Hyppää pääsisältöön

Elämän kuluttama Olavi Virta tunsi yhä arvonsa tangon mestarina

Olavi Virta sai suosion lisäksi kokea myös laulajanuran varjopuolet, rasittavan kiertolaiselämän ja ajoittain julman julkisuuden. Muusikkokollega ja tv-toimittaja Matti Heinivaho teki sairaasta tangokuninkaasta vuonna 1970 laajan haastattelun, joka aikanaan jäi julkaisematta.

Tietolaatikko

Matti Heinivaho haastatteli Olavi Virtaa helmikuussa 1970. Hän toimitti materiaalista vasta vuonna 1996 tv-ohjelman Muistojeni tango, josta oheiset videonäytteet on leikattu. Koko haastattelu (työnauhoilta hieman editoituna versiona) on kuultavissa oheisilla audioklipeillä.

Haastattelu on tehty runsaat kaksi vuotta ennen Olavi Virran (1915—1972) kuolemaa. Halvauksen läpikäynyt vanha mestari puhuu vaivalloisesti, mutta kyseessä on silti arvokas dokumentti Suomen iskelmähistorian ensimmäisestä supertähdestä.

Virta levytti kaikkiaan noin 600 kappaletta, joista kymmenet ovat suomalaisen iskelmän kulmakiviä. Vaikka hänen laulunlahjansa arvioitiin koulussa vain seiskan arvoisiksi, Virrasta tuli Suomen ehkä kaikkien aikojen suosituin laulaja. Hän aloitti 8-vuotiaana piano-opinnot ja siirtyi myöhemmin kevyemmin liikuteltavaan viuluun.

Orkesterisolistin, levylaulajan ja elokuvanäyttelijän uran Virta aloitti jo 1930-luvulla. Sodan aikaan hän toimi esiintyjänä ja kuuluttajana Kannaksen rintamaradiossa. Sodan jälkeen hän työskenteli eri orkesterien kanssa laulaen mm. Erkki Ahon maineikkaan swingorkesterin solistina Harmony Sistersin kera.

Hän esiintyi samaan aikaan myös revyyteatteri Punaisessa myllyssä ja oli 1950-luvun alkuvuosina mukana huippumenestyksekkäässä Kipparikvartetissa. Virran liiketoimiin kuuluivat kirjapainoliike, nuottikustantamo ja useat musiikkikaupat.

Olavi Virran suurten levytysten aika sijoittuu 1950-luvun puolivälin kummallekin puolen. Vuonna 1953 levytetyistä kappaleista Tulisuudelma, Ennen kuolemaa ja La Cumparsita hän sai uransa ensimmäiset kultalevyt vuonna 1971.

Virta puhuu Heinivaholle myös uransa alamäestä ja sairastelustaan. Alkoholia kului keikkaelämässä reippaasti, ja vaikka Virta kiistääkin oman alkoholinkäyttönsä aiheuttaneen ammatillisia ongelmia, hänen orkesterinsa ”tuppasi mälläämään vähän liikaa”. Ilomantsissa vuonna 1959 yhtyeen hanuristi olikin niin pahasti juovuksissa, että poliisi korjasi hänet putkaan.

Asiasta seurasi räikeä lehtikirjoittelu, jossa perättömästi väitettiin Virran itsensä sammuneen lavalle. Vauhdikasta ja näyttävää elämää viettänyt tähti menetti maineensa ja sai velkojat kimppuunsa. Tangokuningas saattoi tiivistää tunnelmat toteamukseen: ”Te viette kaiken, mutta ääntä ette vie.”

Scandia-yhtiö levytti vielä 1960-luvun alussa uudestaan Virran komeimpia bravuureja, mutta kokonaisuutena hänen uransa oli jo kääntynyt laskusuuntaan. Alkoholiongelma syveni, ja 1960-luvun lopussa Virran voimat olivat jo melkoisen lopussa. Hänellä oli tilillään kolme maksakirroosia, sokeritauti ja lievä halvaus.

Virta asui Tampereen Pispalassa Hulda Simulan hoidossa. Haastattelussa hän kertoo käyvänsä yhä silloin tällöin keikoilla ja saavansa ihailijoilta postia.

Virta arvioi, ettei uudemmilla laulajilla ole suuriakaan mahdollisuuksia päästä samaan terään kuin hän itse. Mutta nykyaikana, jolloin tyylit ovat muuttuvaisia, saattaa kaupallinen menestys olla parempikin kuin ennen. Tangon hän uskoi joka tapauksessa säilyvän suomalaisten sydämissä popmusiikin paineenkin alla.

Perintöprinsseistään Virta piti parhaana Eino Gröniä, mutta tämänkin vikana oli liika alkoholinkäyttö. Kultalevyjen luovutustilaisuudessa Helsingin Seurahuoneella perintöprinssi Grön laulaa mestarille Tulisuudelmaa.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto