Hyppää pääsisältöön

1970-luvun Katri Helena ei enää ollut jenkkatyttö

Laulajatähti Katri Helena juhli vuonna 1973 kymmenvuotista taiteilijauraansa. Muusikkokollega Jussi Raittinen haastattelee laulajatähteä ja kysyy häneltä muun muassa keikkamääristä ja yleisöstä. Artikkelissa on myös medioita Katri Helena esiintymisistä ja hänen hiteiksi nousseista kappaleistaan.

Letkajenkkaakin hän esitti vielä, mutta pirteiltä iskelmiltä valtasivat alaa vakavammat laulut, balladit ja jopa kantaaottavat kappaleet. "Olen vain yrittänyt olla niin kuin hyvältä tuntuu."

Juhlakonsertissaan Katri esitti amerikkalaisia evergreenejä ison orkesterin säestyksellä. Puhelinlankoja hän ei ollut toki hylännyt, mutta niitä laulettiin "sitten siellä toisessa paikassa".

Jussi Raittinen, joka tähän aikaan toimi Popmuusikot ry:n puheenjohtajana, kyselee Katrin kantaa väitteisiin, joiden mukaan Suomessa olisi huono yleisö. Katri Helenasta moinen ajatus on naurettava, sillä keikka oli aina esiintyjästä kiinni. Jos jotakin piti kouluttaa, niin mieluummin artisteja kuin yleisöä.

Entä ottiko Katri Helena lauluillaan kantaa? Ei yleensä, mutta laajempiin, kaikkia koskeviin asioihin toisinaan kyllä, jos kohdalle sattui tärkeä laulu, jonka sanomasta hän oli yhtä mieltä.


Katri Helenan moniulotteisempaa tyylillistä linjaa kuvaa mm. Kari Tuomisaaren tunnelmallinen Kesäyö-laulelma, jonka hän esittää vuonna 1971 kuvatussa ohjelmassa Katri Helena kaupungissa.

Vuosikymmenen myötä haikea iskelmäballadit kuten Syysunelma ja Katson autiota hiekkarantaa vakiintuivat hänen yhdeksi tavaramerkikseen.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto