Hyppää pääsisältöön

Alkuvuosikymmenet vasemmiston ja oikeiston kamppailua

Suomen politiikkaa leimasi maailmansotien välisen ajan vasemmiston ja oikeiston ristiriidat. Tilanne kärjistyi etenkin Lapuan liikkeen mahtiaikoina vuoden 1930 paikkeilla.

Eduskunnan keskeisin tehtävä oli hallitusmuodon laatiminen, kun Suomi itsenäistyi. Ensin ehdotettu kuningaskunta muuntuikin tasavallaksi.

1919 laadittuun hallitusmuotoon kuului neljä perustuslakia, jotka korvattiin vasta vuonna 2000.

Ensimmäisten vuosikymmenien keskeisiä päätöksiä oli Ahvenanmaan itsehallinnon hyväksyminen. Suomi liittyi myös YK:n edeltäjään Kansainliittoon.

Jo ensimmäisinä vuosikymmeninä suurimmat puolueet olivat SDP, maalaisliitto ja kokoomus. SDP:llä oli parhaimmillaan yli sata kansanedustajaa (1916).

Kommunisminvastainen mieliala kasvoi entisestään 20-luvun lopussa, ja lapuanliike alkoi käyttää näyttävästi valtaa.

Lapuan liike kaatui liian radikaaliin toimintaan. Entisen presidentin K. J. Ståhlbergin muilutus ja Mäntsälän kapina olivat valtaosalle suomalaisista liian kovia toimia.

Talvisodassa suomalaiset seisoivat yhteisessä rintamassa, mutta maailmansodan jälkeen taas pelko kommunistien vallankaappauksesta nosti päätään.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteet palautettiin jäistä vuonna 1948, kun maiden välillä solmittiin YYA-sopimus.

Teksti: Paavo Rytsä