Susi on seurallinen laumaeläin, joka viestittää hännän asennolla ja ilmeillään tuntemuksiaan lauman muille jäsenille. Suomen susikanta on kuitenkin niin pieni, että osa susista joutuu elämään yksin.
Susi (Canis lupus)
- Koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, se on biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesy koira
- Petoeläin, jonka ruokalistalla on vain lihaa, joskus se syö myös marjoja ruuansulatuksen edistämiseksi
- Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan susia on Suomessa noin 150, ja eläin on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (2012)
Suomessa susilaumaan kuuluu tavallisesti 3 - 12 jäsentä. Lauman koko vaihtelee vuodenajan mukaan, sillä osa nuorista susista jättää lauman kevättalvella ja pyrkii etsimään itselleen puolison, jonka kanssa voisi perustaa uuden lauman ja reviirin. Suomessa susilauman reviirin pinta-ala on keskimäärin 1000 neliökilometriä.
Sudenpennut syntyvät sokeina touko-kesäkuussa emon kaivamaan tai kunnostamaan pesäluolaan. Pentujen silmät avautuvat parin viikon iässä, ja kuukauden ikäisinä pennut tulevat ensi kerran ulos pesästä. Puolivuotiaina pennut pääsevät mukaan saalistamaan.
Susi muistuttaa koiraa
Susi muistuttaa koiraa, mutta sen silmät ovat vinot ja häntä roikkuu yleensä alaspäin. Maastossa erottaminen koirasta on vaikeaa ja määritysvirheitä saatuukin usein.
Susi viestii tyypillisesti ulvonnalla, jolla ilmoitetaan muun muassa reviirin rajoista. Susi juoksee selkä suorana, ja juoksu näyttää hyvin vaivattomalta. Suden etutassun jälki kynnet mukaan luettuina lähentelee ihmisen kämmenen kokoa. Myös jälkien erottaminen ison koiran jäljistä on vaikeata.
Susi saalistaa pääasiassa hirvieläimiä, mutta yhtä hyvin se pyydystää ruuakseen jäniksen, majavan, lintuja tai pikkujyrsijöitä. Susi voi olla syömättä viikonkin ajan ja ahmia sitten päivässä parikymmentä kiloa lihaa. Keskimäärin se tarvitsee ruokaa noin 5 kg päivää kohden.
Perustuu ohjelmaan: Ekolokero
