Hyppää pääsisältöön

Aikuisena uimakouluun

Mitä tehdä, jos ajatus veteen menosta tai uimisesta tuntuu aikuisiällä mahdottomalta ajatukselta? Vedenpelko ja uimataidon puute voivat olla aikuiselle todellinen ongelma.

Kurssi alkaa - mikä sai lähtemään mukaan?

- Kotijoukot aina nauroivat, että kun äiti ei osaa uida. Ja kun minä halusin monta kertaa miesten mukaan tänne hallille, niin ne väittivät, ettei niillä ole aikaa pelastaa minua tuolta pohjasta, kertoo oululainen Tyyne Salmela.

Kiiminkiläinen Aila Seppänen sai kimmokkeen ulkomaanmatkoiltaan.

- Uimarannalla ollessamme kaikki toiset menivät mereen uimaan, ja minä jäin aina yksistään rannalle. Niinpä rupesin ajattelemaan, että miksen minäkin voisi lähteä opettelemaan uimaan.

Joka kolmannen naisen ongelma

Kansanterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa Suomen aikuisväestöstä kärsii huonosta uimataidosta. Ikäluokkien suuruuteen suhteutettuna voidaan maassamme arvella olevan 1,4 miljoonaa jollain tapaa uimataidotonta ja 215 000 täysin uimataidotonta aikuista.

- Aikuisten uimataidottomuuden taustalla on monesti vuosikymmenien historia. Kursseilla täytyy ottaa huomioon se, että jos on esimerkiksi vedenpelkoa, niin sitä on todennäköisesti ollut jo monta kymmentä vuotta, mainitsee uimaopettaja Tinja Repo Oulun Lohista.

Aikuisten opettaminen poikkeaa lasten opettamisesta Revon mukaan siinä, että lasten kanssa päästään usein lähtemään liikkeelle ikään kuin puhtaalta pöydältä. Aikuisten kanssa edetään pakostakin rauhallisempaan tahtiin, koska aikaisempi uintihistoria on otettava huomioon.

Taustalla erilaisia tekijöitä

Uimataidottomuuden taustalla voi olla monenlaisia syitä. Usein asia juontaa juurensa lapsuuden kokemuksista.

- Alta kouluikäisenä olin järven rannalla äitini kanssa, kun äiti oli siellä pyykinpesussa. Luiskahdin veteen hypellessäni rantakivillä ja hörppäsin vettä. Säikähdin siitä niin pahanpäiväisesti, etten ole sen jälkeen uskaltanut veteen oikeastaan mennä, kertoo Aila Seppänen.

Tyyne Salmelan äiti pelkäsi lastensa puolesta.

- Äiti sanoi aina meille, että älkää menkö uimaan, te hukutte. Meiltä oli kolme kilometriä uimarannalle matkaa, mutta ei meitä oikeastaan edes päästetty sinne, koska äidillä oli uimista kohtaan jonkunlainen kammo. Se on varmaan ollut perimmäinen syy siihen, miksi uimataito on aikoinaan jäänyt hankkimatta, pohdiskelee Tyyne Salmela.

Kolmas kurssipäivä - miten on edetty?

- Minulla oli tänne tullessa niin kauhea vedenpelko, etten uskaltanut panna kasvojani ollenkaan veteen. Lähdin ensimmäisellä kerralla siitä, että pää oli kuivalla maalla ja keho oli vedessä. Siitä lähdin sitten sentti sentiltä liukumaan veteen, kertoo Aila Seppänen.

Kun Seppäsen korvat koskettivat vettä, tuli kuitenkin täydellinen stoppi. Mutta kun uimaopettaja kehotti hankkimaan seuraavaksi kerraksi uimalakin ja -lasit, altaaseen syvemmälle meneminen ei tuntunutkaan enää mahdottomalta ajatukselta.

- Aikuisena uimakouluun lähteneet ovat äärettömän rohkeita. He ovat päättäneet nujertaa pelkonsa, ja ovat todella motivoituneita tekemään töitä sen eteen, kehuu Tinja Repo.

Revon mukaan kursseilla saattaa kuitenkin joskus tulla esille myös pelkoja, jotka eivät varsinaisesti liity uinninoppimiseen.

- Ei esimerkiksi ole miellyttävä olla muitten nähtävillä uimapuku päällä. Tai saatetaan luulla, että ihmiset tulevat tänne katsomaan toisten uimista, vaikka jokainenhan tulee tänne uimaan sitä omaa uintiaan ja nauttimaan omalla tavallaan vedessä olemisen eri muodoista, muistuttaa Repo.

Vesipelkoisille ja uimataidottomille aikuisille löytyy paljon kursseja ympäri Suomea niin kaupunkien kuin yksityisten uimaseurojenkin järjestäminä. Veteen tutustuminen vaatii aikaa ja turvallisen ilmapiirin.

- On ollut hyvä huomata, etten ole yksin tämän ongelman kanssa. Varsinkin tämmöisessä vanhemmassa ikäluokassa on paljon semmoisia, jotka eivät ole nuorena opetelleet uimaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lähteä mukaan, toteaa Aila Seppänen.

Viimeinen kurssipäivä - miltä nyt tuntuu?

- Olen voittanut itseni! Vedenpelossa täytyy voittaa itsensä, eikä vertailla uimistaan muihin, sanoo Aila Seppänen.

- On ollut jännä huomata, että on oppinut luottamaan siihen, että pysyy itse veden pinnalla. Tinja on vaan antanut ohjeita altaan reunalta, ja minä itse olen tehnyt ne liikkeet - enkä ole vielä kertaakaan vajonnut tuonne altaan pohjalle, naurahtaa Tyyne Salmela.

- Kun uimahalleilla on näitä uimakouluja, niin rohkeasti vaan ilmoittautumaan mukaan, vaikka yksinkin. Jos minä olen pystynyt tähän, niin silloin tähän pystyvät kaikki toisetkin, kannustaa Salmela, jonka uimaharrastus jatkuu tästä eteenpäin tekniikkakurssin merkeissä.

Asiantuntija: TINJA REPO, uimaopettaja, Oulun Lohet

Toimittaja: TITTA LAHTINEN