Hyppää pääsisältöön

Spermapankkikriisi: käsikirjoitus

"Sari": "Mieheni ja minun lapsettomuuden syy selvisi melko pian: miehelläni ei ole lainkaan siittiöitä. Itse en edes tiennyt sellaisen olevan mahdollista."

Ritva Halila: "Lapsella kuin lapsella on oikeus ja tarve tietää, että ketä he ovat ja mistä he tulevat."

Pekka Virkkunen: "Semmoista on ehdoteltu todella, että yksin elävien naisten hoito pitäisi kieltää. Ja se ärsyttää minua suuresti. Siinä on tavallaan nyt kysymys jonkinlaisesta naisten alistamisesta. Kuvitellaan, että yksinäiset naiset olisi jollain tavalla heikkoja tai hauraita ja eivät kykene selviytymään tästä perheen pään roolista ilman miestä.

Paavo Lipposen hallituksen vaikein tehtävä ei loppujen lopuksi liittynyt ulkopolitiikkaan, talouteen tai ydinvoimaan. Kaikissa näissä saatiin aikaan pääministeriä miellyttäviä ratkaisuja. Vaikein asia oli hyvin pieni, mikroskooppinen, ja sitä oli valmisteltu jo parikymmentä vuotta.

Kysymys eduskunnasta: "Miten hallitus aikoo turvata lapsen oikeuden sekä isään että äitiin?"

Lupauksista huolimatta maahan ei saatu lakia hedelmöityshoidoista. Eikä pian 30 vuotta vanhaan isyyslakiin saatu täydennystä, joka määrittelisi lapsen vanhemmat silloin kun hedelmöityksessä on käytetty luovutettuja sukusoluja.

Lakiesitys kyllä valmistui ja se annettiin eduskunnalle. Mutta esityksen ajoitus oli onneton: vajaa vuosi ennen vaaleja. Eduskunnassa tämä omantunnonkysymys meni niin solmuun, että hallitus veti sen lopulta kokonaan takaisin.

Johannes Koskinen: "Tarkoitus oli, että se ehdittäisiin hyvissä ajoin syksyllä käsitellä ennen kuin tämä vaalikuume nousee, mutta siellä sitten lähinnä lakivaliokunnassa asian käsittely venyi."

Kun poliitikot eivät ole pystyneet sopimaan hedelmöityshoitolaista, alan valvonta ja hoitojen priorisointi on jäänyt yliopistoklinikoille ja yksityisille lääkäriasemille. MOT lähetti niille kaikille pienen kyselyn. Kahdeksan kymmenestä vastanneesta piti lain säätämistä tarpeellisena.

Anne-Maria Suikkari: "Viime kädessä yksittäinen lääkäri joutuu tekemään tämän päätöksen, joka kerta hän ei voi nojautua mihinkään yhteisesti sovittuihin sääntöihin ja se on aika vaikeaa ja voi tulla tilanteita jossa sitten tämmönen johdonmukaisuus kärsii myöskin, sitten myöskin tilanne eri klinikoissa tästä syystä vaihtelee."

Suurin yksityinen hedelmöityshoitojen tekijä on Väestöliitto ry, jolla on kolme lapsettomuusklinikkaa, Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Väestöliiton klinikat toimivat omakustannusperiaatteella, mutta muuten liiton toiminta on suurelta osin julkisten avustusten varassa. Raha-automaattiyhdistykseltä se saa pari miljoonaa euroa vuodessa, noin neljäsosan koko budjetistaan.

Puolivirallisen asemansa vuoksi Väestöliitto joutuu hieman varomaan tekemisiään, etenkin kun hedelmöityshoidot herättävät helposti poliittisia intohimoja. Kun oikeusministeriö valmisteli edellistä lakiesitystä, liiton hallitus päätti tammikuussa 2001 lopettaa yksin elävien naisten ja naisparien hedelmöityshoidot.

Anne-Maria Suikkari: "Tämä nykyinen olemassa oleva isyyslakihan on sellainen, jossa tuota olisi ollut mahdollista, että luovuttaja voidaan julistaa lapsen isäksi. Me olimme toisaalta luvanneet näille luovuttajille, että mitään tällaisia seuraamuksia ei toiminnasta ei voi tulla. Tässä tilanteessa se oli oikeastaan sitten aika välttämätöntä."

Kun valtioneuvosto sitten kesäkuussa 2002 antoi lakiesityksen eduskunnalle, se sisälsi kiistellyn pykälän: "Hedelmöityshoitoa saadaan antaa naiselle, joka ei elä miehen kanssa parisuhteessa, jos siittiöiden luovuttaja on antanut suostumuksensa hoidolle tietoisena siitä, että hänet voidaan vahvistaa lapsen isäksi."

Lain tärkeyden vuoksi se lähetettiin eduskunnassa poikkeuksellisesti kolmeen valiokuntaan. Niistä yksikään ei saanut aikaan yksimielistä lausuntoa. Lakivaliokunnan miesvaltainen enemmistö halusi kieltää naisparien ja sinkkujen hoidot kokonaan, rangaistuksen uhalla. Lain ensimmäisessä käsittelyssä hallitus päätti sitten vetää koko lain takaisin lähtöruutuun, oikeusministeriöön.

Ritva Halila: "Se mikä ilmeisemmin tuotti suurimman ongelman oli se, että oikeusministeriö lähti nimen omaan lasten oikeuksista, tai pyrki puolustamaan syntyvän lapsen oikeuksia, ja se törmäsi niihin vanhempien (etuihin). Ja kun eduskunta on täynnä äitejä ja isiä, niin mä luulen, että semmoinen looginen keskustelu niin pääsi vähän hämärtymään välillä."

"Sari": "Molemmat toivoimme lasta kaikesta huolimatta, ja niinpä päätimme yrittää lasta inseminaatiolla käyttäen anonyymin lahjoittajan siittiöitä. - - Ensimmäisellä kerralla matkalla hoitoon risteilivät ajatukseni vielä villisti, kuka tämä lahjoittaja mahtaa olla. Myöhemmin tämä mietitytti vähemmän ja vähemmän – päähuomioni oli siinä, saammeko lasta lainkaan."

Väestöliitto oli siis lopettanut miehettömien naisten hoidot lakia ennakoiden. Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut. Liiton hallitus käsitteli asiaa uudelleen tämän vuoden maaliskuussa juuri ennen eduskuntavaaleja, ja päätti vilkkaan keskustelun jälkeen aloittaa hoidot uudelleen.

Suikkari: "Se päätös syntyy yhdessä – se ei ole yhden lääkärin päätettävissä. Siinä tehdään taustaselvitykset, koska tämmöinen niin sanottu tavanomainen perhekuvio on erilainen, mutta näillä edellytyksillä väestöliitto katsoo, että näitä hoitoja tulisi antaa."

Väestöliitto ei ole kuitenkaan tohtinut tiedottaa päätöksestään. Sen internet-sivuilla hedelmöityshoitoja tarjotaan edelleen pelkästään heteropariskunnille. Liitto luotti siihen, että kaikki lasta kaipaavat sinkut ja lesbot saavat kyllä tiedon. MOT:n kysely kuitenkin paljastaa, että vain yksi kymmenestä lapsettomuusklinikasta tiesi Väestöliiton linjan taas muuttuneen.

Suikkari: "Me katsoimme, että se ei ole tämmöinen, josta meillä ei ole tarve julkisesti tiedottaa. Me olemme asiakkaille sanoneet, että he voivat aina kysyä meiltä miten tilanne etenee, ja heille on sitten sitä kautta mennyt se tieto, ihmisille jotka sitä ovat kaivanneet."

Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelma annettiin eduskunnalle huhtikuussa. Luvussa 14 käsitellään oikeuspolitiikkaa ja kansalaisten turvallisuutta. Viime vaalikauden vaikein asia otetaan esille lyhyellä lauseella: "Annetaan eduskunnalle esitys hedelmöityshoitolaiksi."

Johannes Koskinen: "Tää asia on syytä ripeästi saada ratkaisuun ja uskoisin että noin vuoden sisällä tämä uusi hallitus tekee esityksensä eduskunnalle."

Isyyslain muuttamisesta ei ole uudessa hallitusohjelmassa mainintaa, mutta sitä pidetään oleellisena osana koko pakettia. Muutos tarvitaan, koska nykyisen käytännön mukaan sukusolun luovuttaja voidaan riitatilanteessa vahvistaa lapsen vanhemmaksi elatusvelvollisuuksineen ja perintöseurauksineen. Korkein oikeus on antanut asiasta parikin ennakkopäätöstä. Linja on se, että Suomeen ei haluta lisää isättömiä lapsia.

Edellisen hallituksen esityksessä tämä ongelma ratkaistiin siten, että heteroparille soluja luovuttavat henkilöt välttävät vanhemmuuteen liittyvän vastuun. Naispareille ja yksinäisille naisille spermaa luovuttavat miehet sen sijaan olisi velvoitettu suostumaan myös lapsen juridiseksi isäksi.

Oikeusministeri näyttää edelleen olevan vanhan esityksensä kannalla. Ainakaan suuria muutoksia ei ole odotettavissa.

Johannes Koskinen: "Kovin kaukana siitä kompromissilinjasta hallituksen esitys ei voine olla, mihinkä edellisen hallituksen aikana päädyttiiin, että jos haluttais tuoda mahdollisimman selkeät pelisäännöt hedelmöityshoitoja antaville klinikoille, kuin myös ennen kaikkea näille syntyville lapsille oikeutta ja sitten heidän vanhemmilleen."

Väestöliiton kannalta tilanne on nyt siis sama kuin vuonna 2001, jolloin se ennakoi tulevaa lakia lopettamalla naisparien ja sinkkujen hedelmöityshoidot. Tällä kertaa liitto on odottavalla kannalla.

Suikkari: "Nyt meillä on tehty päätös, että hoitoja jatketaan, ja nyt odotamme tätä, me emme halua tämän lakiesityksen suhteen, että jossitellaan, että jos käy niin tai jos käy niin, vaan katsotaan tämän päätöksen kanssa kunnes tulee joku toinen päätös. Meillä ei ole mitään aihetta lähteä muuttamaan sitä nyt."

Hedelmättömyyshoitoa saa Väestöliiton ja yliopistoklinikoiden lisäksi noin kymmenellä yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Kaiken kaikkiaan Suomessa tehdään vuosittain noin 7 000 hedelmöityshoitoa. Niistä käynnistyy pari tuhatta raskautta.

Hoitojen määrä on kasvanut koko ajan. 90-luvulla nopeimmin on yleistynyt ns. mikrohedelmöitys, jossa siittiö tai siittiön tuma työnnetään piikillä munasolun sisään. Tämä menetelmä on mullistanut miehestä johtuvan hedelmättömyyden hoidon, ja spermanluovutuksen tarve on vähentynyt huomattavasti.

Lääkäri Pekka V. Virkkunen on alan pioneereja. Hänen Fertia-klinikkansa on toiminut Helsingissä jo parikymmentä vuotta.

Pekka V. Virkkunen (esittelee syväjäädytyksessä olevia spermanäytteitä): "Vanhimmat näytteet on vuodelta 82, niin että ne alkaa olemaan jo vuosikertaa. Ne ei tosin parane siellä, mutta ei ne kyllä huononekaan nestetypessä."

Virkkunen: "Näitä voi pikkaisen kurkistaa, että minkälaisia ihmisiä täällä meillä on. Tällä laillahan näitä ei potilaille esitellä, koska silloin meillä on eri valintakriteerit. Tässä on nyt esimerkiksi yksi Vähä-Aasiasta oleva tumma kaveri, jolla on ollut käyttöä silloin kun hoidetaan muista maista tulevia pareja. Tässä on yks isä joka on auttanut poikaansa saamaan lapsen – hehän eivät tietenkään anna näitä muuhun käyttöön. Tätä en muista, tässä on yksi musiikkialalla toimiva, silloinen opiskelija, nykyään työelämässä oleva mies."

Virkkunen edustaa lääkärikunnassa niin sanottu liberaalia linjaa. Hänen mielestään yksin elävien naisten hoitoja ei pitäisi kieltää.

Virkkunen: "Mulla ei ole tiedossa mitään hyvin perusteltua syytä millä se voitaisiin kieltää, siis millään lapsen edulla sitä ei ainakaan voi kieltää. Niillä lapsilla on loistavat olosuhteet ja hyvin motivoituneet vanhemmat, ja vaikka puhutaan usein yksihuoltajista pahaa, niin ne eivät nämä missään nimessä ole mitään sosiaaliviraston kanta-asiakkaita, nämä perheet."

Lakiesityksessä oli toinenkin kohta, joka herätti kiivaan keskustelun. Lipposen hallitus halusi perustaa sukusolujen luovuttajista rekisterin, jota hoitaisi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Rekisterissä säilytettäisiin luovuttajien tietoja, ja lapsi voisi myöhemmin saada luovuttajavanhemmastaan jonkinlaisen kuvauksen. Nimen hän saisi tietää vain jos luovuttaja olisi siihen suostunut.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti tätä ongelmallisena, koska viranomaisen hallussa olisi silloin kansalaista koskevaa tietoa, jota kansalainen ei voisi itselleen saada. Ratkaisuksi ehdotettiin, että luovuttajan nimi pitäisi antaa lapselle tämän täytettyä 18 vuotta. Ruotsissa on tämän sisältöinen laki ollut jo 80-luuvn puolivälistä lähtien.

Jos laki velvoittaa kaikki sukusolujen luovuttajat rekisteröitymään, vanhoista spermapankeista tulee ongelma. Väestöliitto, lääkäri Virkkunen ja muut joutuvat joko hävittämään varastonsa, tai siirtymään ulkomaille. Esimerkiksi Virossa anonyymien sukusolujen käyttöä ei pidetä ongelmana.

Ritva Halila: "Sitä ei tosiaan siinä lakiesityksessä suoraan sanottu, mutta että kyllä se, jos joku lakiesitys tulee niin kyllä se pitää täsmentää, että mitä tehdään näille aikaisemmille, että kyllä jossakin vaiheessa joka tapauksessa ne käy vanhaksi ja täytyy ihan sen iän vuoksi hävittää."

Pekka V. Virkkunen: "Ainakin mä olen toiminut niin, että en tässä vaiheessa enää ota sellaisia luovuttajia, jotka ei voi ajatella lain mahdollisesti muuttuessa tätä oman henkilönsä paljastumista. Se Tallinna-vaihtoehto ei ole yhtään hassumpi."

Lapsettomien potilasjärjestö Lapsettomien tuki ry on voimakkaasti vastustanut luovuttajien rekisteröintiä. Lapsettomat pelkäävät, että rekisteröinti lopettaisi luovutukset kokonaan. Myös eduskunnassa monet edustajat varoittivat Ruotsin kokemuksesta. Siellä spermanluovutusten määrä todella väheni rekisteröinti- ja ilmoitusvelvollisuuden tultua voimaan.

Mutta tilanne on muuttunut 90-luvun aikana, osaksi mikrohedelmöityksen yleistymisen vuoksi. Mutta myös Ruotsin selkeä isyyslaki on ollut spermanluovuttajien puolella: juridiseksi isäksi ei luovuttaja voi joutua missään tilanteessa. Hänen ei tarvitse pelätä elatusvelvollisuutta tai ylimääräisten perinnönjakajien ilmestymistä.

Ulla Holmström: "Ilmeisesti tieto meni perille siitä, ettei luovuttaja voi joutua juridiseksi isäksi, vaan tarkoitus on antaa lapselle mahdollisuus tietää alkuperänsä. Mistään muusta ei ole kysymys. Synnyttävästä pariskunnasta tulee lapsen juridiset ja sosiaaliset vanhemmat. He ovat lapsen vanhempia, ei kukaan muu."

("Det kan ju vara att informationen gick fram ordentligt att man blir inte juridiskt pappa, utan man, att det gör att barn har möjlighet att veta sin genetiska ursprung. Egentligen det är bara det. Så at paret som föder barnet är ju dess juridiska och sociala föräldrar. Det är dom som är föräldrar, ingen annan.")

"Sari": "Viidennen yrityksen jälkeen olin vihdoin raskaana ja yhdeksän kuukauden päästä olimme onnellisia pienen poikavauvan vanhempia. - - Mies koki alusta lähtien tärkeänä, että asiaa ei salailla, eikä varsinkaan lapselta itseltään. Lääkäri suositteli kertomista, ja myös psykologian alan kirjallisuudessa kertomista suositeltiin."

Haluavatko luovutussolujen avulla syntyneet sitten aikuisena tietää toisen biologisen vanhempansa nimen, vai riittääkö heille lyhyt kuvaus lahjoittajasta? Tähän kysymykseen ei ole vielä luotettavaa vastusta, koska vanhimmat koeputkilapset ovat vasta parikymppisiä.

Adoptiolapsista on enemmän tietoa: tutkimusten mukaan heistä noin kolme neljäsosaa haluaa tietää ketä heidän biologiset vanhempansa ovat. Uteliaisuus omista juurista herää useimmiten vasta 30 ikävuoden jälkeen.

Ritva Halila: "Lapset jotka tietävät omat juurensa, niin heidän keinonsa selvitä tästä tässä maailmassa ovat paremmat kuin sellaisilla, joilla on vain tällainen aavistus, että tuntee olevansa jotenkin erilainen."

Vaikka lääkärien enemmistö haluaisi jatkaa hoitoja nimettömien luovuttajien sukusoluilla, he eivät kuitenkaan voi yksin päättää asiasta. Lainoppineiden ja poliitikkojen keskuudessa on yhä useammin korostettu lapsen oikeuksia. Osittain tämä johtuu YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta vuodelta -89. Sen mukaan viranomaisten on aina pantava etusijalle lapsen etu.

Johannes Koskinen: "Siellä toisaalta myös korostetaan lapsen oikeutta sekä äitiin että isään, ja nämä kaikki periaatteet pitää mahdollisimman hyvin sitten saada toteutumaan."

Ritva Halila: "Lapsella kuin lapsella on oikeus ja tarve tietää, että ketä he ovat ja mistä he tulevat."

Lapsen oikeus saada tietoa on kuitenkin ongelmallinen siksi, että se voi toteutua vain jos hän tietää olevansa lahjasolulla hedelmöitetty. Kaikki vanhemmat eivät tätä asiaa uskalla tai kehtaa lapselleen paljastaa, ja lapsen perusoikeus saada itseään koskevaa tietoa jää toteutumatta.

Ison-Britannian keskusteluissa on ehdotettu, että lapsen syntymätodistukseen tehtäisiin merkintä luovutussolusta. Se vapauttaisi vanhemmat kertomisen taakasta. Ehdotus ei ole kuitenkaan saanut toistaiseksi paljoa kannatusta.

Ruotsissa yhä useammat vanhemmat ovat päättäneet kertoa lapselle tämän alkuperästä, jos hedelmöitys on tehty luovutetuilla soluilla. Muutaman vuoden takainen tutkimus tosin paljasti, että puolet vanhemmista ei aio kertoa lapselleen totuutta tämän alkuperästä. Ongelma on se, että näistä vanhemmista puolet oli kuitenkin kertonut asian jollekin toiselle aikuiselle.

Ulla Holmström: "Noin 50 prosenttia ei ole aikonut kertoa lapselleen, mutta puolet heistä onkin kertonut jollekin toiselle ihmiselle. Niinpä on olemassa riski, että lapsi saa tietää alkuperästään kiertotietä. Ja siitä voi tulla erittäin vaikea luottamuskysymys lapsen ja hänen vanhempiensa välille. - - Tässä meillä on vielä tekemistä. Miten auttaisimme vanhempia, jotta mahdollisimman moni kertoisi? Voisimme käyttää vaikka satukirjoja, joissa kerrotaan miten monilla tavoilla perhe voi muodostua. Mielestäni olisi hyvä, jos tiedotusvälineet ottaisivat asian esille niin, että siitä kertominen olisi hyväksyttyä.

("Av dom här nu den här 50 %:en som inte riktigt hade tänkt berätta, så hälften av dom hade berättat till någon annan om den. Så att det är en risk att barnet kan få reda på den omvägen. Och det blir ju väldigt svårt förtroendefråga för barnet och gentemot sina föräldrar. - - Och där har vi en bit kvar att gå. Att hjälpa föräldrar till stöd, när och hur många (?) kan berätta. Jag kan se framför mig sagoböcker hur en familj kommer till på många sätt. Så att jag tycker att det är bra om någon massmedia tar upp frågan för att göra den tillåtet att prata om.")

Suomen epäonnisessa lakiesityksessä korostettiin lapsen oikeuksia, mutta luovuttajan henkilöllisyyden paljastaminen jäi kuitenkin hänen omaan harkintaansa silloin kun hänen sukusolujaan oli käytetty heteropariskunnan hoitoon. Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti tätä ongelmallisena ja päätyi ehdottoman tiedonsaantioikeuden kannalle. Perustuslakia tuskin tämän takia muutetaan.

Johannes Koskinen: "Tässähän perustuslakivaliokunta sitten halusi esitystä muutettavaksi juuri tähän absoluuttisemman tiedonsaantioikeuden suuntaan ja se voi tietysti olla yksi pohja jolta nyt uutta esitystä rakennetaan."

Pekka V. Virkkunen: "Meillä on ilmiselvästi osa vanhempia. jotka jättävät sen jälkeen kokonaan kertomatta tästä hoidosta. Se on jo nykyisinkin totta, mutta se tulee olemaan vielä laajempaa sen jälkeen, jos luovuttajan identiteetti voi paljastua. Sehän on inhimillistä, että jos on joku vaikea kysymys, niin mielellään siirretään siitä kertomista, ja tällaisissa tapauksissa käy tyypillisesti sillä tavalla, että sitä siirretään lopun ikää. En mä toki tällä tarkoita, ettei suuri osa perheistä joka tapauksessa kertoisi tästä hoidosta. Mutta merkittävä osa jäisi pois."

Englannissa on jo ehditty puida korkeinta oikeutta myöten juttua, jossa kaksi koeputkilasta vaati oikeutta saada lisää tietoa biologisesta isästään; ei välttämättä nimeä, mutta ainakin jonkinlaisen kuvauksen luovuttajasta. Korkeimman oikeuden tuomari päätti viime kesänä, että heillä on ihmisoikeussopimusten nojalla oikeus tähän tietoon.

Britannian terveysministeriö on halunnut mennä vielä pidemmälle ja ottaa mallia Ruotsista, jossa henkilön nimi on annettava lapselle sitten kun tämä on varttunut aikuiseksi. Tony Blairin hallitus ei kuitenkaan ollut valmis menemään näin pitkälle.

"Sari": "Poikamme on nyt seitsemän vuotta, ja hänelle on pienestä lähtien kerrottu lainasiemenistä. Noin viisivuotiaana poikani kysyi, kuka luovuttaja oli, mutta tyytyi selitykseen, että sitä ei voi tietää."

Suomessa on 70-luvulta lähtien hedelmöitetty anonyymien luovuttajien siittiöillä pari tuhatta lasta. Jossain vaiheessa joku heistä saattaa myös ryhtyä uteliaaksi, hankkia asianajajan ja vaatia oikeutta saada tietoa omasta alkuperästään. Hoitoa antaneita lääkäreitä kuulemalla ja dna-testien avulla oikea biologinen isä voi periaatteessa löytyä. Ja jos tieto on uuden lain mukaisesti jossakin keskusrekisterissä, sitä voi olla hyvin vaikea pitää salassa.

Pekka V. Virkkunen: "Mä luulen, että siitä voi tulla vielä ongelmia. Joku oikeusoppinut saattaa esimerkiksi saada oikeudelta semmoisen päätöksen, että se tieto on annettava. Siinä mielessä se rekisteröinti tuntuu hiukan arveluttavalta."

Väestöliiton klinikoilla on vuosien varrella pantu alulle satoja lapsia nimettömien luovuttajien spermalla.

Kysymys Anne-Maria Suikkarille: "Millä tavalla te olette varautunut näihin 20 vuoden päästä mahdollisesti syntyviin ongelmiin? – Suikkari: En osaa vastata tällä hetkellä."

Pekka Virkkunen on neuvonut omia potilaitaan olemaan lasta kohtaan mahdollisimman avoimia. Mitä aikaisemmin lapsi saa tietää poikkeuksellisesta alkuperästään, sitä todennäköisemmin hän sopeutuu asiaan eikä ryhdy epätoivoisesti etsimään salaista isäänsä.

Virkkunen on myös pitänyt yhteyttä joihinkin potilaisiinsa ja saanut tavata luovutussiittiöillä alulle panemiaan lapsia. Vanhimmat heistä ovat nyt teini-ikäisiä.

Pekka V. Virkkunen: "Kukaan ei ole ollut missään elämänkriisissä sen takia, että heillä ei ole tietoa tästä luovuttajasta henkilönä. Kukaan ei ole ollut varautunut tunkeutumaan mun arkistoihin, että löytyisikö siltä mahdollisesti henkilötietoja. Itse asiassa olen hämmästellyt sitä passiivisuutta, miten vähän sitä intressiä on ollut. Mä olen tarjonnut sitäkin mahdollisuutta, että kertoisin enemmän tästä luovuttajasta, mutta ei se ole ainakaan sen ikäisille kolahtanut."

Lapsen mieli saattaa kuitenkin muuttua iän karttuessa.

Virkkunen: "Intressi siihen tietoon riippuu todennäköisesti omasta elämäntilanteesta. Jos perhesuhteet ovat kunnossa, niin todennäköisesti se mielenkiinto on vähäisempää, mutta varmasti joillain mietiskelevillä yksilöillä varsinkin on halu tavata ainakin kerran tämä luovuttaja. Todennäköisesti näin tulisi tapahtumaan."

Nuorille naisille suunnatussa Trendi-lehdessä oli viime kesänä pakaralihasten jumppaohjeiden ja suuren rakkaushoroskoopin välissä tämä ilmoitus:

Lukija: "Tarvitaan laadukas munasolun luovuttaja. Luovuttajalta toivotaan seuraavia ominaisuuksia: Pituus noin 175 senttimetriä tai enemmän, valkoinen rotu, hyvin puoleensavetävä (mallintyöt plussaa), alle 30-vuotias, yliopistotutkinto suotava, ei perinnöllisiä ongelmia. Englannin taito välttämätön."

Spermanluovutukseen verrattuna munasolukauppa on todella tuottavaa bisnestä. Tässä tapauksessa tarjottu summa oli peräti 80 000 dollaria eli suunnilleen sama euroissa. Yhteyttä piti ottaa kalifornialaiseen asianajotoimistoon. Selvittämättä jäi, oliko kauppoja syntynyt. Ilmoituksessa mainituista puhelinnumerosta ja sähköpostiosoitteesta ei tule vastausta, eikä annettu internet-sivukaan ole enää käytössä.

Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta Etene on yksi niistä julkisen vallan elimistä, jotka ovat kiirehtineet hedelmöityslain säätämistä. Neuvottelukunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että laiton tilanne mahdollistaa alalla villin ja epäeettisen toiminnan.

Ritva Halila: "Kyllä Suomessakin on ylilyöntejä tapahtunut, esimerkiksi siinä, että paljonko maksetaan munasolun luovutuksesta. Siitä keskustellaan nyt hyvin paljon, että paljonko munasolujen luovutuksesta voi maksaa, ja jos niitä tuodaan ulkomailta, esimerkiksi itänaapurista, niin mikä on sopiva hinta silloin munasolujen luovutuksesta – ja tällaisia asioita. Siittiöiden luovutuksestakin on jonkinlainen pieni palkkio tähän mennessä maksettu, mutta siinä on myös tärkeä kysymys, että ovatko luovutukset anonyymejä ja mitä se merkitsee syntyvälle lapselle, että tästä luovuttajasta ei ole tietoja, vai onko siitä tietoja. Tässä on monenlaisia asioita, jotka oikeastaan törmäävät toisiinsa."

"Sari": "Itse joskus katson pojan ulkonäön kehittymistä vieraita piirteitä tarkkaillen. Hän on kuitenkin oma persoonansa ja vieraita piirteitä on mahdotonta erottaa. En usko, että ulkopuolinenkaan mitään erikoista huomaa."

Tehtiin Suomeen sitten minkälainen laki tahansa, se ei tule estämään sukusolujen kansainvälistä kauppaa. Lasta haluava nainen voi teettää inseminaation tai koeputkihedelmöityksen Tallinnassa tai tilata siemennestettä internetin kautta amerikkalaiselta spermapankilta.

Nimetöntä nettispermaa tarjoaa ainakin toistakymmentä yritystä. Valittavana on erilaisia luovuttajia, mutta tarjonnan perusteella ylivoimaisesti suosituin biologinen isä on valkoisen rodun pohjoista tyyppiä. Yksi spermapankeista on jopa nimeltään Scandinavian Cryobank, vaikka se toimii Kaliforniassa.

Ritva Halila: "Vauhti on kova, ja se kertoo sitä, että uusiin tekniikoihin sisältyy paljon kaikenlaista arvovalintoja. Myös näissä hedelmöityshoidoissa on erilaisia intressiristiriitoja, ja eri osapuolet katsovat niitä vähän eri näkökulmasta: siinä on vanhemmat, joilla on tarve saada lapsi, ja siellä on se syntymätön lapsi, jonka oikeuksia lainlaatijat katsovat, ja siellä on näiden hoitojen tekijät, joista suurin osa toimii liiketaloudellisin periaattein."

Pekka V. Virkkunen: "Mä en oikein tiedä, kuinka realistisia peloista tässä on kysymys. Se on minusta valitettavaa, että kun tämmöistä lakiakin pyritään Suomeen saamaan, niin ne pelot määrää tavallaan sen, miten sitä lakia muotoillaan."

"Sari": "Ainoastaan oma isäni on lipsauttanut sivulauseessa kerran siitä, ettei mieheni ole oikea isä. Ymmärrän, että vanhemmalla sukupolvella ajattelu on vielä vähän erilaista asian suhteen."

Toimittaja: Matti Virtanen

Haastateltavat

pääsihteeri
Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE)

Pekka V. Virkkunen
lääkäri
Fertia-klinikka

Anne-Maria Suikkari
ylilääkäri
Väestöliiton lapsettomuusklinikka

Ulla Holmström
tutkija
Ruotsin sosiaalihallitus

-------

"Sarin" tarina "Lahjasiemenet" on julkaistu Lapsettomien tuki ry:n
Haikara-lehdessä 1/2003.