Reijo Perälä
Yle
Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg valittiin virkaansa heinäkuussa 1919. Kuningashaaveet, joita erityisesti oikeisto oli suosinut, haudattiin nopeasti. Suomesta tuli tasavalta.
Ensimmäisen maailmansodan ja Suomessa käydyn kansalaissodan seurauksena tasavallan kannattajat pääsivät enemmistöön.
Suomen kuninkaaksi valittu saksalainen prinssi Friedrich Karl, josta piti tulla Väinö I, kieltäytyi ottamasta tehtävää vastaan. Saksa oli kokenut ensimmäisessä maailmansodassa tappion.
Ståhlberg oli ollut keskeisesti vaikuttamassa uuden hallitusmuodon sisältöön. Nyt hänestä tuli eduskunnan valitsemana presidenttinä myös käytännössä uuden perustuslain ja tasavaltalaisten muotojen vakiinnuttaja.
Ståhlberg toimi presidenttinä vuosina 1919 - 1925. Toisesta kaudesta hän kieltäytyi, koska hänen mielestään saman henkilön ei ollut hyvä hoitaa presidentin tehtäviä kahta peräkkäistä kautta.
Vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa Ståhlberg oli kuitenkin ehdokkaana, mutta kummassakin vaalissa hän jäi valitsematta niukimmalla mahdollisella äänimäärällä.
Presidentiksi tulleessaan Ståhlberg oli leskimies. Seuraavan vuonna hän avioitui leskirouva Ester Hällströmin kanssa ja presidentinlinna sai emännän. Ester Ståhlberg on kuvannut avioliittoa päiväkirjoissaan, jotka on julkaistu kahtena kirjana.
Ståhlberg oli koko poliittisen uransa ajan oikeiston hampaissa. Lokakuussa 1930 Lapuan liikkeen kannattaja kyyditsivät presidenttiparin Helsingistä Joensuuhun. Kohua ja yleistä pahennusta herättänyt kyyditys käänsi Lapuan liikkeen kannatuksen laskuun. Kyydityksen seurauksena kenraali K. M. Wallenius joutui eroamaan yleisesikunnan päällikön tehtävästä.
Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg toimi 1930-luvulla kansanedustajana.
Huom. Virkaanastujaispuhe on tehty jälkiäänityksenä vuonna 1939.
