Hyppää pääsisältöön

Elokuvan kriisi oli 1970-luvulla kuuma ideologinen kiistakysymys

Suomalainen elokuva on käynyt läpi monia ongelmakausia. Sellaista elettiin myös 1970-luvun alussa, ja asiasta taitettiin ankarasti peistä. Kiistelyssä törmäsivät kiivaasti yhteen erilaiset arvomaailmat ja poliittiset näkemykset.

Olli Alhon vetämässä Painopiste-lähetyksessä pohditaan, olivatko filmikriisin syyllisiä liike-elämää myötäilevät elokuvasäätiön byrokraatit vai tosikkomaiset vasemmistoohjaajat. Oliko vikana amerikkalaisten elokuvavälittäjien painostus maahantuojia kohtaan, vai tehtiinkö Suomessa liian tylsiä elokuvia?

Vuonna 1971 tehdyssä tv-ohjelmassa kriitikko Peter von Bagh sanoo nimenomaan amerikkalaisten yhtiöiden vaikuttavan ratkaisevasti siihen, minkä henkistä elokuvaa Suomessa esitettiin. Tarjolla oli pääosin "7—8-vuotiaan henkiselle tasolle ohjelmoitua väljähtynyttä Hollywood-elokuvaa". Esimerkiksi eteläamerikkalainen ja japanilainen elokuva puuttui kokonaan. Lattea elokuva-ohjelmisto madalsi myös kotimaisen elokuvan rimaa, ja uusien kansainvälisten virtausten mukaiset suomalaisfilmit "syljettiin sivuun", koska sen kaltaisia ei ollut totuttu näkemään. Maahantuonnin ongelma oli rakenteellinen eikä muuttuisi, ennen kuin maahan saataisiin kunnallisten elokuvateatterien verkosto ja sitä palveleva valtiollinen maahantuontitoimisto.

Painopiste-ohjelmassa elokuvan kriiisistä keskustelevat Kyösti Skyttä, Hilkka Eklund, Yrjö Larmola, Paula Tuomikoski ja Mirja Ruikka. Asiantuntijoina ohjelmassa ovat von Bagh ja maahantuojia edustava Leo Jarden.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto