Jukka Lindfors
Yle
Artistivieras Carola Standertskjöld joutui vuonna 1972 kuvatussa keskusteluohjelmassa tiukkasävyiseen kuulusteluun iskelmäteollisuuden tuottamien rakkauslaulujen ja "valveunien" johdosta. Keikkapaikoilla herätti samaan aikaan syviä epäilyksiä hänen epäsuomalainen eläytymiskykynsä.
Sopukka-ohjelmaan on saapunut yleisökirje, jonka laatija ilmoittaa kyllästyneensä iskelmien ikuisiin rakkausaiheisiin. Tentattavaksi joutuu laulajavieraaksi pyydetty Carola. Vastaus, jonka mukaan hänellä oli ohjelmistossaan vain pari tämänaiheista kappaletta, sekoittaa hetkeksi vastapuolen pasmat.
Pian miehiseltä raadilta sinkoilee kuitenkin uusia kysymyksiä: Tuottavatko rakkausaiheiset tekstit enemmän "kahisevaa"? Pyrittekö vetoamaan ihmisten tunteisiin, vai ovatko päämääränne kaupalliset? Laulatteko todellisuuspakoisia valveunia, jotka "antavat ihmisille vääriä tavoitteita elämässä"?
Laulaja pyörittelee välillä silmiään aivan kuin ei uskoisi, mihin on joutunut. Hän selittää, ettei itse valitse levytyskappaleitaan, mutta vitsailee kuitenkin kannattavansa todellisuuspakoa.
Keskustelun jatkuessa iskelmäteollisuutta verrataan sotateollisuuteen ja sen tuotteita luonnehditaan "viihteeksi teurastettaville". Carolalle ei tämä seikka ole tullut mieleen, mutta hän ilmoittaa pitävänsä tapettavien rauhoittamista musiikilla "hyvänä ideana".
Ossi Walliuksen vuonna 1971 tekemässä radiohaastattelussa Carola kertoo, millaisen kulttuurikuilun eteen kansainväliseen tapaan esiintyvä artisti saattoi kohdata kotimaan estradeilla: kun solisti eläytyi, häntä arveltiin juopuneeksi.
Carola myöntää käyttäneensä alkoholia melko runsaastikin ennen ajokortin saamista. 1970-luvun alussa hän kuitenkin keikkamatkoilla vesiselvänä, koska ajoi itse autoa. Vapautuneen esiintymisen takia osa yleisöstä uskoi hänen silti lähtevän ottaneena rattiin.
