Hyppää pääsisältöön

Sähköhoito puhuttaa

Aivojen sähköhoito on tälläkin hetkellä yksi masennustilojen hoitomuodoista. Asiantuntijoiden mukaan sähköhoito on tehokas, jopa hengenpelastava hoito, kun potilas kärsii vaikeasta masennuksesta. Sähköhoitoon liittyy kuitenkin toisaalta paljon pelkoja ja negatiivisia mielikuvia, toisaalta myös todellisia haittavaikutuksia, joiden vuoksi sen käyttöä esimerkiksi Englannissa rajoitetaan.

HYVIÄ HOITOTULOKSIA VAIKEAN
MASENNUKSEN HOIDOSSA

- Sähköhoidossa annetaan potilaan, yleensä vakavasti masentuneen potilaan, kallon luiden läpi lyhytkestoinen sähköimpulssi, joka saa aivoissa aikaan sähköisen purkauksen. Tämän purkauksen jälkeen ihmisellä on tapahtumasta muistinmenetys ja nykyään sähköhoitoa käytetään oikeastaan pelkästään yleisanestesiassa, joten tästä ei jää muutenkaan mitään mielikuvaa, kertoo psykiatrian professori Hannu Lauerma Turun yliopistosta.

- Sähköhoito on kaikkein tehokkain erittäin vakavan masennuksen hoitomuoto ja sillä on eräitä muita harvinaisia käyttöaiheita. Se on sellaisenaan turvallisin ja tehokkain hoitomuoto näissä kaikkein vaikeimmissa tiloissa, mutta se on myös aina poikkeusratkaisu, koska näitä pyritään hoitamaan ja hoidetaan ensin kaikilla muilla keinoilla.

SÄHKÖHOITO PELOTTAA

Sähköhoito, josta aikaisemmin käytettiin dramaattisempaa nimeä sähkösokkihoito, herättää paljon negatiivisia mielikuvia. Sitä on käytetty vaikeiden psykiatristen sairauksien hoidossa yli 60 vuotta ja sen huono maine on ajalta, jolloin sitä käytettiin psykoottisille potilaille ilman anestesiaa.

- Sähköhoito pelottaa lähinnä sen takia, että sen menneisyyteen liittyy lyhyt aikakausi, jolloin muita tehokkaita psykiatrisia hoitokeinoja näihin sairauksiin ei juurikaan ollut ja sähköhoitoa käytettiin paremman puutteessa ja silloin luonnollisesti sen tuloksetkin olivat heikommat.

- Ennen muuta tähän kielteiseen mielikuvaan on kuitenkin vaikuttanut elokuva Yksi lensi yli käenpesän, jossa kuvataan sellaista sähköhoitoa, jota ei liene koskaan, missään, kenellekään annettu, mutta niin kuin eräs historioitsija on sanonut, se elokuva pelotti järjiltään yhden sukupolven intellektuelleja.

SÄHKÖHOITO VIIMEINEN VAIHTOEHTO – POTILAAN SUOSTUMUKSELLA

- Sähköhoito niin kuin muutkin hoidot annetaan aina vapaaehtoisesti. Se perustuu siihen, että potilas on saanut tietoa tilastaan ja sähköhoidon odotettavissa olevasta vaikutuksesta ja hän on suostunut siihen, Lauerma muistuttaa.

- Käytännössä sähköllä hoidetaan ainoastaan sellaisia potilaita, joiden hoidossa on niin kova kiire, että kyseessä on henkeä uhkaava tila, esimerkiksi ns. henkeä uhkaava katatonia tai jos hyvin ponnekkaat, erittäin lamaavan masennuksen hoitoyritykset eivät ole onnistuneet, eli esim. lääkehoidolla ei ole saatu aikaan vastetta tai vaste tuntuu kehittyvän aivan liian hitaasti ja potilas on äärimmäisen tuskainen ja huonosti voiva, niin että häntä ei voi muilla keinoin oikein auttaa.

- Jotta sähköhoito olisi todella tehokas, tilan täytyy olla hyvin vakava. Mitä lievempi masennustila, sitä heikompi teho sähköhoidolla on. Samoin jos masennukseen liittyy monia muita psykiatrisia ongelmia, ns. oheisongelmia, sähköstä on odotettavissa huomattavasti vähemmän hoitotehoa.

VAIKUTUSMEKANISMI TUNTEMATON

Sähköhoidossa potilaan päähän asetetaan ulkoiset elektrodit, joihin johdetaan lyhytkestoinen heikko sähkövirta, mikä aiheuttaa aivoissa kouristuskohtauksen. Hoito annetaan yleisanestesiassa. Lisäksi hoidossa käytetään lihaksia relaksoivaa eli rentouttavaa lääkitystä, joten siihen ei enää sisälly epileptisen näköistä kohtaustilaa. Tosin yksi raaja yleensä eristetään lihasrelaksanteilta niin, että siitä voidaan tarkkailla kouristuksen kestoa.

- Sähköhoidon vaikutusmekanismi solutasolla on edelleenkin tuntematon. Tiedämme että tarvitaan tietyn pituinen kouristus aivoissa, jonka tämä sähköimpulssi laukaisee.

- Aikanaan jo huomattiin, että potilaat, jotka saivat spontaanisti epileptisen kohtauksen, saattoivat piristyä huomattavasti. Tämä havainto siitä, että tällaisella aktiviteetilla saattaa olla mielialaa olennaisesti normalisoiva vaikutus, on ollut lähtökohta sähköhoidon kehitykselle 1930-luvulla, Lauerma kertoo.

HARVINAINEN HOITO SUOMESSA

- Sähköhoidon käyttö on hyvin harvinaista. Esimerkiksi vuonna 1999 Hesperian sairaalassa, toisin sanoen suurta väestömäärää palvelevassa sairaalassa, sähköhoitoa annettiin hieman yli 100 henkilölle vuoden aikana.

- Sähköhoito on lähinnä psykiatriseen sairaalaan hoitoon päätyneiden akuuttipotilaiden hoitomuoto. Sitä on Suomessakin annettu myös jonkin verran polikliinisesti ja yksityisissä hoitoyksiköissä.

- Se, onko tämä hoitomuoto sitten kovinkaan paljon muita hoitoja tehokkaampi ja nimenomaan muodostaako se kovin monelle potilaalle reaalisen vaihtoehdon lääkitykselle, psykoterapialle ja muille depression hoidoille, se on kyseenalaista, pohtii psykiatrian professori Lauerma.

SÄHKÖHOIDON KÄYTTÖÄ
RAJOITETAAN ENGLANNISSA


Yleisin sähköhoitopotilaiden raportoima haittavaikutus on lyhytaikainen tai pitkäkestoinen muistin menetys, joka voi kokemuksena olla hyvin ahdistava. Näiden haittavaikutusten vuoksi Isossa-Britanniassa on päätetty rajoittaa sähköhoidon käyttöä vain kaikkein vakavimpiin akuutteihin sairaustilanteisiin.
Näiden rajoitusten takana on Englannille ja Walesille terveydenhuollon menetelmien arviointia ja hoitosuosituksia tuottava NICE – National Institute for Clinical Excellence. NICE:n laatimien suositusten pääviesti on:

Sähköhoitoa käytetään vakavien oireiden nopeaan ja lyhytkestoiseen lievittämiseen potilailla, joilla on

  • vakava masennus
  • katatonia
  • pitkittynyt tai vakava maaninen vaihe
  • jos muiden hoitovaihtoehtojen riittävä kokeilu on osoittautunut tehottomaksi ja/tai kun potilaan tila voi olla henkeä uhkaava.

HOIDON TEHOKKUUDEN TUTKIMINEN VAIKEAA

- Näitten hyvin tiukkojen suositusten taustalla on kaiketi se, että sähköhoidon tutkiminen samoilla menetelmillä kuin esim. lääkkeiden ja psykoterapioiden tutkiminen, on niin kovin vaikeaa, kommentoi Hannu Lauerma.

- Sähköhoitoa annetaan sellaisiin käyttötarkoituksiin, joissa ei ole mahdollista tehdä niin, että osa potilaista jätettäisiin hoidotta ja annettaisiin heille esim. ainoastaan anestesia ja sitten että he sen enempää kuin heidän tilaansa arvioivat lääkäritkään eivät tietäisi, kuka on saanut sähköä anestesian aikana ja kuka ei.

- Tilanne on samanlainen kuin monissa kirurgisissa toimenpiteissä, joissa ei ole tällaista kontrollimahdollisuutta, että tietäisimme tarkoin, mitä altistetulle potilasryhmälle tapahtuu ilman sitä aktiivihoitoa. Ja koska tämän tyyppistä näyttöä ei ole voitu kerätä kuin hyvin vähän, on päädytty siihen, että suhtaudutaan varmuuden vuoksi hyvin rajoittavasti tähän hoitomuotoon, mikä ei sinänsä ole paha asia.

RISTIRIITAISIA NÄKEMYKSIÄ
HOIDON HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA


Englannin psykiatrien erikoislääkäriyhdistys pitää uusia suosituksia liian rajoittavina, koska suositukset uhkaavat sulkea ulkopuolelle monia, jotka voisivat hyötyä sähköhoidosta.

- Tämä on herättänyt hyvin paljon kiistelyä Isossa-Britanniassa, koska nämä suositukset ovat aika tiukkoja ns. ylläpitosähköhoidon osalta.

- Ylläpitosähköhoito on sellainen harvoin käytetty hoitomuoto, että sitä välitöntä hyvää hoitotehoa pyritään pitämään yllä antamalla potilaalle määrävälein esim. polikliinisesti uusia sähköhoitoja. Isossa-Britanniassa on ollut erityisesti kiistelyä siitä, kuinka asia todellisuudessa on, koska näyttää olevan sellaisia potilaita, jotka kaikkein eniten näyttäisivät hyötyvän juuri tästä hoitomuodosta.

”SUOMESSA EI TARVETTA RAJOITTAA SÄHKÖHOIDON KÄYTTÖĔ

Turun yliopiston psykiatrian professori Hannu Lauerman mukaan Suomessa ei ole tarvetta rajoittaa sähköhoidon käyttöä.

- Katsoisin, ettei siihen ole tullut esiin mitään erityistä tarvetta, koska Suomessa on suhtauduttu ja suhtaudutaan edelleen hyvin kriittisesti tähän hoitomuotoon.

- Näiden suositusten mukaiset käytännöt ovat olleet jo Suomessa voimassa.
Sähköhoito voi olla jopa hengenpelastava hoito, kun vakavasti masentunut potilas on äärimmäisen tuskainen ja voi huonosti. Vaakakupissa ovat silloin toisaalta mahdolliset haittavaikutukset, kuten muistihäiriöt, toisaalta jopa itsemurha.

- Sähköhoidon käyttö on hyvin vaikea eettinen kysymys. Katsoisin, että sähköhoidon poistuminen tästä valikoimasta olisi hyvin huomattava katastrofi kaikkein vaikeimmin kaikkein tuskaisimmin sairaille potilaille. Kysymys ei ole myöskään pelkästään tästä kuolleisuudesta vaan myöskin lamaantuneisuudesta ja tuskasta, jota he kokevat.

Asiantuntija: HANNU LAUERMA,
psykiatrian professori, Turun yliopisto

Toimittaja: TIIA VÄRE

Lisätty asiasanat ja mobiiliyhteenveto 16.11.2015