Hyppää pääsisältöön

"Betonimylläri" Lauri Viita oli luonnonmullistus

Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, katselee maisemia harjulta.
Kirjailija Lauri Viita Pispalanharjulla. (1960-luku) Kirjailija Lauri Viita Pispalassa v. 1965, katselee maisemia harjulta. Kuva: Yle/ Antero Tenhunen Lauri Viita,Pispala,nousu pispalaan

Lauri Viita ei ollut kirjailija vaan luonnonmullistus, sanoo puoliso ja kollega Aila Meriluoto. Viita poltti dramaattisesti ensimmäisen version Moreeni-romaanistaan Meriluodon opiskelijaboksin uunissa.

Käsikirjoitus oli tuhottava, muuten sitä ei pystyisi kirjoittamaan uudestaan, Viita selitti Moreeni-välikohtausta Meriluodolle. Vielä kirjan julkaisemisen jälkeenkin hän sanoi, että sen kirjoittamista olisi pitänyt jatkaa elämän loppuun saakka.

Samassa perheessä ei kaksi kirjailijaa tahtonut mahtua kirjoittamaan, ja Aila Meriluoto jättikin ihailemalleen suurelle runoilijalle tilaa.

Juha Virkkusen haastattelussa Aila Meriluoto puhuu mm. Viidan kirjallisesta työskentelystä, hänen asenteestaan aikansa runouteen ja akateemisesti koulutettuihin ihmisiin sekä lapsuusajan vaikutuksesta Lauri Viidan tuotantoon.

Ohjelmassa käsitellään myös Viidan suhtautumista vaimoonsa ja lapsiinsa sekä hänen mielensä pirstoutumista ja sairastumista. Meriluodon miehestään kirjoittama teos ilmestyi vuonna 1974 sarjassa Legenda jo eläessään.

Tietolaatikko

Lauri Viidan tuotanto:
Betonimylläri: runoja. WSOY, 1947.
Kukunor: satu ihmislapsille. WSOY, 1949.
Moreeni. WSOY, 1950.
Käppyräinen: runoja. WSOY, 1954.
Valikoima runoja. WSOY, 1958.
Suutarikin, suuri viisas: runoa ja proosaa. WSOY, 1961.
Entäs sitten, Leevi: romaani. WSOY, 1965.
Kootut runot. WSOY, 1966.

Elävän arkiston kirjailijahaastattelujen ja -esittelyjen teosluettelot:
Sari Jovero
Johanna Mälkki
Jussi Pylväs

Keskustele