Hyppää pääsisältöön

1970-luvun Katri Helena ei enää ollut jenkkatyttö

Laulajatähti Katri Helena juhli vuonna 1973 kymmenvuotista taiteilijauraansa. Letkajenkkaakin hän esitti vielä, mutta pirteiltä iskelmiltä valtasivat alaa vakavammat laulut, balladit ja jopa kantaaottavat kappaleet. "Olen vain yrittänyt olla niin kuin hyvältä tuntuu."

Tietolaatikko

Katri Helena Kalaoja-Rajala (os. Koistinen, s. 1945) teki ensilevynsä 17-vuotiaana vuonna 1963, mutta koko kansan tietoisuuteen hän nousi vasta seuraavana vuonna ilmestyneellä jenkalla ”Puhelinlangat laulaa”.

Laulaja tuli tunnetuksi heleällä äänellään ja alkuvuosien reippailla iskelmillä, mutta 10-vuotistaiteilijajuhlassaan hän esitti amerikkalaisia evergreenejä big bandin kanssa.

Kesäyö. Säv. ja san. Kari Tuomisaari.
Syysunelma. Säv. Veikko Samuli, san. Chrisse Johansson.
Katson autiota hiekkarantaa.Säv. Veikko Samuli, san. Juha Vainio.

Juhlakonsertissaan Katri esitti amerikkalaisia evergreenejä ison orkesterin säestyksellä. Puhelinlankoja hän ei ollut toki hylännyt, mutta niitä laulettiin "sitten siellä toisessa paikassa".

Muusikkokollega Jussi Raittinen, joka tähän aikaan toimi Popmuusikot ry:n puheenjohtajana, kyselee Katrin kantaa väitteisiin, joiden mukaan Suomessa olisi huono yleisö. Katri Helenasta moinen ajatus on naurettava, sillä keikka oli aina esiintyjästä kiinni. Jos jotakin piti kouluttaa, niin mieluummin artisteja kuin yleisöä.

Entä ottiko Katri Helena lauluillaan kantaa? Ei yleensä, mutta laajempiin, kaikkia koskeviin asioihin toisinaan kyllä, jos kohdalle sattui tärkeä laulu, jonka sanomasta hän oli yhtä mieltä.

Katri Helenan moniulotteisempaa tyylillistä linjaa kuvaa mm. Kari Tuomisaaren tunnelmallinen Kesäyö-laulelma, jonka hän esittää vuonna 1971 kuvatussa ohjelmassa Katri Helena kaupungissa. Vuosikymmenen myötä haikea iskelmäballadit kuten Syysunelma ja Katson autiota hiekkarantaa vakiintuivat hänen yhdeksi tavaramerkikseen.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto