Hyppää pääsisältöön

Fobiat

Jokainen tuntee normaalisti aika ajoin ahdistusta tai suoranaista pelkoa oudossa, uudessa tai jännittävässä tilanteessa. Joku pelkää hämähäkkejä tai käärmeitä, toinen taas korkeita paikkoja tai kulkemista hissillä. Monille esiintyminen ihmisjoukkojen edessä aiheuttaa kipristystä vatsanpohjassa, jollekin taas meno hammaslääkärin vastaanotolle tuntuu todella vaikealta.

Jos pelko kuitenkin kasvaa suhteettoman suureksi, on kyseessä fobia. Fobiassa eli irrationaalisessa pelossa pelko kohdistuu johonkin tiettyyn, selkeään kohteeseen kuten korkeisiin paikkoihin, pimeään, teräviin esineisiin, joihinkin eläimiin tai lääketieteellisiin toimenpiteisiin.

Psykiatrian professori, ylilääkäri Hasse Karlsson HYKS:in psykiatrian klinikalta tapaa työssään erilaisista fobioista, usein esimerkiksi sosiaalisista peloista, kärsiviä ihmisiä.

- Jollakin tavalla se pelon kohde suurenee ihmisen mielessä kohtuuttoman suureksi. Jos ajatellaan vaikkapa hämähäkkien pelkoa, niin Suomessa hämähäkit eivät ole vaarallisia, silti se ihminen saattaa kauhistua nähdessään hämähäkin ja saada ruumiillisia oireita, sydämen tykytyksiä, saada paniikkityyppisen kohtauksen.

Niinpä hämähäkkien pelosta, araknofobiasta, kärsivä ei tule lähellekään eläinkaupan terraariota, jossa asustelee tarantella. Hotellihuoneeseen asettautuessaan hän ensimmäiseksi tarkistaa komerot ja sängynalustat ja vuodevaatteet varmistaakseen ettei niihin ole pesiytynyt hämähäkkejä. Lievät pelot ovat normaaleja. Fobiasta on kyse vasta kun ihminen ei hallitse tilannetta ja kun pelon kohteen välttäminen on hyvin voimakasta ja arkielämä muuttuu hankalaksi pelkojen vuoksi.

- Fobiat luokitellaan psykiatrisessa tautiluokituksessa häiriöiksi. Mutta on selvää, että raja ei ole kauhean selkeä niihin pelkoihin, joita kaikilla on. On tietysti luonnollista pelätä vaarallisia asioita. Fobioihin liittyy yleensä se, että ne jostakin kulmastaan ovat kiinni asioissa, jotka ihan oikeasti saattavat olla pelottavia: käärmeen pelkääminen tai lentämisen pelkääminen. Mutta sellaisessa muodossa kun ne tautiluokituksessa esiintyvät eli silloin kun ne aiheuttavat ihmiselle hyvin konkreettista kärsimystä ja myös vaikuttavat tämän ihmisen toimintakykyyn, niin silloin voidaan puhua psykiatrisesta sairaudesta kyllä, kertoo professori Hasse Karlsson.

Fobiat on tunnettu kautta psykiatrian ja todennäköisesti myös kautta koko ihmiskunnan historian. Silti niiden syntymekanismista tiedetään yllättävän vähän.

- Kaksi keskeistä asiaa saattaa olla fobioiden syynä. Toinen on se, että monet lapsuuden aikana alkavat fobiat syntyvät jonkun todellisen tapahtuman jälkeen. Ajatellaan vaikka, että koira puree ja lapsi pelästyy sitä. Tämä pelko ehdollistuu sitten kaikenlaisiin koiriin. Mutta sitten toinen mekanismi on, että esimerkiksi ihminen, jolla ahdistuskynnys on tavallista alhaisempi, saattaa stressitilanteissa saada yksittäisiä paniikkikohtauksia. Ja nyt sitten se, missä se paniikkikohtaus sattuu tapahtumaan, niin ihminen liittää tämän paniikkikohtauksen ja sen tapahtuman tai tilanteen yhteen. Tapahtuu ikään kuin ehdollistuminen: jos sen paniikkikohtauksen bussissa, rupeaa pelkäämään suljettuja paikkoja jos sen saa lentokoneessa, rupeaa pelkäämään lentämistä jne.

Fobioiden taustalta saattaa löytyä geneettistä altistusta. Tiedetään, että fobiat kulkevat suvussa ja sillä kenties on tekemistä ahdistuksen säätelyn tai ahdistuskynnyksen kanssa. Jollakin ihmisellä joissakin tilanteissa ahdistuskynnys laskee niin alas, että hän saa foobisia oireita.

Ihminen, joka kärsii voimakkaista fobioista pyrkii kaikin tavoin välttämään pelkoja aiheuttavia asioita tai tilanteita. Hoitoon hakeudutaan yleensä vasta silloin, kun pelko vaikeuttaa muiden kanssa asioimista ja ihmisen linnoittautumaan kotiinsa, kuten sosiaalisten fobioiden kohdalla saattaa käydä. Voiko fobiasta päästä eroon?

- Onneksi voi, vastaa ylilääkäri Hasse Karlsson. Toisaalta aika harvat potilaat hakeutuvat hoitoon sen fobiansa takia. Se luultavasti selittyy sillä, että fobiat ovat usein yksittäisiä ja eivätkä vaikuta ihmisen käytännön elämään niin paljon, että se motivoisi hakemaan apua. Jos ajatellaan sitä hämähäkkien pelkoa, nykymaailmassa on hyviä mahdollisuuksia välttää joutumasta tekemisiin hämähäkkien kanssa. Myös tilannepelkoja pystyy tiettyyn rajaan asti välttämään. Hoitoon hakeudutaan yleensä silloin, jos fobia konkreettisesti vaikuttaa elämään.

Altistushoitojen tiedetään tehoavan kaikkein parhaiten. Niissä ihminen vähitellen altistetaan foobiselle objektille, oli se sitten eläin, paikka tai tilanne, siten että hän pystyy itse tilannetta kontrolloimaan. Hän oppii vähitellen saamaan luottamusta, kontrolloimaan pelkoaan ja oppii vähitellen pois foobisen reaktionsa. Erityisesti sosiaalisten fobioiden kyseessä ollen myös tietyt psyykelääkkeet hillitsevät oireita pitkällä tähtäyksellä.

- Fobian hyvä puoli on se, että usein ihmiset viettävät muuten normaalielämää eivätkä muulloin ole ahdistuneita kuin silloin, kun he joutuvat tekemisiin pelkoa aiheuttavan asian kanssa. Se ei samalla tavalla rajoita elämää kuin vaikkapa depressio, joka on olemassa koko ajan niin kauan kuin ihminen sitä sairastaa, toteaa Hasse Karlsson.

Esimerkkejä fobioista:

Agorafobia, aukeiden, julkisten paikkojen pelko, torikammo, yksin liikkumisen pelko
Agrizoofobia, villieläinten pelko
Akrofobia, korkean paikan pelko, huippukammo
Algofobia, kivun pelko
Araknofobia, hämähäkkien pelko
Astrafobia, ukkosen ja salamoinnin pelko
Autofobia, omaan itseensä kohdistuva pelko
Barofobia, raskauden pelko
Belonefobia, neulojen pelko
Bibliofobia, kirjojen pelko
Dementofobia, hulluksi tulemisen pelko
Entomofobia, hyönteisten pelko
Fonofobia, oman äänen pelko
Haptefobia, kosketuksi tulemisen pelko
Hematofobia, veren näkemisen pelko
Iofobia, myrkytyksen pelko
Karnofobia, lihan pelko
Klaustrofobia, ahtaan, suljetun paikan pelko, koppikammo
Kleptofobia, varkaiden pelko
Koprofobia, ulosteiden pelko
Ksenofobia, tuntemattoman pelko
Kynofobia, koirien pelko
Latiofobia, puhumisen pelko
Misofobia, saastumisen pelko
Monofobia, yksinäisyyden pelko
Musofobia, hiirten pelko
Mysofobia, lian ja tartunnan pelko
Nudofobia, alastomuuden tai alastomuuden näkemisen pelko
Nyktofobia, pimeän pelko
Ornitofobia, lintujen pelko
Pathofobia, sairauden näkemisen pelko
Pyrofobia, tulen pelko
Skopofobia, katsotuksi joutumisen pelko
Tafefobia, elävältä hautaamisen pelko
Teratofobia, hirviöiden pelko
Thanatofobia, kuolleiden ja kuoleman pelko
Traumatofobia, onnettomuuksien pelko
Zelofobia, mustasukkaisuuden pelko
Zoofobia, eläinten pelko

Asiantuntija: HASSE KARLSSON, professori, ylilääkäri, Helsingin yliopisto, psykiatrian klinikka.

Toimittaja: LEA FROLOFF