Hyppää pääsisältöön

Infoähky rasittaa aivoja

Aikaisemmin aivojen hyvinvointia työelämässä uhkasivat paitsi päähän kohdistuneet tapaturmat myös erilaiset hermostomyrkyt kuten teollisuusliottimet ja raskasmetallit. Nyttemmin haasteet aivojen suojeluun ovat toisen tyyppisiä: aivot kuormittuvat keskellä informaatiotulvaa.

Mitä aivot kestävät?

Työelämän luonne on oleellisesti muuttunut. Mekaanisen ja fyysisesti kuormittavan työn osuus on vähentynyt. Informaation määrä sen sijaan on lisääntynyt ja tietotekniikka on tullut työpaikoille jäädäkseen. Työn määrä, muuttuvat työmenetelmät, jatkuvan oppimisen vaatimukset sekä kiire pistävät aivojen tiedonkäsittelytaidot eli älylliset resurssit lujille.

Useimpien työpaikkojen tärkein pääoma on työntekijöiden aivokapasiteetissa. Aivot ovatkin tiedonkäsittelyn monitaituri, mutta ne kykenevät käsittelemään kerralla vain rajallisen määrän informaatiota.

Työympäristö sisältää runsaasti erilaisia aistiärsykkeitä. Ihminen ottaa ympäristöstään vastaan tietoa aistiensa avulla. Mm. työmuistin ja säilömuistin yhteistoiminnan avulla syntyy aivoissa monimutkaisten hermoverkkoprosessien kautta käsitys vallitsevasta tilanteesta ja siitä mikä informaatio on oleellista.

Jos informaatiotulva on liian suuri ja jos häiriötekijöitä on liikaa, ihminen reagoi tilanteeseen. Sydämensyke ja verenpaineen reaktiot muuttuvat, keskittyminen heikkenee, uuden oppiminen vaikeutuu ja asioita lipsahtaa pois muistista. Ihminen on stressitilassa, mikä näkyy fysiologisena kuormittumisena.

Aivojen otsalohkot rasittuvat

Kun ihminen kerää oikeaa tietoa ärsyketulvan keskeltä, ovat aivojen otsalohkot tärkeässä asemassa. Ne osallistuvat muun muassa toiminnan ohjaukseen, ongelmanratkaisuun ja tarkkaavuuden jakamiseen. Otsalohkojen toiminta häiriintyy erilaisissa stressitilanteissa tai väsymyksessä. Runsas informaatio rasittaa aivojen otsalohkoja erityisesti nuorilla ja ikääntyvillä työntekijöillä.

Otsalohkot kehittyvät voimakkaasti nuoruudesta varhaisaikuisuuteen aina keskimäärin 25-vuotiaaksi. Pikkuhiljaa yli 45 -vuotiaana alkaa niissä puolestaan tapahtua biologista luonnollista ikääntymistä.

Työterveyslaitoksen Aivotyölaboratorion ylilääkäri, neurologi Kiti Müller näkee haasteena rakentaa sellainen työ- ja informaatioympäristö, joka tukee sekä nuoria että ikääntyviä otsalohkoja.

– Hyvin paljon pitäisi nyt panostaa siihen, että perusaivotutkimuksen tuottamaa tietoa sovellettaisiin työelämässä vaikkapa informaatioergonomian kysymyksiin tai näkö- ja aistiergonomiaan niin, että työympäristöstä tehtäisiin sellainen jossa kaikenikäiset voisivat työskennellä. Pitäisi käyttää tervettä järkeä. Se mikä sopii ikääntyvälle työntekijälle varmasti tukee myös nuoremman työntekijän optimaalista tiedonhakua.

Aivojen joustava kuminauha

Aivot pitävät monipuolisista haasteista. Pakkotahtinen, suorittava työ ilman lepotaukoja kuitenkin kuormittaa työntekijää ja jokainen kuormittuu omalla yksilöllisellä tavallaan.

Tiettyyn pisteeseen asti aivot adaptoituvat informaatiomäärän paineissa tai usein stressiin liittyvän univajeen sietämisessä. Joustoa ei löydy kuitenkaan loputtomiin. Aivojen joustavuus on kuin kuminauha: kun jousto loppuu, napsahtaa nauha poikki.

– Ja jos oikein huono tuuri käy niin se romahdus saattaakin sitten oirehtia vaikkapa akuutilla realiteettitajun menetyksellä. Henkilö saattaa pahimmassa tapauksessa - tämä on nyt ääriesimerkki – mutta pahimmassa tapauksessa jopa kesken työpäiväntai muutamien viikkojen kuluessa muuttua psykoottiseksi niin että ympäristö ei sitä huomaa, varoittaa Müller.

Toipuminen romahduksesta on pitkällinen prosessi ja näin ollen kyseisen ylikuormitustilanteen syntyminen tulisi ehkäistä jo ennalta. Aivot tarvitsevat palautumista. Yöuni on tärkeää mm. uusien muistijälkien syntymiselle. Tavoitteena olisi löytää aktiivisen tekemisen ja levon välinen tasapaino.

Alkoholi on huono stressin hoitaja

Lisää harmia on tiedossa, jos stressiä yritetään katkaista runsaalla alkoholin käytöllä. Alkoholi vaikuttaa jo sinänsä otsalohkotoimintoihin ja aivojen välittäjäaineisiin varsin dramaattisesti. Sama on tilanne, jos aivojen stressiä ei pysty nollaamaan luonnonmenetelmillä vaan turvautuu säännöllisesti unilääkkeisiin.

– Tai joutuu kierteeseen, jossa vuorokausirytmi menee matkatyöstä johtuen sekaisin niin että yritetään nukkua unilääkkeitten avulla ja piristyä piristeitten avulla. Siitä tulee,sanoisinko jopa, räjähdysaltis yhdistelmä. Silloin riski siihen kasvaa, että tulee vakava häiriötila otsalohkoihin. Ihminen oirehtii hyvin monimuotoisesti älyllisen suorituskyvyn laskulla ja erilaisilla psykiatrisilla oireilla, painottaa Kiti Müller.

Lupa sanoa ei

Otsalohkojen stressi- tai häiriötiloissa ihminen ei itse välttämättä tiedosta, että aivot ovat lujilla ja olisi aika pysähtyä. Silloin työkulttuurissa tulisi olla keinoja, joilla lähiympäristö voisi puuttua asiaan myönteisessä hengessä ilman että tilanne koetaan nöyryyttäväksi.

– Kun tieto aivojen toiminnan ja toimintakyvyn rajoista leviää, niin ehkä työkulttuuri ja työilmapiiri toivon mukaan muuttuisi vähän sallivammaksi. Että yhä useampi ihminen uskaltaisi tietyssä tilanteessa sanoa, että nyt minulla alkaa olla liikaa tekemistä ja oppisi työnsä rajaamista.

– Yksi haaste tämän ajan työelämässä on se, että työ on muuttunut vähemmän strukturoituneeksi ja sellaiseksi että täytyy monen tyyppisiä asioita hanskata ja tehdä yhtä aikaa. Toisaalta se on antanut ihmisille tekemisen vapautta ja positiivisia asioita. Mutta jos työmäärä ylittää tietyn tason ja jotta voisi sanoa että 'hei mä en voi ottaa enempää töitä', tarvittaisiin sitä struktuuria eli ulkopuolisen struktuurin tuomaa tukea siihenettä nyt on lupa sanoa ei, Müller kiteyttää.

Lähdekirja: Aivokutinaa, Kiti Müller. Työterveyslaitos, Helsinki.

Kirjan tilaus:
Työterveyslaitos
Julkaisumyynti
Topeliuksenk. 41 a A
00250 HELSINKI
puh. 09- 4747 2543
faksi 09- 4775 071
s-posti: kirjakauppa@ttl.fi

Linkit:

/>

http://www.aivoviikko.fi

http://www.ttl.fi

http://www.neurologiasaatio.fi

Asiantuntija: KITI MÜLLER, neurologi, ylilääkäri, aivotyölaboratorio, Työterveyslaitos

Toimittaja: LEA FROLOFF