Hyppää pääsisältöön

Armi viihtyi Filippiineillä, vaikka maa kuohui ja järisi

Toimittaja Unto Miettinen keskusteli Hilarioiden kanssa mm. opiskelijalevottomuuksista, maareformista, maanjäristyksistä, tasa-arvosta, rotusyrjinnästä, rauhasta ja lastenkasvatuksesta.

Filippiinien arkipäivä oli täynnä yhteiskunnallista vääryyttä ja turvattomuutta, toimittaja Unto Miettinen luonnehtii maata reportaasissaan.

Lähes 300-vuotinen espanjalaishallinto jätti perinnökseen maaseudun alipalkatun päivätyöläisjärjestelmän, puolivuosisatainen amerikkalaisvalta puolestaan poliittisen korruption.

Viisi keskenään läheisissä tekemisissä olevaa perhettä hallitsi lähes koko liike-elämää ja politiikkaa. Opiskelijat osoittivat mieltään sekä sivistysdemokratian että maareformin ja maatalousköyhälistön puolesta. Yhteiskunnallisissa levottomuuksissa oli jo vuotanut verta.

Entinen Miss Universum Armi Kuusela oli muuttanut Filippiineille vuonna 1953 aviopuolisonsa, liikemies Virgilio "Gil" Hilarion perässä.

Armi sanoo opiskelijoiden puolustavan aktiivisesti nälkäpalkalla elävien maatyöläisten oikeuksia. Miehensä Gilin tavoin hän pitää kuilua köyhien ja rikkaiden välillä aivan liian suurena. Tarvittaisiin lisää keskiluokkaa, hän sanoo.

Sukupuolten välinen tasa-arvo oli Filippiineillä sen sijaan toteutunut hyvin. Naiset olivat aktiivisesti mukana yhteiskuntaelämässä, ja Armi itsekin osallistui kunnallispolitiikkaan. Gil kieltää kuitenkin uskovansa tasa-arvoon – hän näet piti naisia monin tavoin miehiä parempina.

Filippiineillä oli levotonta muuallakin kuin politiikassa. Maanjäristykset toistuivat usein, ja kerran oli pariskunnan talokin tärissyt niin, että herra Hilario oli pudonnut sängystä.

Veljeyttä ja maailmanrauhaa

Suomessa Hilarioita oli kuulemma pidetty esimerkkinä siitä, miten rotujen välinen avioliitto voi onnistua. Lastenkaan kannalta siinä ei ollut ongelmia, Armi vakuuttaa. Lapsia kiinnosti kaikki suomalainen, ja he pitivät vanhempien erilaista taustaa aivan luonnollisena.

Filippiiniläisten etninen koostumus oli yleensäkin kirjava, eikä maassa Armin mukaan esiintynyt lainkaan rotuennakkoluuloja eikä syrjintää. Gil sanoo pitävänsä säälittävinä kaikenlaisen syrjinnän kannattajia, kohdistuipa se uskontoon, kieleen tai kampaustyyliin.

Toimittaja on kuitenkin kuullut väitettävän, että kahden eri rodun liitosta syntyneet lapset olisivat muita etevämpiä. Armi tunnustaa olevana asiassa jäävi, mutta hänestä omat lapset olivat kyllä nokkelia.

Koska Vietnamin sota oli parhaillaan ajankohtainen, molemmilta Hilarioilta kysytään myös ajatuksia maailmanrauhasta. Molemmista on vahinko, etteivät ihmiset ole oppineet elämään sovussa, ja Gil ehdottaa erimielisyyksien ratkaisemista urheilun avulla. Hänestä Suomi–Ruotsi-maaottelut olivat oiva malli kansakuntien keskinäiselle mittelölle.

Armin ja Gilin yhteiskunnalliset näkemykset jäävät lopulta varsin yleiselle tasolle, vaikka toimittaja Unto Miettinen ohjelman lopussa kehuukin kauniiksi heidän ajatuksiaan rauhasta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten välisestä veljeydestä.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto