Hyppää pääsisältöön

Likinäöstä eroon pluslaseilla?

Yhä yleistyvään likinäköisyyteen saattaa löytyä apua pluslasien käytöstä. Amerikkalaisten tutkijoiden mukaan eläinkokeissa on pystytty pysäyttämään likinäköisyyden kehitys käyttämällä pluslaseja eli suurentavia linssejä.
Vaikka amerikkalaistutkimus on tuore, ajatus ei ole uusi. Suomalainen silmälääkäri Kaisu Viikari on puhunut saman ajatuksen puolesta jo yli 30 vuotta.

LIKINÄKÖISYYDEN ESTÄMINEN KANOILLA

Ainakin eläinkokeissa on mahdollista aiheuttaa likinäköisyyttä käyttämällä miinuslaseja, mutta myös pysäyttää tämä kehitys vaihtamalla välillä pluslaseihin. Tutkijoiden mukaan jo reilun kymmenen minuutin päivittäinen käyttö riittää.
Eläimillä silmän kasvuun ja sitä kautta taitteisuuteen voidaan vaikuttaa vastasyntyneisyyskaudella käytettävillä linsseillä. Erityisen selvä tämä piirre on linnuilla. Jos nuorelle linnulle laitetaan negatiiviset linssit, silmistä tulee pitempiä, ja jos käytetään positiivisia linssejä, silmistä tulee lyhyempiä.

Yhdysvaltalaistutkijat arvioivat, että jos ihmislapset ovat kuin koe-eläiminä käytetyt kananpojat, positiivisten linssien käyttö tai lukemisen ajoittainen keskeyttäminen saattaisivat estää likitaitteisuuden kehittymistä.

LIKINÄKÖ VOI OLLA VALELIKINÄKÖÄ

Likitaitteisuus on lisääntynyt kehittyneissä maissa valtavasti ja lisääntynyt lähityö näyttää korreloivan tämän ns. akateemisen myopian esiintyvyyden kasvuun. Vaikka nyky-yhteiskunta sitä paljon vaatii, ihmisen silmiä ei ole tarkoitettu tuijottamaan jatkuvasti lähietäisyydelle. Kun ihminen katsoo lähelle tuntikausia, lukee, tekee toimistotyötä tai työskentelee värisevän näyttöpäätteen ääressä, silmän mukauttajalihas kouristuu.

Kun ensimmäiset kouristuksen oireet ilmaantuvat, näön tarkkuus vaihtelee. Jos mukauttajalihaksen kramppiin ei kiinnitetä huomiota, vaan lähelle katsomista jatketaan päivästä toiseen, krampin kesto vähitellen pitenee ja näön sumeneminen vaikuttaa pysyvältä. Tämä ns. valelikinäkö on nykyään hyvin yleistä.

- Valelikinäköisyyttä on aivan valtavasti.Synnynnäistä likinäköisyyttä puolestaan on hyvin pieni määrä.Useimmiten se koko alku, kun kaukonäkö alkaa huonontua,johtuu mukauttajalihaksen krampista ja on valelikinäköisyyttä, sanoo silmätautien erikoislääkäri Kaisu Viikari.

LIHASKRAMPPI ISKEE SILMÄÄN

Pystyäkseen näkemään eri etäisyyksille silmän on kyettävä tarkentamaan eli akkomodoimaan. Silmän taittovoimaa pitää muuttaa, kun kohteen etäisyys muuttuu. Kauas katsottaessa silmä lepää; lähietäisyydelle tarkentaessaan silmä joutuu töihin.

- Akkomodaatio on siis silmän kykyä tarkentaa eri etäisyyksille. Sen toteuttaa silmän sisässä oleva rengasmainen lihas, joka supistumisellaan saa aikaan sen, että silmän linssi pystyy lisäämään taittovoimaa, kun se oman elastisuutensa turvin pääsee paksuuntumaan.

- Akkomodaatio merkitsee lihastyötä – se on asia, jota ihmiset eivät tule ajatelleeksi – ja akkomodaatiolihas rasittuu aivan vastaavalla tavalla kuin mikä tahansa muu lihas. Pitkänmatkanjuoksija voi saada krampin jalkaansa, sihteeri käteensä ja lähelle tuijottava silmäänsä, muistuttaa silmälääkäri Viikari.

Kramppi jättää akkomodaatiolihakseen peruskireyden ja samalla mykiö jää liian pulleaksi, jolloin se taittaa valoa liikaa. Kaukonäkö on sumea niin kauan kuin mukauttajalihas on kouristunut.

TERVEYS VOI OLLA KIINNI LASEISTA

- Akkomodaatiolihas on kuin muutkin lihakset. Sitäkin pystyy treenaamaan ja tarkentamistyö sujuu automaattisesti, mutta akkomodaatiolihaksen liiallisella rasittamisella voi olla kova hinta: hartiasärkyä, migreeniä, kireyttä, ärtyneisyyttä, väsymystä, ja niin edelleen.
Miinuslaseja käyttäviä Viikari neuvoo unohtamaan ne mahdollisimman usein pöydälle tai yrittämään selviytymistä vanhoilla, pienempitehoisilla laseilla ja missään tapauksessa ei saa lukea vahvat lasit päässä. Mutta pluslasien paikka on nenän päällä, Viikari muistuttaa.
- Pluslasit ovat kuperat ja ne kokoavat valonsäteitä kuten mykiökin. Ne siis helpottavat tarkentajalihasten työtä. Kramppivaara pienenee. Samalla koko elimistön kuormitus vähenee.
- Miinuslasit ovat koverat ja ne hajottavat valonsäteitä. Niillä pyritään heikentämään likinäköisen liian voimakasta valon taittoa, mutta valelikinäköiselle vahvat miinuslasit aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Laseilla ehkä näkee erinomaisesti, mutta ne lisäävät tarkentajalihasten työtä ja jännitystä.

LIIAN PALJON MIINUKSIA

Kun mukauttajalihaksen kramppi ja siitä johtuva näön sumeneminen jatkuvat, lähdetään yleensä silmälääkärille tai optikolle. Viikarin mielestä ihmisille määrätään aivan liian usein liian vahvoja miinuslaseja.

- Se on helppoa. Kun dioptrioita lisätään, näkö tarkkenee ja terävöityy ja potilas on tyytyväinen. Hoitavien silmälasien määrääminen on kuitenkin aivan toinen juttu, Viikari täräyttää.


- Siinä alkuvaiheessa pitäisi ehdottomasti ymmärtää, että nyt laitetaan plussaa lukemiseen, koska se pidättelee sitä kramppia.

- Jos silloin sitten annetaan se miinus, jolla potilas näkee hyvin ja on tyytyväinen, niin siinä on annettu kaikelle pahalle alku. Sitten kun hän näkee hyvin, hän nauttii siitä, mutta mukauttajalihas kiristyy entistä enemmän ja siitä lähtee noidankehä sitten liikkeelle.
Viikarin mukaan valelikinäköä hoidettaessa potilaan on tyydyttävä näköön, joka alussa ei ole yhtä hyvä kuin mihin hän on tottunut.

- Tämä vaihe ei ole miellyttävä, mutta se on paranemisen hinta.

MIINUSTA MIINUKSIIN

- Minä olen tavannut sanoa, että lapsen pitäisi syntyä plus-lasit päässä, niin sitten siinä olisi jo se ensimmäinen jarru, Viikari naurahtaa.
Kun laseja muutetaan plus-suuntaan, tarkoituksena on pakottaa mukauttajalihakset perääntymään jatkuvasta jännityksestä määräämällä sellaiset lasit, joilla potilas näkee hyvin vain rentoutuneena.

- Jos tarkka näkö on välttämätön, esimerkiksi autolla ajaessa, potilaalle pitäisi kirjoittaa kahdet lasit. Heikommat ovat jatkuvaan käyttöön, vahvemmat vain tilapäiseen.

Vähitellen kun akkomodaatiolihas rentoutuu ja näkö kauas paranee, miinusta vähennetään aina niin kauan kuin edistymistä tapahtuu. Jos lähtökohtana on ollut valelikinäköisyys, miinuksista on Viikarin mukaan mahdollista vapautua kokonaan.

TÄYTTÄ FYSIOLOGIAA

- Tämä ei ole vaihtoehtoista hoitoa, Kaisu Viikari muistuttaa.

- Tämä nojaa täysin koululääketieteen fysiologian perustietoihin, mutta kaikki silmälääkärit eivät sovella niitä riittävästi.
Miksi sitten akkomodaatiokramppia ja sen aiheuttamia oireita ei silmälääkäreiden keskuudessa laajemmin oteta huomioon?

- Koko tämä työhän on preventiikan, ennaltaehkäisyn kenttää, ja sehän on lääketieteen vaikein muoto.

- Se, mitä minun ikäpolveni silmälääkärin on vaikea ymmärtää, on se miten nykyään terveyttä silmää leikataan, vaikka kaikkia tarpeettomia kirurgisia toimenpiteitä pitäisi välttää ja asiaa voitaisiin näinkin tavallisin menetelmin paljon auttaa.

Kaisu Viikari on ollut huolissaan silmäkrampeista jo 1970-luvun alussa ja puhunut jo silloin pluslasien käytön puolesta. Moni kollega pisti silloin vastaan. Nyt teorialle aletaan siis saada tieteellistä näyttöä. Miltä se tuntuu?

- Tietysti se on hyvin iloinen asia, mutta ei siltä mitään ihmeitä osaa odottaa, koska minä olen saanut vuosien varrella nähdä, miten vaikeasti tämä asia on läpivietävissä, Viikari huokaa.

EROON SILMÄN RASITUSOIREISTA

Mukauttajalihaksien rentouttaminen on vaikeaa, sillä niitä ei voi hieroa eikä venytellä.Oikeilla menetelmillä silmiä voi kuitenkin auttaa. Tässä muutama hyvä vinkki:

  • Älä lue liian pimeässä.
  • Pidä riittävä etäisyys luettavaan tekstiin.
  • Etsi vanhat ja heikommat miinuslasit lukulaseiksi tai lue ilman laseja, jos näet.
  • Nosta katseesi mahdollisimman usein kirjasta ja katsele haaveillen kauas.
  • Unohda miinuslasit pöydälle mahdollisimman usein. Käytä laseja vain silloin, kun terävä näkö on välttämätön.
  • Pluslasien paikka on päässä, ei pöytälaatikossa eikä kassissa.

Asiantuntija: silmätautien erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori KAISU VIIKARI

Toimittaja: TIIA VÄRE