Hyppää pääsisältöön

Marjahetki: mustikka

Siniposkinen mustikka on monien suosikkimarja. Se kasvaa koko maassa kosteahkoissa metsissä ja avonaisten vaarojen ja tuntureiden rinteillä. Mustikkaa voi poimia heinäkuun loppupuolelta ensimmäisiin yöpakkasiin saakka.

– Mustikanpoiminnassa pätevät samat säännöt, mitkä muittenkin marjojen poiminnassa, eli marjojen täytyy olla riittävän kypsiä. Marjat kasvattavat painoansa parin viimeisen viikon aikana aika tavalla, ja huomattava osa flavonoideista ja vitamiineista muodostuu silloin ihan loppuvaiheessa. Poimiessa täytyy myös muistaa noudattaa jokamiehen oikeuksia, eli ihan pihapiireistä ei saa mennä poimimaan. Mustikat kannattaa myös poimiariittävän kaukana maanteistä, asutustaajamista ja tehtaista, jotta marjat ovat varmasti puhtaita, kertoo Arktiset Aromit ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio.

Vanha rohto moneen vaivaan

Kansanlääkinnässä mustikkaa on aikoinaan käytetty niin punataudissa ja ripulissa kuin kuumeessa ja paksusuolen katarrissakin. Elias Lönnrot neuvoi käyttämään mustikkaa näin:

"Marjat kuivattuina vähän kovetuttavia, avulliset ulkotaudeissa. Marjamehu vilvoittaa kuumeessa."

Simo Moision mukaan mustikkaa on käytetty jo toista tuhatta vuotta kansanlääkinnässä ja rohdoksena.

– Useissa Euroopan maissa sitä on käytetty lähinnä mahaoireiden, niin ripulin kuin ummetuksenkin, hoitoon. Nykyään mustikkaa viedään melko suuria määriä Aasiaan, missä lääketeollisuus käyttää sitä raaka-aineena. Ja onpa mustikalla ollut tuolla valtameren toisella puolella muitakin käyttömuotoja, kun intiaanit ovat kuivattaneet niitä ja lahjoittaneet juhlatilaisuuksissa.

Tutkijoiden suosioissa

Mustikka on varsinainen terveyspommi. Vitamiineista se sisältää A- ja C- ja E-vitamiinia sekä kivennäisaineista mangaania. Lisäksi mustikassa on runsaasti fenolisia yhdisteitä, joiden antioksidanteilla ajatellaan olevan edullinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä.

Ensimmäiset havainnot mustikan terveyttä edistävistä vaikutuksista tehtiin jo toisen maailmansodan aikana, kun lentäjät huomasivat mustikoiden parantavan hämäränäköä. Tänä päivänä mustikka on runsaasti tutkittu marja. Eläinkokeissa on havaittu mustikan estävän tai viivyttävän haitallisen LDL-kolesterolin hapettumista, ja solukokeissa on havaittu mustikan hillitsevän muun muassa paksusuolisyöpäsolujen kasvua.

Mustikan vaikutusta myös tulehdussairauksiin, allergisiin reaktioihin, ikänäköön ja diabetekseen tutkitaan. Paitsi marjat, myös lehdetovat kiinnostuksen kohteena.

– Kun mustikka vielä kukkii ja lehti on oikein vihreä, lehtiä voidaan poimia ja kuivattaa teeainekseksi. Mustikanlehtiteellä ja mustikanlehdestä tehdyillä muilla tuotteilla on todettu lievä verensokeria alentava vaikutus, mutta miksikään diabetes-lääkkeeksi siitä ei kuitenkaan ole. Mustikanlehtiteetä ei sovi juoda liikaa, koska lehdissä on runsaasti oksaalihappoa, joka ei ole päivittäin käytettynä edullinen terveydelle, muistuttaa Simo Moisio.

Mustikasta on moneksi

Mustikka on paitsi terveellinen ja hyvänmakuinen, myös käyttömahdollisuuksiltaan monipuolinen marja. Se sopii niin keittoihin, mehuihin ja hilloihin kuin jogurttien ja puurojenkin kanssa. Ja valmistetaanpa mustikasta myös likööriä ja jäätelöä.

Kuten muutkin marjat, mustikat ovatkuitenkin parhaita juuri poimittuna. Ne voi nautiskella vaikkapa maidon kanssa – kuten lapsuuden marjaretken jälkeen oli tapana.

Linkki

http://www.arctic-flavours.fi/

Asiantuntija: SIMO MOISIO, toiminnanjohtaja, Arktiset Aromit ry

Toimittaja: TITTA LAHTINEN