Hyppää pääsisältöön

Jätepolittiikka haisee: käsikirjoitus

Jätepolitiikka haisee

Vuokko Kiviniemi: "Kyllä se on semmonen myrkyn haju ihan".

Edvin Karttunen: "Mulla onkin viiri valmiina siellä autotallin katolla, että minä katon ihan ensimmäisenä sitä kun aamusella nousen ylös, että avataanko ikkunoita vai ei…"

Jari Alkiomaa: "Haju on niin hirvittävä, että ei sinne voi mennä enää"

Jari Karhu: "Se on semmonen oksettavan imelä, märäntynyt haju"

Ohjelman alkutunnus

Terttu Matikainen: "kohtalainen haju, kohtalainen haju, voimakas haju, hyvin voimakas haju, voimakas haju …

K: Kuinka monena päivänä tuona vuonna, kun pidit tätä hajupäiväkirjaa, oli näitä haisupäiviä ?

Matikainen: "No tältä vuodelta, mistä luin tätä niin oli 113, mutta edellisenä vuonna oli jopa niin paljon kuin 171"

K: Kuinka paha tämä haju pahimmillaan on ?

Matikainen: "Voisi kuvailla niin, että eipä sitä pysty hengittämään, pois on hävittävä sieltä hajusta"

Terttu Matikainen Liperissä on yksi tuhansista suomalaisen, haisevan jätepolitiikan uhreista. Jätteen kompostoinnilla pelastetaan maailmaa, mutta hänen maailmansa on kompostointi pilannut.

Terttu Matikaisen kodin vierelle rakennettu kunnallinen kompostointilaitos on jälleen kerran rikki ja Liperin jätevesiliete kasataan raakana avoimiksi aumoiksi sadan metrin päähän hänen kotitalostaan. Mutta hajonnut ei ole ainoastaan kompostori, levällään on koko suomalainen jätepolitiikka.

Kolmen vuoden kuluttua tulevat voimaan EU:n uudet jätteenkäsittelymääräykset. Biojätettä ei saa enää haudata kaatopaikoille, mahdollisesti ei palavaa jätettäkään, roskia ei enää kannata polttaa pienissä erissä nykyisissä lämpövoimaloissa ja varsinaisia jätteenpolttolaitoksia meillä ei ole. Mihin kaikki jäte työnnetään ?

Kai Sipilä: "Hyvä kysymys, vastausta tuskin hevillä pystyy antamaan."

Vuokko Kiviniemi: Minä en voi kesällä pitää ikkunoita auki, täällä tulee se kamala haju ja se tulee sisään asti, ja sitten ulkona, ei siellä voi olla. Se minun silmät vuotaa vettä ja sitä tutkittu on, että se ärtyy just silloin kun minä oon ulkona ja se ei oo mukava olla, ei kesällä tee miel mennä kiikkuun istumaan ku täältä hajut tuloo".

Suomen jätepolitiikan suunnasta päätettiin kymmenkunta vuotta sitten Helsingin Kyläsaaren jätepolttolaitoksen varjossa. Vanhanaikainen laitos myrkytti ympäristöään ja sen aiheuttaman säikähdyksen ilmapiirissä oli vaikeaa puolustaa uuden polttolaitoksen rakentamista. Ja kuitenkin, nykyaikainen jäte-energialaitos on kuin sähköauto verrattuna Kyläsaaren käryävään Trabantiin.

Suomessa päätettiin ohjata yhdyskuntajätteen virta kahteen uomaan: biojätehaaraan, joka käsitellään kompostoimalla ja palavaan haaraan, josta valmistetaan erityistä kierrätyspolttoainetta. Sitä poltetaan pienissä erissä muun polttoaineen joukossa tavallisissa kaukolämpöä tuottavissa kattiloissa. Tässä ratkaisussa jäi suurin osa yhdyskuntajätteestä edelleen haudattavaksi kaatopaikoille.

Björn-Erik Svenssonin perheen kesämökki-idylli Saimaan rannalla Mikkelissä on särkynyt 900 metrin päässä olevalta kunnan kompostointilaitokselta kantautuvaan löyhkään.

Svensson: "… nyt täytyy koko ajan ajatella niitä haittoja mitä sieltä suunnasta tulee, että sillon kun lemuja tulee, meluja tulee, niin silloin ei aina tee mieli olla ulkosalla. Ja sitten tosiaan se jatkuva tarkkailu ja miettiminen. että jos vieraita kutsuu niin tuleeko melut sillon, tuleeko lemut sillon, niin ei se ole ollenkaan sitä mitä me tällä kesäidyllillä ollaan haettu.

Pahimmillaan se on niin että se on epämiellyttävää, että mieluummin sitten istuu sisätiloissa".

Jari ja Anne Alkiomaan koti Mikkelissä on kuin toteutunut suomalainen unelma: oma tiilitalo, järven rannalla lähes kaupungin keskustassa. Paratiisiin on kuitenkin luikerrellut käärme, kuvottava jätteen lemu.

Alkiomaa: … "Noloa on sellanen, että jos on pyydetty vieraita ja pidetään illanistujaisia ja on ajateltu, että kun on kaunis kesäilta ja katetaan tähän ulos ja grillattaisi täällä ni sitten tulee se haju, ni se ei oikein lisää sitä ruokailun nautintoo siinä".

K: Miten kuvailisit, millainen se haju pahimmillaan on ?

Jari Alkiomaa: "No jokainen voi ymmärtää sen, että jos sinne kaikki jätteet työnnetään johonkin laatikkoon, annetaan olla siellä muutaman päivän. Sen jälkeen työnnetään pää sinne, niin se on samanlainen, että se tulee niin voimakkaana, että se on ihan niin kuin se olis tossa todellakin vieressä".

Mikkelin kompostorin naapurusto on kamppaillut Nalle Svenssonin johdolla ilmaa pilaavaa jätelaitosta vastaan. Menettelystä, jolla kompostilaitos alueelle ajettiin, on paljastunut monta outoa piirrettä:

Svensson:" Lupakäsittely oli ennätyksellisen nopeata, luultavasti siinä tehtiin Suomen ennätys. Ainoastaan 6 viikkoa sen jälkeen kun lupahakemus oli jätetty lupa myönnettiin ja tähän aikaan siihen sisältyi kuulutusaika, siihen sisältyi muistutusaika, lausuntojen antaminen, lausuntojen saaminen, läpikäynti, lupaharkinta, lupapäätöksen kirjoittaminen ja sitten lupapäätöksen julkaiseminen, eli kiire oli kovaa ja missään ei ole annettu lupaa perustaa laitosta virkistysalueelle, sehän sijaitsee keskellä virkistysaluetta, suhteellisen lähellä Saimaan rantaa".

Kuulitte aivan oikein. Mikkelin kompostointilaitos on perustettu lupaehtojen vastaisesti virkistysalueelle. Miten se on mahdollista ?

Svensson: "Tätä sopii ihmetellä, ei sitä ole kerrottu muulla tavalla, kuin että ympäristökeskuksella on mielestään valtuudet poiketa kaavasta, mutta tässä ympäristöluvassa ei ole millään tavalla kerrottu, että tässä siis todella poiketaan ympäristöministeriön virallisesti vahvistamasta osa-yleiskaavasta.".

Kompostointi siis haisee, mutta onko se kuitenkin hinta, joka kannattaa maksaa siitä, että ympäristöä varjellaan? Kompostoinnin tarkoituksena kun on suojella ympäristöä myrkyiltä, kierrättää arvokkaita ravinteita sekä rajoittaa ns. kasvihuonekaasujen vapautumista ilmakehään.

Maineikkaassa Chalmersin teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa tehtiin perusteellinen ns. elinkaarianalyysi jätevesilietteen erilaisten käsittelyvaihtoehtojen ympäristövaikutuksista. Päävaihtoehdot olivat mädätetyn lietteen levittäminen pelloille lannoitteeksi tai polttaminen energiaksi.

Gunilla Pettersson: "Att förbränna det är mer miljövänligt enligt min analys"

K: Och varför ?

Pettersson: "Det har att göra med att vid förbränning så får du ut energi och då har jag räknat med att man kan ersätta annan energi i detta fallet om då när det gäller Göteborg så blir det mycket olja och naturgas på det viset så slipper man användningen av fossila bränslen där som har en stor genomslagskraft i den här analysen".

K: Och vilket alternativ har den största negativa miljöeffekten?

Pettersson: "Största negativa effekten är slamaspridning på åkermark i dom allra flesta avseenden i den här analysen.

K: Och varför, först och främst?

Pettersson: "Först och främst pga metallerna (raskasmetallit) som kommer till åkermarken då man sprider slammet … Sen är det så också att man brukar energi i det alternativet när man sprider slam genom transport och uppvärmning av slammet, och det får en negativ effekt på resultatet."

Siis ravinteiden kierrätys onkin todellisuudessa pikemmin ympäristömyrkkyjen kierrätystä. Myös kasvihuonekaasupäästöjen kannalta lietteen poltto oli selvästi paras vaihtoehto, kierrätys pelloille huonoin.

Pettersson: "Det hade en väldigt stor vikt i och med att som viktnings metodet som jag använt i den här analysen, dom viktar olja och naturgas, fossila bränslen väldigt högt och därigenom då också växthuseffekten får stor betydelse".

Gunilla Petterssonin tutkimus koski jätevesilietettä, joten sen tulokset eivät ole siirrettävissä aivan suoraan koskemaan myös kotitalousjätettä. Peruskysymyksenasettelu on kuitenkin sama. Yhdyskuntajätteen raskasmetallipitoisuus on samalla tasolla kuin jätevesilietteen.

Poltossa raskasmetallit saadaan talteen, mutta ravinteiden kierrätyksessä ne leviävät sataprosenttisesti ja hallitsemattomasti ympäristöön. Ja myös keittiöjätteen poltosta saadaan fossiilisia polttoaineita korvaavaa bioenergiaa.

Pettersson: "Det är klart att det finns många likheter, det tror jag".

Toinen asia on, että tavoitteeksi asetettu ravinteiden kierrätys jää Suomessa pääosin toteutumatta kompostoinnista huolimatta. Suurin osa kalliisti tuotetusta kompostista jää kaatopaikoille, pelloille siitä ei päädy juuri mitään. Vain julkisesta viherrakentamisesta on löydetty kompostimullalle mielekästä käyttöä.

Ympäristön kannalta kompostointi on siis vähintäänkin kyseenalaista. Entä sitten ihmisten hyvinvoinnin kannalta arvioituna. Haju on ikävää, mutta se ei sentään vie terveyttä. Vai viekö sittenkin ?

Terttu Matikainen: "Olin istuttamassa vuonna 2000 toukokuun 17. päivä näitä kuusentaimia ja silloin haju tuli tuolta laitokselta päin ja aamulla klo 7.15 tulin tänne pellolle ja etenin lähemmäksi tuota laitosta koko päivän ja minulle alko, ensimmäiseksi tuli semmonen yskänpuuska, sitten rupesi kirvelemään kurkkua, kieltä, ikeniä ja huono olo tuli ja päivällä käväsi vieraitakin täällä pellolla, mutta he eivät viihtyneet, sanoi, että miten sinä voit olla täällä. Ja sitten se iltapäivällä se olo vaan taas huononi, sit menin sisälle 14.30 ja silloin mulla oli sitten aika paha, huono olo, sit mie soitin työterveyshoitajalle ja hän sit sano, että olis syytä mennä lääkäriin. Mutta se jäi se lääkäriin meno siltä erää, ei ollu auto kotona, eikä ollu päivystys täällä Liperissä vaan jossain kauempana ja sit seuraavana päivänä, sen illan, yön aikana sitten tää pahin olo häipy. Että se korjautu sillä kertaa sillä".

K: Yhdistätkö tämän pahanolon nimenomaan näihin kompostikaasuihin?

Matikainen: "Yhdistän, sataprosenttisesti!"

K: Jäikö siitä mitään pysyvää terveyshaittaa ?

Matikainen: "Siitä jäi semmonen, että viikon verran nenästä niistäessä tuli verta. Se kirveli jo sieraimia sillon päivällä siinä, ja sitä kesti sitten ihan tänne viime kevättalveen saakka, jotta aina vain oli nenässä haava, ja se ei parantunu kokonaan umpeen".

Terttu Matikaisen kuvaamista oireista on kärsinyt kolme muutakin Liperin kompostin lähinaapuria. Myös Yhdysvalloissa on todettu nelisenkymmentä samankaltaista oireyhtymää kompostilaitoksen lähellä asuvista ihmisistä, heikotuksineen, verenvuotoineen ja limakalvovaurioineen

Vuokko Kiviniemi: Kyllä se jonkun verran kirvelee tuolla keuhkoja, mutta silmät on semmoset, että ne on niinku ne ärtysi ihan tästä".

Edvin Karttunen: "Vaimollehan se on kaikista pahin hälle, se on semmosta kitkerää hajuu, että se käypi kurkkuun".

Suurimman osan Suomessa käytössä olevista laitoskompostoreista on toimittanut valtionyhtiö Vapo Biotech.

Kari Mutka: "Jos kompostointilaitos on oikein suunniteltu ja mitoitettu, ne eivät aiheuta ympäristölleen ongelmia".

K: Kuinka paljon Vapon laitoksissa on ollut hajuongelmia ?

Mutka: "Me olemme toimittaneet 12 laitosta ja niistä suurin osa toimii ihan ongelmitta".

Jätelaitosyhdistyksen äskettäin teettämä laaja konsulttiselvitys antoi kunnallisesta kompostoinnista paljon lohduttomamman kuvan.

Kompostointilaitoksia on rakennettu liian halvalla ja kiireellä. Todelliset investointikustannukset ovat nousseet yli kaksinkertaisiksi ja käyttökulut yli kolminkertaisiksi tarjouksiin verrattuna. Tekniset laitteet ovat tukkeutuneet ja rikkoutuneet tuon tuostakin ja seurauksena on ollut seisokkeja ja huomattavia hajuongelmia.

Äskettäin paljastui, että surullisen kuuluisa pääkaupunkiseudun Ämmässuon tunnelikompostori on murenemassa käsiin. Rakennuksen betoni ei kestä happamia kompostikaasuja ja sen käyttöikä uhkaa jäädä 10 vuoteen lasketun 30 vuoden sijaan.

Yhtenä esimerkkinä ongelmitta toimivista kompostoreistaan Vapo mainitsee Joutsenon, Suomen suurimman tunnelilaitoksen. Olisiko vihdoinkin saatu aikaan hajuton laitoskompostori? Kävimme nuuhkimassa:

Jari Karhu: "Kyllä se ei pidä ollenkaan paikkaansa, kyllä tämä haisee aivan riittävästi".

K: Kuinka paljon se on teidän elämäänne haitannut ?

Karhu: "No kyl jos pihallekin haisee. Matka on semmonen 3,5 kilometriä, ni ei pihalla kehtaa paljo olla sillon … Se on semmonen oksettavan imelä, märäntynyt haju".

Kompostointilaitoksissa käsitellään tavallisesti myös kunnan jätevedenpuhdistamon liete, joka on pääosin lähtöisin käymälöistä. Herää kysymys, kuinka kompostointi riittää tekemään vaarattomiksi tauteja aiheuttavat suolistobakteerit ?

Mutka: "Mehän aina mittaamme, tai hygieenisyystestejä tehdään aina näissä laitoksissa kun ne luovutetaan ja joudutaan antamaan takuuarvoja, yleensä me mitataan salmonellapitoisuuksia ja ne kyllä tuhoutuu tässä prosessissa täysin".

K: Onko teidän komposteistanne löytynyt salmonellaa ?

Mutka: "Kaikissa näissä takuuajoissa, mitä olemme suorittaneet, niin aina on salmonella kuollut".

Tässä kuitenkin olemme Vapon toimittaman kompostorin äärellä Varkaudessa.

Helena Haajanen: "Sieltä löyty salmonellabakteeri".’

K: Mitä silloin ajattelit?

Haajanen: "Se oli ikävä yllätys sen takia, että me oltiin toivottu ja ajateltu, että tää kompostointiprosessi riittää tuhoamaan kaikki sairautta ja tauti aiheuttavat suolistobakteerit.

K: Mitä muuta tuolta kompostista voi löytyä ?

Haajanen: "Huolestusta herätti nimenomaan se, että jos salmonella pääsee tän prosessin läpi, niin sillon muutkin tämmöset tautia aiheuttavat suolistobakteerit voivat säilyä hengissä ja levitä sitten kompostimullan mukana tai sitten valumavesien kautta vesistöön"

Ja todellakin, puhdistamolietteen käytön hygieenisyyttä koskevassa selvityksessä on tunnelikompostoreista löytynyt myös muita suolistosairauksien aiheuttajia: listeria-bakteeria ja kaliki-virusta.

Salmonellaongelma on otettu Varkauden laitoksella vakavasti. Jokainen kompostierä tutkitaan nyt salmonellan varalta ja saastuneet erät käännetään takaisin tunneliin uudelle kompostointikierrokselle. Silti löydös oli siinä määrin huolestuttava, että se on saanut paikalle myös hygieniatutkimuksen vetäjän, ylitarkastaja Arja Vuorisen.

Teknistyneessä yhteiskunnassa viemäreihin joutuu tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, pesuaineita, liuottimia ja lattiavahan poistoaineita, palonestoaineita sekä liikenteen päästöhiukkasia. Mitä niille tapahtuu kompostissa ?

Arja Vuorinen: "Osa hajoaa, osa kiinnittyy tähän eloperäiseen ainekseen, muodostuvaan humukseen esimerkiksi, osa sitten jää sinne ja niiltä osin mitä siellä oikein tapahtuu, sitä me ei tarkkaan tiedetä. Yksittäisten aineiden osalta ehkä, mutta ei kokonaisuutena, ja esim. tuossa tuli vastaan sellainen tieto, että on yli 300 sellaista orgaanista haitta-ainetta löydetty, jotka voivat olla maaperän pieneliöille myrkyllisiä ja tässä kompostissa, jota me pääasiassa käytetään maanparannustarkoitukseen, sen tarkoitushan olisi käyttää sitä maahan ja maanviljelyyn ja mahdollisesti ja siellä aktivoida tätä pieneliötoimintaa, niin jos meillä kompostissa on sitten sellaisia myrkyllisiä aineita, jotka vaikuttavatkin päinvastoin, niin sehän on tietysti haitta. Mutta tästä on hyvin vähän tietoa ja varsinkin meidän oloihin sovellettavaa tietoa".

Ruotsin valvontaviranomaiset taas hätkähtivät viime viikolla maatalousyliopiston tutkijoiden löydöksestä, että eräät viljelyssä käytettävät torjunta-aineet eivät odotusten vastaisesti hajonneetkaan kompostissa. Siihen ei riittänyt edes 15 kuukautta kestänyt kompostointi. Talousjätteissä pieniä torjunta-ainejäämiä ei havaittu, mutta kompostiolosuhteissa ne pelkistyivät esiin.

Ruotsin komposteista löytyi yllättäen myös pcb:tä sekä kloorattuja hiilivetyjä, kahta pahimpiin kuuluvaa ympäristömyrkkyä. Tutkijat pelkäävät nyt ympäristömyrkkyjen rikastumista maaperään, kun ne eivät hajoa kompostissa.

Jätteen kompostointi sisältää siis lukuisia tunnettuja ja tuntemattomia ympäristö- sekä terveysriskejä. Miksi ottaa niitä, kun kompostoinnille on olemassa hyvä vaihtoehto: jätteen poltto.

Tässä on Göteborgin kaupungin jätteenpolttolaitos, Sävenäs. Kuinka puhdas laitos se on?

Carl-Arne Pedersen: "Sävenäs tillhör idag en av världens mest effektiva nya b--, när det gäller att rena rökgaser och att producera energi. Vi ligger långt, långt under dom framtida EU-krav, tar man tex då dioxiner så har man framtida krav på 0,1 nanogram per kubikmeter, ligger vi idag nere på 0,005 till 0,001 nanogram och samtliga tre gånger. Tar man kvicksilver, så har man ett framtida krav på 50 mikrogram, det finns ett svensk krav på 30 och vi ligger under 1 mikrogram. Så att vi ligger med tekniken långt före. Det känns betryggande".

Myös Suomen pääkaupunkiseudun jäteongelmien ratkaisuksi esitettiin vielä 11 vuotta sitten suurta, Göteborgin kokoluokkaa olevaa jätteenpolttolaitosta. YTV:n poliittisesti valituista luottamusmiehistä koottu lautakunta kuitenkin torjui esityksen niukasti äänin 7-6. Sen tilalle valittiin kierrätystä, kompostointia ja jätteen synnyn ehkäisyä korostava ratkaisu.

Ja mitä pääkaupunkiseutu sai tämän poliittisen linjauksen tuloksena: Espooseen pohjoismaiden suurimman kaatopaikan, painajaismaisen Ämmässuon. Sinne on haudattu miljoonia tonneja arvokasta energiaraaka-ainetta ja sen kompostorit ovat levittäneet löyhkäänsä laajalle.

Göteborgissa sen sijaan muutetaan miljoonan ihmisen lajittelemattomat jätteet kaukolämmöksi ja sähköksi hajuttomasti, hygieenisesti ja halvalla. Jäte-energialla lämmiteään 140 000 göteborgilaiskotia ja katetaan 6 % sähkön kulutuksesta. Näin säästyy 120 miljoonaa kuutiota maakaasua, fossiilista polttoainetta. Lisäksi jätteen keskitetty poltto on asukkaille halpaa.

Pedersen: "Till förbränningen idag så får man betala 50 euros per ton förbränt hushållsavfall."

Suomessa erilliskeräykseen ja –käsittelyyn perustuvan jätehuollon kustannukset ovat kaksin-kolminkertaistuneet viimeisten 6 vuoden aikana, ja nousu jatkuu yhä jyrkentyen. Korkeinta maksua, jo 155 euroa tonnilta, maksetaan Etelä-Pohjanmaalla, missä jätteenkäsittely on eriytyneintä Suomessa. Lähivuosina jätehuoltokustannukset Suomessa nousevat miljardeilla euroilla.

Ämmässuon ongelmien ratkaisuksi suunnitellaan pääkaupunkiseudulle uutta kehittynyttä jätehuoltoratkaisua, joka perustuu kompostoinnin lisäämiseen, jätteiden tehdasmaiseen lajitteluun sekä jätepolttoaineen kaasutukseen lämpövoimalan yhteydessä. Tämä yhdistelmä tulee nostamaan pääkaupungin jätteenkäsittelyn hinnan yli kolminkertaiseksi, 170 euroon tonnilta.

Saman suuruisen Göteborgin asukkaat siis selviävät jätteistään polttolaitoksen avulla 50 euron tonnimaksulla.

Suomen jätepolitiikalla on edessään totuuden hetki. Suomi on valinnut strategiakseen jätteiden erilliskäsittelyn, jonka tuloksena lajiteltu korkeatasoinen palava jäte, pahvi ja muovi poltetaan pieninä erinä olemassa olevien lämpövoimalaitosten leijupetikattiloisssa.

Näin tehdessään Suomi veikkasi väärää hevosta. EU:n uusi jätteenpolttodirektiivi on tekemässä jätepolttoaineen käytön kannattamattomaksi, sillä se edellyttää aivan pieniäkin määriä poltettaessa voimaloiden varustamista miljoonien eurojen hintaisilla savukaasujen puhdistuslaitteilla. Voimalaitokset eivät enää huoli jätettä kattiloihinsa.

Ruotsilla ei sen sijaan ole mitään hätää. Maassa toimii jo 23 jätteenpolttolaitosta ja Ruotsi aikoo kaksinkertaistaa jätteenpolttokapasiteettinsa vastauksena EU:n vaatimuksiin.

Suomessa sen sijaan jätteenpoltosta ei ole korrektia edes puhua. Energiayhtiö Fortum on laskenut jätteenpolton kannattavaksi vaihtoehdoksi ja se tarjoaa niitä Suomen kaupungeille varteenotettavana jätehuoltoratkaisuna. Silti Fortumin edustajat eivät uskaltautuneet haastatteluun, massapolton kannattajaksi leimautumisen pelosta.

Valtioneuvoston hyväksymässä jätehuolto-ohjelmassa on jätteiden hyötykäytölle asetettu kunnianhimoinen 70 prosentin tavoite. Se edellyttää ennen kaikkea energiahyötykäytön, eli polton huomattavaa lisäämistä. Nyt kuitenkin nähdään, että uusien säännösten vuoksi nykyinen vähäinenkin poltto tulee romahtamaan, jopa lähelle nollaa.

Nyt Suomessa poltetaan 400 000 tonnia jätettä ns. rinnakkaispolttona. Uusien vaatimusten vuoksi polton nykyisissä kattiloissa ennustetaan putoavan 100 000 tonnin tasolle, vieläpä sen alle. Jätteen hyötykäyttötavoitteen toteutuminen kuitenkin edellyttäisi energiahyötykäytön eli polton nostamista miljoonaan tonniin vuoteen 2006 mennessä. Siis meidän pitäisi rakentaa uutta jätteenpolttokapasiteettia 900 000 tonnille kolmessa vuodessa. Onko se realistista ?

Sipilä: "No, ensinnäkin, näinhän se aritmeettisesti tämä laskutoimitus antaa. Tähän ehkä kaksi asiaa. Toinen on tää 100 000 tonnia. Se on pelkkä arvaus, ei perustuu mihinkään, ei tutkimukseen, eikä sitä kautta faktaan, jos sallitte sen"

Professori Sipilä jättää mainitsematta, että arvaus polton putoamisesta 100 000 tonniin on hänen omansa. Se merkitsee sitä, että haaveet jätteen hyötykäytön nostamisesta 70 prosenttiin voidaan unohtaa. Hyvä jos pystytään säilyttämään nykyinen 39 prosentin taso.

Mutta mitä jätteelle tehdään ?

Sipilä: …"on todella hyvä kysymys, että silloin 2006, että miten tässä menetellään. En osaa vastata"

Sitä olisimme halunneet kysyä myös ympäristöministeri Jouni Backmanilta, mutta hän ei halunnut vastata omaa hallinnonalaansa koskeviin olennaisiin kysymyksiin:

- Miten hallitus aikoo toteuttaa päättämänsä jätteen hyötykäyttötavoitteen ?

- Miksi hallitus luonnostelee jätteenpolttoasetukseen EU-direktiiviäkin tiukempaa muotoilua, joka tekisi jätteen energiahyötykäytön Suomessa entistäkin vaikeammaksi ?

- Miksi Suomessa toteutetaan jätepolitiikkaa, joka pilaa ihmisten viihtyvyyttä , vaarantaa terveyden ja on vahingollista ympäristölle. Ja lisäksi tuhottoman kallista.

Matikainen: "No ei sitä voi muuta kun ihmetellä ja ihmetellä sitä, että ei sitä ihmisistä paljon välitetä".

Toimittaja: Martti Backman
Haastatellut:

Terttu Matikainen
Liperi

Kai Sipilä, tutkimusprofessori,
VTT, energia

Björn-Erik Svensson,
kesämökkiasukas, Mikkeli

Jari ja Anne Alkiomaa,
Mikkeli

Gunilla Pettersson, diplomi-insinööri
Chalmersin TKK, Göteborg

Vuokko Kiviniemi,
Liperi

Edvin Karttunen,
Liperi

Kari Mutka,
toimialajohtaja, Vapo Oy Biotech

Jari Karhu,
Joutseno

Helena Haajanen,
Kaupungineläinlääkäri, Varkaus

Arja Vuorinen, ylitarkastaja,
Kasvituotannon tarkastuskeskus

Carl-Arne Pedersen,
Tuotantojohtaja, Renova, Göteborg