Viisikymmenluvun virstanpylväitä olivat Tuntematon sotilas ja yöpakkaset, toteaa maisteri Eino S. Repo toimittaja Unto Miettisen johtamassa keskustelussa. Mukana on joukko historiantutkijoitaja 1950-luvun poliittisia ja kulttuurivaikuttajia.
Aivan yksimielisiä ei vielä vuonna 1971 oltu siitä, mikä 1950-luvussa oli pysyväistä ja siksi tärkeää. Keskustelussa ehdotetaan kymmenluvun keskeiseksi piirteeksi mm. säännöstelystä vapautumista, tasa-arvon esiinmurtautumista ja taiteen aatteettomuutta. Sitä kutsutaan myös sodan viimeiseksi vaiheeksi.
Suomi selviytyi sotakorvauksista ja reivasi turvallisuuspolitiikkansa uuteen uskoon. Kulttuurielämässäkin 1950-luku oli sopeutumista uuteen tilanteeseen, Repo sanoo. Taide avasi ikkunat ulkomaille mutta sulkeutui erilleen ympäröivästä yhteiskunnasta aina vuosikymmenen lopulle asti.
Teksti: Jukka Lindfors