Hyppää pääsisältöön

Dingomaniaa

Porilaisesta Dingo-yhtyeestä tuli vuonna 1985 niin huomattava kulttuurivaikuttaja, että se vietiin eduskuntaan tapaamaan kansanedustajia.

Maaliskuussa 1985 Neumann (Pertti Nieminen, s. 1959), Keijo Q (Juha Seittonen, 1962) ja Pepe Laaksonen (s. 1961) vaihtoivat Arja Alhon ja Ilkka Kanervan kanssa mielipiteitä politiikasta ja nuorisosta, siviilipalvelusta, liennytyksestä ja rauhanliikkeestä. Puhetta johti Leif Salmén.

Dingo herätti 1980-luvulla ennennäkemätöntä hysteriaa. ”Levyjä myydään kuin Päätalon kirjoja ja tyttöjä kaatuu kuin Yli-Vainion kokouksessa mummoja”, ihmetteli Arvo Tuominen A-studiossa.

Tuominen tapasi Helsingin Kulttuuritalon kahviossa 26.3.1985 viitisentoista Dingon ihailijaa, jotka paljastuivat itsenäisesti ja järkevästi ajatteleviksi ihmisiksi.

Tv-uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa Dingon vaiheita seurattiin tiivimmin kuin minkään muun suomalaisbändin. Juhannuksena 1985 uutiskamerat olivat läsnä Posion juhannuskeikalla.

Myös yhtyeen hajoaminen syksyllä 1986 ylitti uutiskynnyksen. "Huipulle pääsy oli käsittämättömän helppoa", Neumann ihmetteli kaiken tapahtuneen jälkeen.

Dingo hajosi vuonna 1986, mutta se on koottu useaan otteeseen uudelleen.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973. Pakkasesta huolimatta vastaanotto Suomessa oli lämmin.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto