Hyppää pääsisältöön

DDR – kuohunnan taustaa

Max Rand haastattelee itäsaksalaisia loppusyksyllä 1989 vajaa kuukausi muurin murtumisen jälkeen.

Kun Itä-Euroopan sosialistimaissa alkoi poliittinen myllerrys 1980-luvun lopussa, ulkopuolisista erityisen symbolisilta vaikuttivat Saksan Demokraattisen Tasavallan tapahtumat.

Jaetun Saksan itäisessä osassa kansalaisten tyytymättömyys ja epäluottamus poliittiseen johtoon kärjistyi vuonna 1989 joukkomuutoksi Unkarin kautta länteen.

Berliiniläisten lähdettyä kaduille puoluejohto taipui eroamaan. Kansalaismassat vaativat pääsyä Länsi-Berliiniin asevoimia uhmaten.

Euroopan kahtiajaon symboliksi noussut Berliinin muuri avattiin 9.11.1989. Pian se revittiin maan tasalle, DDR:n valtakoneisto romahti, ja vanhat johtajat pidätettiin väärinkäytöksistä syytettyinä.

Millainen oli luonteeltaan DDR:n vallankumous? Oliko saksalaisella sosialismilla enää tulevaisuutta? Vuoden 1989 vallankumouksen jälkeen kansalaisilla oli erilaisia näkökulmia menneisyyteen. Monilla oli edessä omakohtainen tilitys suhteestaan vallasta syöstyyn poliittiseen johtoon.

DDR oli sulkeutunut yhteiskunta, joka piti kriittisesti ajattelevia kansalaisiaan kurissa tiukoin keinoin. Syksyllä 1989 monet demokratialiikkeen jäsenistä olettivat kuitenkin DDR:n pysyvän tulevaisuudessakin sosialistisena. Käsite oli vain määritettävä uudelleen.

Max Randin ohjelmassa ovat haastateltavina kirjailijat Hermann Kant ja Christoph Hein, kirkon vahtimestari Eva Kunz, sosialidemokraattinen teatteripukusuunnittelija Elke Guenter, Neues Forum -nuorisojärjestön toimitsija Thomas Fuelling, professori Juergen Kuczynsky ja nuorisojärjestöjen lehden kulttuuritoimittaja Thomas Otto.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto