuotto olisi vain yhden prosenttiyksikön parempi, se olisi kasvanut 380 prosenttia. Aika mahtava ero.
Työeläkeyhtiöillä on Suomessa tosi helppoa. Niiden ei ole tarvinnut pelätä liiallista kilpailua. Järjestelmä suosii suuria yhtiöitä eikä julkinen sana kyseenalaista asetelmaa.
Suomeen ei esimerkiksi ole mahdollista perustaa uusia kilpailevia työeläkelaitoksia eivätkä yritykset voi perustaa uusia eläkesäätiöitä, koska kenelläkään ei ole varaa vaadittaviin toimintapääomiin.
Eläkelaitosten täytyy tuottaa sijoituksilleen vähintään niin kutsutun laskuperustekoron (2002: 5,25%) mukainen tuotto. Laskuperustekorko on puhtaasti suurten työeläkeyhtiöiden ja työmarkkinajärjestöjen ratkaisema suure.
Entä olisiko työeläkevaroille saatavissa parempaa tuottoa, jotta vältyttäisiin eläkeleikkauksilta tai eläkemaksua voitaisiin alentaa tai edes että työnantajat voisivat saada suurempia asiakashyvityksiä? Työeläkeyhtiöt väittävät, että ne eivät pysty parempaan. Tuotot ovat niin hyviä kuin mahdollista.
Se ei ole totta.
Kahdella suurimmalla työeläkeyhtiöllä, Ilmarisella ja Varma-Sammolla, on valtaosa kaikista työeläkesijoituksista. Niiden yhteinen markkinaosuus on 70 prosenttia.
Työeläkeyhtiöiden sijoitukset ovat tuottaneet [1998-2001] keskimäärin 6,6 prosenttia. Vastaavasti [erityiseläkelaitosten, kuten kuntien eläkevakuutuksen, sijoitusten tuotto oli 8,3 prosenttia] esimerkiksi eläkesäätiöiden sijoitukset tuottivat huomattavasti paremmin- yli 14 prosenttia (14,3%) [ja Eläkekassojen 13,3 %].
Ero on häkellyttävä.
Työeläkeyhtiöt tuottivat heikoimmin 1998-2001
Vertailukohde- Erityisel.lait. Eläkekassat Eläkesäätiöt
Mrd mk +10 +44 +52
Jos yhtiöiden varat olisivat tuottaneet yhtä paljon kuin eläkesäätiöt, tuottoja olisi tullut jopa 50 miljardia markkaa enemmän.
Se tarkoittaa, että eläkkeitä olisi voitu nostaa tänä aikana 50 prosenttia.
Vaihtoehtoisesti eläkemaksut olisi voitu alentaa noin puoleen!
Tai realistisemmin: Ei olisi mitään tarvetta keskustella eläkeleikkauksista tai eläkemaksujen korotuksista. Sijoitustuotoilla on ratkaiseva merkitys pitkän aikavälin eläkkeiden tasoon ja eläkemaksun suuruuteen.
Tutkitaanpa hieman tarkemmin mahtavimman työeläkeyhtiön, Kari Puron johtaman Ilmarisen sijoituksia. Ilmarisen sijoitusomaisuus on 14 miljardia euroa. Ilmarisen sijoitustuotot ovat olleet työeläkeyhtiöistä parhaat [1998-2001 +7,9%], hieman yli prosenttiyksikön parempi kuin eläkeyhtiöillä yhteensä.
Ilmarinen ei kuitenkaan julkista sijoitustoimintansa tarkkaa tavoitetta, joten on hyvin vaikeaa jälkikäteen arvioida sen onnistumista.
Puro: - Mikä nyt on murheellinen, niin osakkeiden tuotto on ollut tappiolla.
Viime ajat ovat olleet Ilmariselle huonoja. Pörssikurssit ovat laskeneet ja tappioita on tullut [Ilmarisen sijoitustoiminnan tuotto 2001: -1,2 %]. Siitä huolimatta Ilmarisessa on jaettu viime vuonna erilaisia palkkioita ja bonuksia seitsemän prosenttia palkoista. Ilmarinen ei kuitenkaan paljasta, millä summalla se voiteli sijoitushenkilöstöään.
Ilmarinen voi käyttäytyä juuri niin koppavasti kuin se haluaa, sillä Suomessa ei vaadita työeläkeyhtiöiltä avoimuutta ja tarkkuutta taloudellisessa informaatiossa.
Mutta on toisenlaisiakin käytäntöjä. Sijoitusrahastot ja rahastoyhtiöt joutuvat antamaan tarkan selvityksen tavoitteistaan, eikä sitä pidetä millään tavoin haitallisena kilpailulle.
Ruotsin eläkejärjestelmä on Suomen tapaan osittain rahastoitu.
Tomas Nicolin johtaa yhtä neljästä suurrahastosta. Toimittajat tiukkaavat selitystä sen huonoon tulokseen.
SVD:n toimittaja: "Frågeställningen är: Varför skulle ni ha bonus när ni har slösat bort pengar?… Det är helt orimligt!"
Nicolin hikoilee mutta hänen on melko helppo vastailla kysymyksiin. Vaikka rahasto teki tappiota se kuitenkin löi ennalta valitun ja julkaistun vertailuindeksin.
Suomesta poiketen Ruotsin työeläkerahastot suhtautuvat julkisuuteen myönteisesti. Ne kertovat avoimesti palkkiojärjestelmänsä ja sijoitustoimintansa tavoitteet.
Nicolin: "Vi förvaltar ju en del av buffertfonderna i det Svenska pensionssystemet och vi tror att det viktigt för allmänheten att ha möjlighet att se hur vi sköter förvaltningen."
Ilmarisen hallitsema eläkevarallisuus on sijoitettuna eri kohteisiin Suomeen ja ulkomaille. Sillä on suuria kiinteistöjä, kuten ostoskeskuksia - niistä se saa vuokratuloja. Uusia omistuksia on yhtiön upea pääkonttori Helsingin Ruoholahdessa. Meneillään ovat tupaantuliaiset.
Tätäkin on nykyaikainen eläkesijoittaminen. Ilmarisella on viiden miljoonan euron osakkeet ranskalaisesta LVMH Moet Hennessy Louis Vuitton –yhtiöstä. Se ei ole ollenkaan hullumpi firma. Ylellisyystuotteiden kauppa on huippukannattavaa. Valikoimista löytyvät muun muassa maailman paras samppanja, konjakki ja valkoviini.
En malta olla mainitsematta, että tämä hunajainen nektari maksaa tässä Suomen parhaassa ravintolassa 750 euroa pullo.
Mitä kauemmas mennään, sitä erikoisempaa sijoitussalkkuun voi tarttua. Yhdysvalloissa Ilmarisella on Philip Morris –yhtiössä pieni pesämuna, vajaa miljoona euroa. Philip Morris on tunnettu tupakkayhtiö.
Ilmarisen osaketuotot 1999: +89%, 2000: -5,4%
Ilmarisen osakesijoitukset tuottivat tyydyttävästi pörssisuhdanteen huippuaikoina. Se johtui pitkälti yhdestä ainoasta osakkeesta ja hyvästä tuurista. Sillä oli onni omistaa Nokiaa, jota realisoitiin melko hyvään hintaan. Siitä kertyneet varat on sijoitettu edelleen muun muassa erittäin kalliisiin amerikkalaisosakkeisiin, kuten Microsoftiin ja Motorolaan.
Ilmarisen osaketuotot 2001: -17,2%, 2002/I-VI: -9,1%
Viime aikoina on mennyt huonommin. Siihen on pääsyynä kaksi osaketta.
Ilmarinen omistaa vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan äänistä noin 37 prosenttia ja ruotsalaisesta vakuutusyhtiö Skandian osakkeista sillä on reipasi kaksi prosenttia.
Skandia ja Pohjola eivät ole Ilmarisen sijoitussalkussa mitä tahansa osakkeita.
Jussi Laitinen, Ilmarisen sijoitusjohtaja- "Päätökset niiden ostamisesta tai myymisestä ovat suuremman luokan kysymyksiä eli niitä ei päätä operatiivinen organisaatio."
Skandian osakkeen arvo Ilmarisen osakesalkussa oli korkeimmillaan kaksi vuotta sitten 725 miljoonaa euroa; nyt samankokoisen potin arvo olisi noin 65 miljoonaa euroa. Suurin osa on haihtunut kuplana ilmaan.
Vastoin julkistamiaan sijoitusperiaatteitaan Ilmarinen ei pitkiin aikoihin myynyt yhtään Skandian osakettaan.
Jättimäinen riski on kostautunut.
Vuonna 2000 Skandia aiheutti Ilmariselle oli 200 miljoonan euron tappiot, mikä oli enemmän kuin koko tappio vuonna 2000.
Tänä vuonna kurssi on laskenut edelleen. Vuoden alkupuoliskolla Ilmarisen sijoitustoiminnan tappiot olivat noin 100 miljoonaa euroa, siitä yksin Skandian osuus oli 93 miljoonaa euroa.
Vuonna 2000 Ilmarinen osti määräysvallan vakuutusyhtiö Pohjolassa. Rahaa käytettiin enimmillään noin miljardi euroa.
Sijoitus Pohjolaan oli korkeimmillaan neljännes kaikista Ilmarisen osakesijoituksista ja rikkoi kaikkia julkaistun sijoitusstrategian lausumia. Se lisäsi riskiä, vähensi hajautusta ja lisäksi se on epälikvidi eli vaikeasti rahaksi muutettava.
Myös tämä sijoitus on ollut tappiollinen.
1.1.2000 – 15.5.2002, Pohjola -11 %, velkakirjat +14%
Ilmarisen hallitukselle annetun ilmoituksen mukaan sijoitus Pohjolaan oli toukokuun puoliväliin mennessä tuottanut 11 prosentin tappion. Lukua pitää verrata vaihtoehtoiseen sijoitukseen. Se olisi ollut valtion velkakirjat. Ne olisivat tuottaneet noin +14 prosenttia. Erotus, 25 prosenttia, merkitsee satoja miljoonia hukattuja euroja - ne kaikki ovat pois yhteisestä eläkejärjestelmästä.
Skandian ja Pohjolan osakkeiden aiheuttamat tappiot supistavat Ilmarisen toimintapääomia. Sen seurauksena yhtiön sijoitusmahdollisuudet kapenevat, tulos heikkenee ja eläkemaksualennukset supistuvat. Viime kädessä lasku lankeaa palkansaajille, joiden eläkemaksuja korotetaan ja tulevia eläke-etuuksia leikataan.
Onko kohtuutonta arvostella kahta yksittäistä sijoituskohdetta – eikö pitäisi arvioida koko sijoituskantaa? Ei. Se ei ole kohtuutonta vaan aivan välttämätöntä. Skandian ja Pohjolan osakkeet ovat – niin kuin Ilmarinen sanoo – "strategisia sijoituksia".
Puro: "Pohjolan ja Skandian osalta meidän sijoituspäätökset tapahtuu hallituksessa että ne on sen tason asioita."
Se tarkoittaa, että näiden kahden osakkeen omistamisen päävaikutin ei ole työeläkejärjestelmän etu vaan muut syyt. Ne oli hankittu pönkittämään Pohjola-yhtiöiden valtarakenteita.
Ilmarinen sanoo hankkineensa Pohjolan osakkeet turvatakseen jakelukanavansa ja välttämättömät palvelut. Se väittää, että ellei se olisi ostanut määräysvaltaa Pohjolassa, sen ainoa kilpailija Varma-Sampo olisi kaapannut kaikki palvelut.
Väite ei ole totta.
Osakekaupat liittyvät kolmisen vuotta sitten Pohjolan ympärillä tapahtuneeseen kuohuntaan. Pohjola oli päätymässä Sammon haltuun. Sampo kuitenkin oli valmis luopumaan Ilmariselle tärkeästä jakelukanavasta ja palveluista. On täysin selvää, että sitä olisivat edellyttäneet myös kilpailuviranomaiset.
Sammon tarjous ei kuitenkaan kelvannut Ilmariselle. Ilmarinen sijoitti huikeat summat kaikkien yhteisiä työeläkerahoja Pohjolaan.
Sijoitukset kahteen strategiseen osakkeeseen Skandiaan ja Pohjolaan ovat olleet tappiollisia eivätkä hankintaperustelut kestä kriittistä tarkastelua.
Olennaista ei kuitenkaan ole se, ovatko ne tuottaneet tappioita tai voittoja. Tärkein kysymys on, miksi Ilmarinen on käyttänyt eläkevaroja erittäin suuressa mittakaavassa tarkoituksiin, jotka eivät ole perusteltavissa työeläkeyhtiön sijoituspolitiikalla tai eläkemaksun maksajien tai eläkkeensaajien edulla?
Ylin vakuutusvalvoja Hely Salomaa mietti asiaa ja vastasi puhelimessa harkitusti: Hänen mukaansa sijoitukset "eivät olleet laittomia". Salomaa korosti, että hän ei pukahda halaistua sanaa sijoitusten tarkoituksenmukaisuudesta.
Lähdimme hakemaan selitystä Ilmarisen luottamushenkilöiltä, hallintoneuvostosta ja hallituksesta.
Toimihenkilöunionin suunnittelupäällikkö (Marjatta Väisänen) toimii Ilmarisen hallintoneuvoston nimeämänä sijoitustoiminnan valvojana.
Väisänen: "… jos sä tivaat sitä Pohjolaa niin tota mä en oo siihen mitenkään silleen kompetenssi…
Ainola: No sanotaan näin sitten, että yhtiön mukaan se on strateginen sijoitus. Onko teidän mielestä oikein, että eläkejärjestelmän varallisuutta käytetään tällaiseen strategiseen sijoitukseen, yhden finanssileirin pönkittämiseen?
Väisänen: No tätä voi sitten kysyä Ilmarisen ja .. mitä Ilmarinen sitten…
Ainola: Mutta toisaalta te olette palkansaajien eli eläkkeensaajien edustajana valvomassa näitä sijoituksia?
Väisänen: Joo mutta meidän valvominen ei mene tällaiseen yksittäiseen ja silloin muistan kommentoineeni tätä… pankaa poikki, ei perhana!
Heikki Hakala, vuorineuvos, Ilmarisen hallituksen puheenjohtaja: "Pohjola on Ilmariselle strateginen sijoitus." (---) "Pohjola on ollut hyvä sijoitus. Pohjola on ollut parempi kuin esimerkiksi portfolio- tai hex-indeksi.
Ainola: Tuo on hieman tarkoitushakuinen vertaus. Oikea vertauskohta olisi ollut esimerkiksi valtion velkakirjat. Tämä tuottoero on lähes 25 prosenttia.
Hakala: No kun katsotaan Pohjola-sijoitusta siitä lähtien kun se aikanaan tehtiin kun Ilmarinen siirtyi keskinäiseksi yhtiöksi. Ja sijoitti jakeluverkkonsa osakkeisiin ja sitten kun Ilmarisen kytkentä tähän jakeluverkkoon oli vaakalaudalla niin sijoitettiin lisää. Ja Pohjola kokonaisuudessaan kun huomioidaan osingot niin on ollut selkeästi jos ei yksi parhaista osakesijoituksia."
Ainola: Pohjola-sijoitus Ilmarisen omien laskujen mukaan oli tuottanut vuoden 2000 alusta toukokuun puoliväliin mennessä miinus 11 prosenttia, vastaavana aikana valtion velkakirjat tuottivat plus 14 prosenttia.
Hakala: Toimittaja otti hyvin lyhyen aikavälin. Näin on käynyt hyvin monen osakkeen kohdalla.
Ainola: Väite, että Ilmarinen halusi turvata palveluverkkonsa – sekään ei mielestäni pidä paikkansa, sillä Sampohan olisi ollut valmis myymään sen Ilmariselle ja sen kumppaneille.
Hakala: Sopii kysyä, mitä sekin sitten siinä vaihtoehdossa olisi sitten maksanut.
Ainola: Varmasti kilpailuviranomaiset olisivat huolehtineet, että se huolehditaan asianmukaisesti.
Hakala: ….. nää ei ole vertailukelpoisia tässä kohdassa osakesijoitus ja joukkovelkakirjalaina. Pohjola-sijoitus on aina tapahtunut sen kokonaisosakesijoitusmäärän puitteissa tai tapahtui mitä Ilmarinen omassa sijoitusstrategiassaan teki.
Ainola: Sitä sijoitusta ei kuitenkaan tehty yhtiön oman sijoitusperiaatteiden mukaan, ei asiakasyritysten etujen mukaan eikä eläkkeensaajien etujen mukaan vaan se oli strateginen sijoitus
Hakala: Kyllä se on tehty nimenomaan sijoituskriteereiden mukaan. Se on ollut hyvä sijoitus. Se on tuottanut enemmän kuin Hex-portfolio (-indeksi).
Ainola: Ei sitä voi verrata Hex-portfolioon, se on tarkoitushakuinen tulkinta.
Hakala: Erilaisia näkemyksiä tietysti saattaa asioista olla ja jälkiviisauksia."
SAK:n puheenjohtaja on Ilmarisen hallituksen varapuheenjohtaja, palkansaajien tärkein vahti yhtiössä.
Ainola: Strategiset sijoitukset – te hyväksytte ne?
Lauri Ihalainen: Vaihtoehtohan olisi ollut se, että Suomi-yhtiön omistamat Pohjolan osakkeet olisi ostanut varmaan Sampo-yhtiöt. Ainakin siihen olisi voinut liittyä se mahdollisuus, että tähän maahan olisi syntynyt yksi kokonaisuus, joka sitten olisi lopettanut sen vähäisenkin kilpailun jota eläkeyhtiöillä on.
Ainola: Minusta tuo on hieman epärehellistä puhetta, sillä Sampohan sanoi, että se on valmis myymään Ilmariselle ja sen kumppaneille Palvelu-Pohjolan ne palvelutarpeet joita Ilmarinen epäilemättä tarvitsee.
Ihalainen: Ainakin meillä oli sellainen arvio, että tämä pohdiskelu ei ollut Ilmarisen etujen kannalta uskottavaa ja oli parempi tehdä varmempia ratkaisuja.
Ainola: Toisaalta meillä on myös kilpailuviranomaiset, jotka olisivat ilman muuta puuttuneet tähän.
Ihalainen: No toivon mukaan olisivat puuttuneet jos sellainen olisi päässyt tapahtumaan. Ja mitä tulee tähän strategiseen sijoitukseen niin strategisenkin sijoituksen täytyy olla kannattava. Ei siihenkään pidä lähteä lahjoitusmielessä. Kyllä sijoitus Pohjolaan pitää olla eläkeläisten kannalta kannattava
Ainola: Eikö strateginen sijoitus aina ole lähtökohdaltaan subventio eikä siinä ajatella esimerkiksi työeläkejärjestelmän etua?
Ihalainen: No tässä tapauksessa se on ollut myös tuottava sijoitus.
Ainola: Mutta viime vuonna verrattuna vaihtoehtoiseen sijoituskohteeseen – kotimaisiin velkakirjoihin – ero on 200 miljoonaa euroa Ilmarisen kannalta heikompi
Ihalainen: On vähän kysymys mihin vertaa. Jos vertaa kotimaassa muihin osakkeisiin se tuotto on ollut erittäin hyvä.
Ainola: Eihän sitä voi verrata kotimaisiin osakkeisiin.
Ihalainen: Mä yritän vaan viestiä sitä, että Ilmarisen sijoitus Pohjolaan ei tule olemaan eläkeläisten kannalta huono tai hukkaan mennyt sijoitus puhumattakaan lahjoitus, niin kuin tässä helposti tulee mieleen. Ilmarisen sijoitustoiminta tästä viisi vuotta taaksepäin on tuottanut 6.8 prosenttia – ei huono.
Ainola: Sehän johtuu pitkälti yhdestä osakkeesta, nimittäin Nokian osakkeesta, jota on kuitenkin voitu realisoida aivan oikein ja hyvin. Ilmarinen ei sen sijaan ole realisoinut Pohjolan osakettaan tai Skandian osakettaan, joka on ollut huomattavan tappiollinen.
Ihalainen: Ilmarisen osuus Pohjolan omistuksessa on tietysti suurempi kuin on perinteisesti järkevää eläkeyhtiöllä olla ja sen vuoksi on järkevää että Ilmarinen asteittain tätä osuuttaan vähentää. Mutta sekin pitää tehdä järkevään aikaan, että se on eläkeläisten etujen mukaista eikä tehdä sille mitään hätiköityjä päätöksiä.
Toimittaja: OIli Ainola
Haastatellut:
Heikki Hakala, vuorineuvos, Ilmarisen hallituksen pj.
Lauri Ihalainen, SAK, Ilmarisen hallituksen vpj.
Marjatta Väisänen, Toimihenkilöunioni, Ilmarisen sijoitustoiminnan tarkastaja
Tomas Nicolin, toimitusjohtaja, Tredje AP-fonden
Heikki Hiilamo, valt.tri, erikoistutkija, Stakes
Kari Vappula, johtaja, Lahden Diakonialaitos
Heikki Tavela, pääkonsuli, Palace Gourmet
