Leikkikalujen määrä vain kasvaa lastenhuoneissa. Yllätyksellistä on, että viranomaisetkaan eivät valvo kaikkea systemaattisesti. Tullilaboratorio testaa vain kolmansista maista tuodut lelut, kun taas EU:n kautta tulevat lelut kuuluvat Kuluttajaviraston vastuulle.
Siellä valvotaan lelutuontia pistokokein ja lainsäädännöllisesti, mutta varsinaista kemiallisten aineiden tarkastusta ei juurikaan tehdä. Paljonpuhuttu EU:n kemiallisten aineiden rekisteröintisäädäntö Reach ei myöskään ulotu leluihin asti.
Nykyisellään leluista voi löytyä raskasmetalleja. Ja esimerkiksi hajusteita ei tarvitse merkitä lainkaan, jos kyseessä ei ole kosmetiikkalain alainen lelumeikkisetti.
Jatkuvasti paisuva leluvirta lastenhuoneeseen tuo siis mukanaan samalla yhä kasvavan määrän uusia kemiallisia ja synteettisiä aineita. Koulun kemianopinnoilla ei enää pärjää, jos haluaa ottaa selvää lapsensa huoneen tavaroiden kemiallisista aineista tai alkuperästä.
Helsinkiläisessä Brunin perheessä kolmivuotiaan Hennin huoneessa on arvioilta pari sataa lelua, vaikka äiti Nicola onkin yrittänyt rajoittaa tavaramäärää. Perhe yrittää myös katsoa, ettei Hennille tulisi terveydelle haitallisia leluja tai ylettömästi krääsää. Hampurilaisketjujen muovileluja ei Hennillä olekaan. Silti joulunakin tuli niin paljon paketteja, että kaikkia ei jaksettu avata aattona. Nicola Brun myöntää, ettei tiedä lelujen sisältämistä aineista paljoakaan:
- En itse asiassa tiedä juuri mitään siitä, hän sanoo ja lisää, ettei ole tullut ajatelleeksi asiaa – eikä siitä ole koskaan puhuttu esimerkiksi tarhassakaan. Ainoastaan joskus on tullut tietoa lehdistöstä:
- No se, mitä tulee mieleen on, että joskus lukee, että kuluttajavirasto on poistanut jonkun lelun pois markkinoilta, ja sitten tulee mieleen, että paljonkohan on näitä tapauksia, joista ei saa tietää.
Kuningaskuluttaja poimi mukaansa muutaman Hennin lelun; nallen, pupuavainperän, metallikattilan, muovisen lääkärivasaran ja pehmeän muovipallon. Lelut vietiin viranomaisille katsottavaksi.
Tullilaboratoriossa löytyi liikaa lyijyä
Tullilaboratorio on Suomen ainoa virallinen laboratorio, jossa tutkitaan tuontilelujen sisältöä. Suoraan Suomeen tuotavat lelut tulevat tutkimuksiin joko maahantuojilta tai viranomaisten tekemien pistokokeiden kautta. EU:n kautta tulevia leluja ei valvota tullissa, koska ne ovat osa yhteisön sisämarkkinoita. Suurin osa kolmansista maista tulevista leluista tulee tänä päivänä Kiinasta.
Tullilaboratorion jaostonjohtaja Leena Partanen, joka on 30 vuotta tutkinut lelujen laatua, sanoo, että periaatteessa lelujen laatu on parantunut, ja Kiinastakin tulee paljon hyviä tuotteita. Mutta toisaalta kemia kehittyy koko ajan.
Partasen mukaan leluissa esiintyy kemiallisia aineita eri tavoin:
- Maalit ja liuottimet, joita on esimerkiksi rakennussarjoissa, lasketaan leluiksi sellaisenaan – pehmeissä PVC -muovileluissa on puolestaan kemiallisia pehmennysaineita – ftalaatteja. Toisinaan kemiallinen aine on mukaan päässyt vaarallinen epäpuhtaus.
- Näiden kaikkien kemikaalien joukossa voi olla tällaisia ei-toivottuja epäpuhtauksia…yllätyksellisintä… sopisi ehkä viemäriputkien valmistamiseen, Partanen toteaa.
Eri veritutkimuksissa, kuten WWF:n tekemässä sukupolvikartoituksessa on todettu lasten ja nuorten verestä satoja kemiallisia aineita ja kertymiä, joita ei ole samassa mittakaavassa heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa veressä. Partanen sanoo, että lelut ovat yksi sellainen lähde. Siksi laboratoriossa tutkitaan standarditutkimuksissa muun muassa kahdeksan raskasmetallia: lyijy, kadmium , barium, kromi, arseeni eli arsenikki, antimoni, seleeni ja elohopea.
- Kun ajattelee esimerkiksi lyijyä ja arseenia – kamalia myrkkyjä, ei niitä saisi leluissa olla. Mutta kyllä niitä aina löytyy. Tälläkin viikolla löytyi leluja, joissa oli suuria lyijypitoisuuksia! Partanen kertoo toimittajalle.
Tällä viikolla löydettiin erään farmilelusetin maaleista lyijyä yli 2000 mg/ lelukilo – mikä on reilusti yli sallitun 90 mg/lelukilo. Lyijystä luovuttiin esimerkiksi veneiden pohjamaaleissa jo 70 –luvulla, koska lyijy tukehduttaa solujen hapenottokyvyn ja on vaarallinen aine ihmiselle ja ympäristölle. Silti leluista löytyy yhä lyijyä – joka voi joutua lelua nuolevan lapsen ruoansulatusjärjestelmään. Raskasmetallit aiheuttavat muun muassa syöpää, hormonihäiriöitä ja perimäominaisuuksien häiriöitä.
Haisevat lelut
Suomi on ollut edelläkävijämaa, meillä on tutkittu orgaaniset kemialliset aineet kuten ftalaatit ja fenolit sekä liuottimet leluissa jo ennen EU –aikaa ja meillä on raja-arvot niille. Mutta meilläkään ei vaadita rajoituksia tai merkintöjä lelujen hajusteille, jos ne eivät ole lelumeikkiseteissä ja näin kuulu kosmetiikkalain alaisuuteen. Monissa maissa suositaan taas hajusteita leluissa. On esimerkiksi vaniljan hajuisia pehmoleluja, mikä teettää lisää työtä täällä tullilaboratoriossa. Nykyisellään hajusteet ja niiden merkintä ovat valmistajien vastuulla.
-Tulee soittoja kuluttajilta, että koko lastenhuone haisee. Pitäisi olla merkintä, jotta kuluttajat voivat tehdä valintoja jo ostaessaan, Partanen sanoo.
Kuluttajat-Konsumenterna r.y. osallistui reilu vuosi sitten eurooppalaiseen tutkimukseen, jossa kerättiin lelut kymmenestä eri maasta ja tutkittiin niiden sisältämät kemialliset aineet. Erikoistoimittaja Anne Paalo suoritti Suomen osuuden ja kertoo, että mukana olleissa tuotteissa, kuten tyttöjen fantasia-asussa ja nallessa oli vaarallisia palonestoaineita. Testaus suoritettiin Tanskan kuluttajaviraston laboratoriossa ja tulokset julkaistiin Tanskan Test – lehdessä syksyllä 2004.
Bromatut palonestoaineet kerääntyvät elimistöön. Vaikka ne eivät lähtökohtaisesti ole kovin vaarallisia kemiallisia aineita, niin emme tiedä mitään niiden pitkäaikaisvaikutuksista, Paalo kertoo.
Tutkimuksissa yksivuotiaalla on seitsemän kertaa enemmän bromattuja palonestoaineita veressään kuin hänen isällään, Paalo kertoo. Näitä aineita löytyy ennen kaikkea elektronisista leluista, jotka kuumenevat, ja nalleista. Voikin olla aiheellista miettiä, kannattaako antaa lapsensa nukkua oudolta haiseva nalle päänsä vierellä tyynyllä koko yön.
Vastuu on valmistajilla
Valmistajalla on vastuu siitä, että lelu täyttää leluille asetettujen määräysten vaatimukset. Tuolloin lelussa tulee olla CE – merkintä. Kuluttajavirasto on valvontavirasto, mutta lelujen turvallisuudesta vastaavat yritykset, jotka tuottavat, edustavat ja maahantuovat leluja. Myrkkyjen tutkiminen on kuitenkin hankalaa Kuluttajaviraston tuoteturvallisuusosaston johtajan Tomi Louneman mukaan:
- Kemikaalisia aineita on vaikeaa todeta, kun eivät haise, näy tai maistu, eikä niitä saa esiin ilman kunnollisia laboratoriotutkimuksia – ja hyvin usein siellä on mukana jotain aineita, mutta kyse on siitä –onko se aine kielletty aine.
Eli myrkky ja kielletty aine ei välttämättä ole sama asia.
Louneman mukaan Reach ei leluihin vaikuta ennen kuin pitkän ajan kuluttua, sillä Reach koskee kemiallisten aineiden tuottajia pikemminkin kuin valmiiden tuotteiden maahantuojia. Lisäksi menee aikansa, ennen kuin Reachin vaatimat rekisteröintilistat vaarallisista aineista saadaan valmiiksi. Nykyinen lainsäädäntö on Kuluttajaviraston mukaan riittävä, mutta silti pistokokeissa löytyy aina yrityksiä, jotka eivät kanna vastuutaan. Tuolloin tavara poistetaan kaupan hyllyiltä ja toisinaan jo myytyjä leluja kuulutellaan lehtien ilmoituksilla takaisin.
Vanhemmilta vaaditaan siis tulevaisuudessa yhä suurempaa omaa aktiivisuutta jatkuvasti kasvavan leluvirran käsittelemiseen. Ja voihan sitä tietysti rajoittaa lasten huoneen lelumäärää…
Muuten, Hennin lelujen kemiallisia aineita ei nyt sitten tämän jutun puitteissa kuitenkaan tutkittu. Ne olisi silloin rikottu ja tutkittu perinpohjin, emmekä viitsineet tuottaa Hennille televisiossa shokkia.
Johanna Parikka Altenstedt / TV1 kuningaskuluttaja
Lisätietoa:
www.kuluttajat-konsumenterna.fi
www.kuluttajavirasto.fi
www.wwf.fi
Tanskalainen kuluttajalehti
http://www.taenk.dk/tt/2004/tt49/
Testiartikkeli Taenk och taest 49/2004
http://www.taenk.dk/tt/2004/tt49/kemileg/artikel/
